Sieltä se perjantaiaamun ilo saapuu, kesän odotetuin saderintama. Tai oikeastaan jo toinen, sillä keskiviikkona saimme esimakua taivaallisesta kastelusta. Vettä tuli ihan mukavasti, mutta janoinen puutarha ja puutarhuri toivoivat roppakaupalla lisää. Perjantai näyttää täyttäneen loputkin odotukset. Miten voikaan sateen ropina olla musiikkia kuivuudesta kärsivän puutarhurin omistajalle.
Mielenkiinnosta laadin itselleni säätilaston touko-heinäkuulta (heinäkuun viimeinen päivä puuttuu). Keräsin puutarhapäiväkirjaan merkitsemistäni säätiedoista kunkin päivän korkeimman lämpötilan. Useimmiten mittari on kivunnut korkeimmilleen iltapäivällä klo 14-15 aikaan. Nämä lukemat ovat siis meidän pohjoiskirkkonummelaisessa kylässä sijaitsevan kodin uudehkolla sääasemalla mitattuja.
Kesä 2018 oli varsin lämmin sekin, joskin silloin saimme enemmän vettä. Toki puutarha kärsi silloinkin melkoisesta kuivuudesta. Osittain kuivuutta lisäsi kunnan metsikön poistuminen, joka muutti tontin valaistus- ja tuuliolosuhteita merkittävästi. Sen jälkeen kasvit ovat hissukseen tottuneet. Joitakin varjoisempien olosuhteiden kasveja olen ymmärrettävästi menettänyt.
 |
| Heinäkuun viimeinen päivä ei ehtinyt taulukkoon. |
Kesän sateista on helppo tehdä yhteenveto, sillä omat sormet riittävät hyvin sadepäivien laskemiseen.
Toukokuussa satoi kahdeksana päivänä, joista kolmena sen verran pitkään, että sademittariinkin jotain jäi.
Kesäkuussa satoi viitenä päivänä, joista kaksi kohtuulliseksi luokiteltavaa ja kastelevaa sadetta. Muut kolme olivat lähinnä ropauksia, joista ei luonnolle ja puutarhalle ollut liiemmin iloa.
Heinäkuu oli sateiden suhteen varsinainen rimanalitus. Viidestä sateesta kolme oli maksimissaan viiden minuutin kuuroja. Keskiviikon 28.7. sade sen sijaan oli musiikkia puutarhurin kuivuudessa kärvisteleville korville. Perjantaina 30.7. koko päivän toinen toisensa jälkeen puutarhamme yli vyöryneet kuurot palauttivat uskon siihen, että tästäkin kurimuksesta vielä noustaan.
Näin vähäsateista kesää ei meidän tontilla näinä asuinvuosina ole ollut. Lyhyistä hellekausista on selvinnyt helposti sadettamalla ja kastelukannuja kantamalla. Tänä kesänä ei kasvien vaatimaa vesimäärää ole millään jaksanut niille kantaa. On ollut pakko tehdä valintoja ja keskittyä kasvimaan ja ruukkukukkien sekä joistakin arimmista kasveista huolehtimiseen.
Asiantuntijoiden mukaan ämpärillinen vettä silloin toinen tällöin -kastelu lähinnä vaikeuttaa tilannetta. Liian vähäisellä vesimäärällä kasvit nostavat juurensa pintaan, jolloin ne kärsivät entistä enemmän, eivätkä selviä tulevista kuivista kausista. Syvälle ulottuvat kasvien juuret löytävät helpommin vähäisen kosteuden ja pärjäävät paremmin kuivuudessa.
Olen todennut, ettei kannata harrastaa näennäiskastelua omaa oloaan helpottaakseen. Jatkossa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota sellaisten kasvien hankkimiseen ja istuttamiseen, jotka pärjäävät kuivissakin olosuhteissa.
En edes uskalla ajatella, miten monta kasvia on jo jättänyt hyvästit puutarhalleni. Tai kuinka paljon menetyksiä tulen vielä näkemään, kun huonokuntoiset kasvit joutuvat taistelemaan selviytymisestä talven yli. Monta sitkeää kaveria seisoo yhä pää pystyssä ja jokunen sinnittelee uskollisesti rujompana. Voin olla heistä iloinen ja suunnata katseen tulevaan. Hyvä sekin, ettei puutarhani ole palanut poroksi tai kadonnut jättitulvan myötä kilometrien päähän. Ei siis syytä rypeä murheessa.
Sateesta onnellisia terveisiä ja mukavaa heinäkuun viimeistä päivää kaikille!