Sivut

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Teija Alanko: Torniossa pionit vielä kukkivat

Sain Aurinko Kustannus Oy:lta luettavakseni Teija Alangon kirjoittaman kirjan "Torniossa pionit vielä kukkivat". FT Teija Alanko on kasviarkeologi, biologi, tietokirjailija ja puutarhaharrastaja. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2019 teoksesta "Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista" (SKS 2018). 

"Torniossa pionit vielä kukkivat" esittelee kiinnostavia puutarhoja ympäri maata. Useimmat esitellyistä puutarhoista ovat minulle ja monille muillekin puutarhaihmisille tuttuja paikkoja. Niistä oli mukava saada lisää tietoa ja historiallisia yksityiskohtia. Moni kirjan puutarhoista herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Puutarhakohteiden eräs mainio ominaisuushan on, että niiden ilme muuttuu kasvukauden eri vaiheissa. Samassa kohteessa voi vierailla vaikka useamman kerran kesässä. Aina löytyy katseltavaa ja ihasteltavaa.

Oman mausteensa ja näkökulmansa kirjaan tuo tekijän tavoite vierailla esittelemissään ja tulevaisuudessa myös muissa puutarhoissa julkisilla liikennevälineillä, mieluummin junalla tai bussilla, mutta ei lainkaan lentäen. Teija Alanko pohtii matkustamisen ympäristövaikutuksia ja nauttii siinä ohessa kupillisen jos toisenkin teetä. 

Lukiessa Alangon mietteitä, huomaa selvästi, miten paljon enemmän valmisteluja ja selvittämistä esimerkiksi junalla matkustaminen tänä päivänä vaatii. Ratoja Suomessa löytyy, mutta niillä ei välttämättä liikennöidä lainkaan. Busseja kulkee kaupungista toiseen, mutta ei tunnin tai kahden välein, vaan ehkä vain kerran päivässä. Julkisilla liikennevälineillä matkaaminen vie henkilöautoon verrattuna enemmän aikaa, eikä välttämättä ole yhtä helppoa. Toisaalta matkalla oleminenkin on oma elämyksensä ja ympäristön tarkkailemisen mahdollisuus.

Kirja ei kuitenkaan ole kärkevä ilmastokriittinen julkaisu, vaan kauniiden puutarhojen esittelyn lisäksi lempeää pohdintaa, miten puutarhoista kiinnostunut voisi tavoittaa harrastuksensa kohteet ympäristöä tarpeettomasti rasittamatta. Mieleen jäi Teija Alangon toteamus: "Junalla voi kulkea. Turhan lentämisen voi jättää ja turhan autoilun. Ei absoluuttisesti, ei asioiden täydy olla ehdottomia, mutta turhuus pois ja kohtuus mukaan."

Paeonia Coral Charm


Kirjaesittelyn puitteissa on erinomainen hetki tehdä katsaus omien pionien kohta jo ohi menneeseen kukintaan. Ensimmäisenä aloitti kuolanpioni, jonka kukinta oli helteiden vuoksi hetkessä ohi. Ehdin tuskin kameran sitä kohti suunnata, kun terälehdet jo rapisivat maahan.

Hyväksi kakkoseksi ehti Red Charm ja kolmostilan sai Coral Charm, josta pidän valtavasti vuosi toisensa jälkeen. Se on ihana nuppuisena, se on ihana avautuessaan ja tykkään jopa kukinnan jälkeisistä "narrinhatuista".

Paeonia Festiva Maxima


Valkoinen Festiva Maxima on yhtä kaunis joka kesä. Tänä vuonna pionien varret venähtivät ennätyskorkeiksi. Ehdin niitä tukea, mutta tuet jäivät auttamattoman mataliksi. Onneksi pionien kukinta-ajalle tyypillinen rankkasade ei piiskannut ainuttakaan pionia poikki.

Paeonia Immaculee


Helteiden vuoksi pionien kukinta meni ohi pikakelauksella. Immaculeet eivät kauaa ehtineet Kurgaanissa katsojaa ihastuttaa, kun ne jo olivat terälehtensä menettäneet. Taitaa tässä kuvassa kameran asetukset olla väärin keltaisuudesta päätellen. Immaculeen terälehdet ovat valkoiset ja kukan sisuksessa sitten annos keltaista.

Paeonia Jan van Leeuwen

Sama säätö on edellisen kuvan lailla pielessä tässäkin kuvassa. Jan van Leeuweneistä minulle tulee aina mieleen paistettu muna. Siinä se keltuainen pönöttää ympärilleen levittäytyvän valkuaisen keskellä. Hyvin ovat paistuneet.

Sekä Immaculeet että Janit asustavat riippahernepuun kupeessa. Koskaan aiemmin pionit eivät ole kasvaneet niin korkeiksi, että olisivat jääneet hernepuun oksien alle. Näin tapahtui tänä vuonna. Leikkasin jopa osan hernepuun tuoreista versoista pois, jotta pionit saivat enemmän valoa ja ilmaa ympärilleen.

Paeonia Bowl of Beauty

Bowl of Beauty asui aikaisemmin yläpihan Pionipolun varrella. Vuosi sitten siirsin sen naapurin aidan vieressä sijaitsevaan Ruusupenkkiin, josta olin kaivanut valamonruusun pois. Entisessä paikassa tämä pioni ei ollut kukkinut vielä kertaakaan. Nyt se avasi peräti  kolme nuppua. Hölmöyksissäni en muistanut Bowl of Beautya tukea ollenkaan. Onneksi se ei ollut kasvanut muiden tavoin hujopiksi ja jaksoi kantaa kukkansa pystyssä.

Paeonia Bartzella

Toinen pioniyllättäjä tänä kesänä on Bartzella, joka ei sekään ole kukkinut aiemmin. Tämän olen istuttanut keväällä 2017, joten ihmetys oli suuri huomatessani vaalesta nupusta pilkistävän keltaisen värin. Eipä tullut minkäänlaista värishokkiakaan, kun punasävyiset pionit olivat jo oman kukintansa lopettaneet. Bartzella sai ihan kaiken huomion itselleen.

Paeonia Sarah Bernhardt

Muista pioneista Karl Rosenfeld kukki tavanomaista vähemmän muutaman kukan voimin. Duchesse de Nemours jäi kuvaamatta kokonaan, Louis van Houtte onnistui kukkimaan yhdellä kukalla toivon mukaan naapureiden iloksi, sillä löysin sen terälehdet jo pudonneina. Ruusupioni ja tillipioni jättivät kukinnan kokonaan väliin, mikä ehkä johtui kumpaisenkin vuoden takaisesta siirrosta. 

Sarah Bernhardt kukkikin sitten kaikkien muiden edestä.

Paeonia Coral Charm

Ruusujen kukinta jatkuu edelleen, joten niistäkin voisi jossain välissä raportoida. Myös kärhöt ovat aloittamassa kukintaansa eli jännitystä riittää kesäpäiville.

Mukavaa viikonloppua kaikille!