Hektinen tammikuu vaihtui surulliseen helmikuuhun. Äiti nukkui pois 4.2. Olisin toivonut, että äiti olisi ehtinyt nauttia isän kanssa turvallisesta olostaan kummankin saatua vihdoin mukavan paikan hoivakodissa. Sydämen ja munuaisten vajaatoiminta sekä kesällä iskenyt sydänläpän tulehdus uuvuttivat äidin. Vointi oli jo pitkään yhä vain huonompi, mutta viimeisen viikon aikana äidin kunto romahti silmissä. Äiti olisi täyttänyt kesäkuun alussa 88 vuotta. Hänellä oli pitkä elämä ja onneksi hän sai viettää viimeisetkin hetkensä isän kanssa.
Isä täyttää ensi kuussa 93 vuotta. Toivotaan, että hän selviää 69 vuotta rinnallaan kulkeneen kumppanin menettämisestä.
Henkisesti olin varautunut äidin matkan päättymiseen. Silti läheisen ihmisen kuolema on aina kova paikka.