Siemenleikit ovat jälleen alkaneet. Maanantaina 18.1. kylvin ensimmäisenä 12 kelloköynnöksen siementä. Paprikoista kylvin Calofornia Wonderia ja chilipaprika Hungarian Blackia, kun nyt niiden siemeniä sattui olemaan. Muutama keijunmekonkin siemen meni jo multaan.
Alkujaan oli tarkoitus tilata vain joitakin valittuja siemenpussukoita, mutta niinhän siinä taas kävi, että nettikaupan ostoskoriin pujahti useampi vähemmän suunniteltu siemenpussukka. Impectan siemenet putosivat kohtuullisen nopeasti postilaatikkoon. Exotic Gardeniin tehtyä tilausta odottelen hartaasti. Siellä kun ovat etsityt Zazu-paprikan siemenet muutaman muun vähemmän kiirellisen joukossa.
Viime kesän onnistuminen tuoksuherneiden kanssa innosti tilaamaan kuvassa näkyvien lisäksi myös Royal-sekoituksen ja Queen Alexandriaa. En ole yhtään käynyt kaupoissa nähdäkseni, millaisia siemeniä niihin on tullut tarjolle. Periaatteessa en tilaamieni lisäksi mitään erityistä tarvitse, mutta tietäähän sen, kuinka "nälkä kasvaa syödessä".
Aina tämä ensimmäisten siementen kylväminen jännittää. Joka päivä pitää käydä katsomassa, näkyykö edes pikkuruinen versonkärki. Itseään on psyykattava olemaan murehtimatta siementen pärjäämistä. Ei ne idä yhtään sen nopeammin, vaikka vierelle majoittuisi ympärivuorokautisesti vahtimaan.
Torstaina lunta tuli roppakaupalla lisää. Perjantaiaamuna oli jälleen kiiruhdettava kolaushommiin, sillä aura kävi myöhään illalla työntämässä melkoisen vallin sisäänkäynnin tukkeeksi. Aiemmat lumet ovat olleet kohtalaisen kevyttä pakkaslunta. Perjantaiaamuna päästiinkin huhkimaan oikein urakalla. Jokainen kolallinen tiivistä ja märkää lunta painoi syntiäkin enemmän. Koska lunta alkaa jo olla joka paikka pullollaan, kolallinen on työnnettävä yhä kauemmas ja korkeammalle. Kahden tunnin väännön jälkeen tiesi töitä tehneensä.
Kulkuväylien kolaamisen jälkeen lähdin tarpomaan umpihangessa kohti alapihalla sijaitsevaa kasvihuonetta. Olin jo kertaalleen pudottanut lumet sen katolta, mutta tilalle oli satanut toinen mokoma. Upposin lumeen yli polvien.
Pesin kasvihuoneen kauttaaltaan loppusyksystä. Nyt rinteen puolen katon kennolevyt ovat aivan vihreänä. Lumen mukana vihreästä osa lähti pois, mutta kevään korvalla saan kyllä ensitöikseni ryhtyä kasvaria ulkopuolelta pesemään.
Jännästi vihreää ei ollut juuri ollenkaan kasvarin pallokentän puoleisella katolla ja sivulla. Vähäiselläkin varjoisuudella on näköjään iso merkitys. Kasvihuone on kuitenkin kaikkinensa aika valoisalla paikalla.
Vuorimänty uppeluksissa
Alapihalla tarpoessani tarkastin samalla koristepuiden ja pensaiden kohtalon. Niiden ylle kasaantunut lumi oli kevyttä pakkaslunta ja suojasäiden saavuttua kaikki ovat ravistaneet yltään ylimääräiset taakat. Talloin myös lunta puiden ympäriltä, jotta korkeaksi käynyt hanki ei soisi jäniksille pääsyä verkkojen sisäpuolelle.
Perjantaina kävin jalkaisin hakemassa lähikauppaan saapuneen paketin. Sekin kävi kuntourheilusta, sillä edelleen jalankulkuväylät olivat auraamatta. Katselin, kuinka vastaan tuleva isä lastenvaunuineen siirtyi ajoväylälle kulkemaan. Samalla toivoin, etteivät kiirettä pitävät autoilijat roiskisi suolamössöä isän ja vauvan päälle.
Syreenit ovat valmiina vastaanottamaan kevään.
Viikonvaihteen aikana hangen korkeus on humahtanut reippaasti alaspäin. Lunta meillä edelleen riittää, varsinkin kolatuissa keoissa. Pihakäytävillä on paikoin jo hiekka näkyvissä. Jäniksillä on entistä helpompaa kaivaa käytävien reunustoilta kasveja esiin. Uusia papanoita on ilmestynyt kasapäin ja pikkutalvioiden silppua on siellä täällä, kuin yrttejä gourmet-ruoan koristeena.
Kurki riisuuntuu lumipuvustaan 22.1.
Pihan tämänhetkinen lumitilanne on kuvaamatta. Viikonlopun satoi silkkaa vettä ja vapaa-aikani on vierähtänyt vanhempien papereiden silppuamisessa. Piti myös tehdä kummankin hoivakotimaksua varten tuloselvitykset.
Tiesittekö, että lain mukaan hoivakotimaksu on 85 % tuloista ja henkilökohtaiseen käyttöön tulee jäädä 257,07 euroa. Ei taida ainakaan äidin kohdalla käteen jäävä osuus alkuvuodesta riittää lääkkeisiin. Loppuvuodesta lääkekatto täyttyy, mikä helpottaa tilannetta. Mummojen ja pappojen ei ole lupa törsätä huvituksiin. Laittakaa siis hyvät ihmiset rahaa talteen vanhuutenne varalle.
Lumitaidetta
Konkreettinen muuttourakka lähenee loppuaan. Vanhempien tavaroita on seulottu vaihtelevilla kokoonpanoilla. Joitakin tavaroita on myyty tai muulla tavoin laitettu kiertoon. Torstaiksi on tilattu yritys, joka noutaa jäljelle jäävät tavarat toimittaen käyttökelpoiset kierrätykseen (SPR:n Kontti) ja loput asiallisesti lajitellen kaatopaikalle (hinta sisältää jätemaksut). Sen jälkeen onkin enää asunnon siivous ja avainten luovutus.
 |
| Lumiakka naapurin portilla |
Vanhempien muutto tehostetun hoivan yksikköön ja heidän kotinsa tavaroiden seulominen on fyysisen rasituksen lisäksi ollut aika tunteisiin käyvä prosessi. Oma elämä on papereita selaillessa ja kippoja pinotessa kulkenut lapsuudesta tähän päivään filminauhana silmien ohi. Konkreettisimmin minua on ravistellut suhteemme tavaraan tai pikemminkin se, millaista ihmisen suhde tavaraan ei saisi olla. Millään kirjalla, kuvalla tai kauniillakaan esineellä ei voi korvata ihmistä. Turha ympäröidä itsemme materialla, kun enemmän tarvitsemme lämpimiä käsiä ja ymmärtäviä katseita.
 |
| Kasvimaa nukkuu |
Tammikuun viimeinen viikko pyörähti käyntiin. Lyhyessä ajassa kaikki tuntuu muuttuneen enemmän tai vähemmän oudoksi. Vanhempien olemisen nopeat käänteet, lumikaaokseksi luokiteltava vuodenalku ja monenmoiset koronan tuomat säädöt ovat kanavoineet ajatukset aika kapealle polulle. Odotan helmikuuta kuin kuuta nousevaksi päästäkseni vähitellen normaaliin kevättalven rytmiin. Olkoon ensimmäiset kylvöt hento avaus tulevaan puutarhakauteen.
Mukavaa tammikuun loppua teille kaikille!