Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.
Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.
Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.
Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.
Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.
Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana.
Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.
Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.
Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.
 |
| Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20 |
Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan.
Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.