Työleiritoimintaa parhaasta päästä

 
Viikonloppu meni suunnitellusti oman puutarhan työleirillä. Onneksi Ukkokulta hoitaa ruokahuollon, joten sain ahertaa lapion kanssa rauhassa. Terassin ruokakellon kilkattaessa kovaäänisesti saatoin kipaista käsipesulle ja istahtaa ruokapöydän ääreen. Puutarha ei kuulu Ukkokullan harrastuspiiriin. Sen olen hyväksynyt mutinoitta. Toki olisi kiva jakaa kiinnostuksen kohde puolison kanssa, mutta riittäähän noita yhteisiä juttuja muutenkin. Pyytäessäni Ukkokulta kyllä rakentaa minulle kärhötukia, kastelee ja trimmaa osoittamiani kohteita.

Olen murehtinut, etten ole ehtinyt huoltamaan kanttausuria. Kuten tavallista, tekemättömät työt stressaavat tehtyjä enemmän. Kun johonkin hommaan tarttuu, ei siihen lopulta niin paljon aikaa ja vaivaa uppoa. Tämän viikonlopun aikana sain kantattua useamman paikan, joista yksi on kuvan Kiemurapenkki.

Itse asiassa Kiemurapenkistä lähti aikanaan liikkeelle alapihan nurmialueen systemaattinen pienentäminen ja erilaisten istutusalueiden rakentaminen. Jollei lasketa hedelmäpuita ja marjapensaita, tai raparperia ja kasvimaata. Kiemurapenkki sai aikanaan nimensä kiemuraisesta muodosta. Vähitellen kiemuraisuus näyttää olevan katoava ominaisuus, sillä istutusten lisääntyessä ja kanttauksen leventyessä penkin muoto muuttuu. Penkki yhdistyy Ruusupuskaan, jossa kasvaa sammalruusu, Hansaruusu, juhannusruusu, omenaruusu ja punalehtiruusu. 

Ruusupuskan toisella puolella on myös kaksi valtaisaa raparperikasvustoa. Kiemurapenkin ja Ruusupuskan välistä kulkee pieni polku kasvihuoneelle ja lavakauluksille. Kukapa viitsii kiireisenä kiertää Kiemurapenkkejä ja ruusupuskia. Niinpä loikkasin kasvarille mennessäni penkin kapeimman kohdan yli. Kostealla säällä oli inhottavaa, kun märät syysasterit läiskivät paljaisiin jalkoihin. Silloin syntyi oikopolku.

Rajanaapurin aidan vierellä on Ruusupenkki, jonka sain myös viikonlopun aikana kantattua. Ruusupenkissä kasvaa yhä kolme pensasruusua. Kolme muutahan siirsin viime kesänä yläpihan Pikkupuutarhaan, jossa ne ovat alkaneet herätä.

Ruusupenkin päässä näkyvä pyöreäreunainen alue on Kaivorengaspenkki. Kaivorengasta siellä ei enää ole, koska saimme sen vihdoin vieritettyä tontin toiseen laitaan. Sieltä kunnan miehet veivät kaivonrenkaan mennessään alueen kunnostusrempan yhteydessä.

Kaivorengaspenkki sai pitää nimensä. Leikkasin vuosi sitten siellä kasvavat norjanangervot matalaksi, koska niissä oli lehtiä lähinnä oksien kärjissä. Puskien sisällä taasen pelkkää ruskeaa kuivuutta. Kaksi norjanangervoa kaivoin kokonaan pois ja istutin niiden tilalle koristeomena Makamikin ja sen eteen toisen ruusuherukan. Tällä hetkellä Kaivoruusupenkki on hiukan aneemisen näköinen, kun angervot vasta aloittelevat uutta kasvuaan ja Makamik:kin on vielä varsin hoikkavartaloinen nuori.

Spiraea Double Play Big Bang

Oravankesäpesä -blogissa Kati ihasteli Double Play Big Bangin hienoa monivärisyyttä. Istutin samaisen pikkupensaan viime kesänä, enkä ole katunut. Tätä pensasta katselee mielellään koko kesän. Sen väri-iloittelu ei pääty vain kevääseen, vaan jatkuu läpi kasvukauden.

Nämä kuvat ovat samasta paikasta, kuin edellisessä postauksessa. Silloin työ jäi kesken turveharkkojen loppuessa. Sain viikonlopuksi lisää harkkoja, joten Kriikunapolun reunustaminen niillä jatkui.

Alunperin en ajatellut itse polun pinnan uudistamista. Reunusten valmistuessa kivituhkapinta näytti kuitenkin kulahtaneelta, enkä kitkemälläkään meinannut saada kaikkia lemmikin taimia pois pinnalta. Raparperilaatoilla oli kyllä aika kaunista sammalta, mutta kaipa se kasvaa takaisin.

Irrotin raparperilaatat sivuun odottamaan ja kuorin kivituhkapinnasta paksun kerroksen pois. Mitään erityisen syväjuurista polulla ei kasvanut. Alla on maanrakennuskangas ja sen päällä paksuhko kivituhkakerros. Toin tilalle uutta kivituhkaa, asettelin laatat paikoilleen, harasin, harjasin ja tiivistin. Vettä suihkuttamalla pinta olisi tiivistynyt vielä paremmin ja laatat tulleet paremmin näkyviin. En vain jaksanut kiskoa letkua paikalle. Eiköhän seuraava sade hoida sen asian.

Tuntuu kivalta, kun yksi takaraivossa tykyttänyt urakka on valmis. Kunhan polun kivituhkapinta ja istutusalueiden multa ja kasvit asettuvat, näkymät paranevat. Parasta, että tämä työ valmistui näin kesän kynnyksellä. Ehtii ainakin hyvin nauttia kättensä jäljestä ja ehkä myös kohentaa ja lisätä istutuksia.

Omenapuiden kukat aukeavat lähiaikoina. Aurinkoisesta säästä huolimatta tuuli on ollut aika navakkaa, eikä mitään kovin lämmintä. Nyt saisi tulla sopivan lämmintä ja aurinkoista, jotta pörriäiset jaksaisivat hoitaa pölyttämisen. Muuten joudun kantamaan tikkaat omenapuiden alle ja tupsuttamaan siveltimellä jokaisen kukan. Marjapensaiden äärellä olisi mahdollista käyttää sivellintä istuen, mutta voi sitä puskissa olevien kukkien määrää. Tulisi äkkiä pörriäisiä ikävä, joten unohdetaan moinen ajatuskin.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet - Ruusuorapihlaja

Ihanainen ruusupuuni eli ruusuorapihlaja aikoo hänkin pian kukkia. Näyttää tosin siltä, ettei kukinta ole kahden edellisen vuoden veroinen. Pääasia, että on elossa ja kukkii edes jonkun verran. Talvella 2018 painava nuoskalumi lohkaisi ruusuorapihlajasta ison oksan. Repeämä oli sen verran pahan näköinen, että pelkäsin puun kärsivän tai pahimmassa tapauksessa kuolevan. Laitoin haavanhoitoainetta ja vauriokohta meni melko hyvin umpeen, vaikka arpi jäikin.

Malus purpurea Royalty

Muiden omenapuiden lailla myös koristeomenapuiden kukinta on alkamassa. Royalty avasi viikonloppuna ensimmäiset kukat. Nuppuja on kohtalaisen paljon. Siinä mielessä hyvä, ettei ylenpalttisia helteitä juuri nyt ole. Kestääpä kukat vähän pidempään.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Royaltyn naapurina kasvava Aamurusko on hiukan jäljessä, mutta kohta sekin on kauneimmillaan. Näistä kukkivista pikkupuista jaksan olla iloinen muulloinkin, erityisesti kuitenkin katsellessani niitä kukkivina.

Alapihan ensimmäistä kevättään meillä viettävä Makamik ei taida kukkia ollenkaan. Musta Rudolfia en ole muistanut riittävän läheltä tutkia. Yleensä se on kukkinut vähän myöhemmin. Royaltyn ja Aamuruskon kukintaa pääsevät ihailemaan myös kotitiellä kulkijat. Musta Rudolf taas sulostuttaa minun lisäkseni puistossa käyviä.

Clematis Hagley Hybrid

Kärhöistäni valtaosa näyttää olevan hereillä. Yhdessä ei ole elonmerkkejä ja epäilen vahvasti sen menehtyneen. Se oli jo ostaessa varsin heikkokuntoinen. Kadonnutta kärhöä miettiessäni en voinut vastustaa halpamarketin pihalla käydessäni neljän euron kärhöjä. Olivat kovin onnettoman kokoisia, joten laitoin ne kotona uuteen ja isompaan ruukkuun. Ruukut ovat nyt kasvihuoneessa vankistumassa. Siirrän ne ulos varttumaan, kunhan ensin juurtuvat uusiin purkkeihinsa.

Talvi lienee ollut kotiloille suosiollinen, sillä niitä riittää nyt joka paikkaan. Olen kylvänyt Ferromolia ja pihalla kulkiessani aina on pesuainepurkki kotiloiden varalta. Koska muutama varsin hentoinen kärhön alku oli vaarassa mennä kotiloiden kitusiin, laitoin niiden tyvelle lecasoraa. Huomasin, etteivät kotilot vyöry yhtä innokkaasti lecasorassa kuin paljaassa mullassa. 

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Viime kesänä istuin pari uutta kellukkaa entisen tulikellukan lisäksi. Selvisivät oikein hyvin talvesta ja pukkaavat jo aktiivisesti nuppuja. Ihan samaa ei voi sanoa keijunkukista, mutta osa niistäkin on virkoamassa.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukka ehti kellukoista ensimmäisenä avautumaan. Siirsin sen viime kesänä Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Minusta se jäi vanhassa asuinpaikassaan muiden jyräämäksi, joten päätin tarjota sille enemmän tilaa ja valoa. Sekä uusia kellukoita kaverikseen.

Heuchera Hans - Tarhakeijunkukka

Puutarha Tahvosilta ostettu Hans tuotti paljon iloa viime kesänä. Kaivoin Hansin syksyllä ylös ja jaoin kasvin kahtia. Istutin jaetut tuppaat melko lähekkäin, jotta saisin runsasta näyttävyyttä. Kaksos-Hansit selvisivät talvesta hyvin ja nousivat reippaina. Nyt pojat kasvattavat kivasti kukkavarsia.

Lamprocapnos spectabilis syn. Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Toukokuun viimeinen kokonainen viikko alkoi. Kuluneeseen kuukauteen on sisältynyt niin hellettä kuin hyytävää koleuttakin, kuivuutta ja ylitsevuotavia sateita. Vaihtelevista säistä huolimatta tuntuu kuin kesää olisi kestänyt jo pitkään. Siksi on välillä vähän outoa, kun luonto ja puutarha ovat monessa mielessä vasta kasvukautensa alussa. Hyvä niin, ei tarvitse kaikkea kaunista kerralla ahmia. Tosin eipä kauneus katselemalla lopu.

Iloisia toukokuun päiviä kaikille1