Kanttaamista ja havujen leikkausharjoittelua

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Ehdin jo miettiä, vaihtaako Tuurenpihlaja ylleen ollenkaan syysasua. Vaihtoihan tuo, vikkelästi vielä. Torstaina otetussa kuvassa vasta pari lehteä oli värjääntynyt punertavaksi. Nyt koko puu kilpailee loistosta Musta Rudolfin kanssa.

Pinus mugo - Vuorimänty

En koe olevani erityisen taitava havujen leikkaamisessa. Enpä ole aiheeseen kovin pontevasti paneutunutkaan. Vuorimäntyjenkin suhteen ymmärsin jokakesäisen versotypistyksen vasta sitten, kun muutama raasku alkoi liiaksi ärsyttää.

Oikearinteen vuorimännyt ovat kasvaneet paikallaan 30 vuotta. Naapurista katsottuna ne ovat kohtuullisen hyvän näköisiä. Vaikka en näistäkään typistänyt alkuun vuosikasvua säännöllisesti, jälkeenpäin alkaneella hoidolla on ollut myönteinen tulos. Typistän vuosiversot joka kesä juhannukseen mennessä. Toimenpide vaatii korkeat tikkaat ja runsaasti aikaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

Vasenrinteen suunnasta samat vuorimännyt ovat vähemmän kauniita. Olen harkinnut korkeimman haaran leikkaamista pois kokonaan. Se on oivallinen esimerkki siitä, millaiseksi vuorimänty kasvaa ilman vuosiversojen säännöllistä typistystä.

Vasemmalla Thuja Brabant (kartiotuija), keskellä ja oikealla Thuja Smaragd (timanttituija)

Monissa blogeissa on kuvia hienosti leikatuista havuista. Tuijiin pätee sama sääntö, kuin vuorimäntyihinkin eli kannattaa aloittaa leikkaaminen mieluummin puiden ollessa nuoria kuin niiden kasvettua suuriksi.

Timanttituijan kasvutapa on luonnostaan kaunis, eikä se välttämättä kovin paljon kaipaa leikkaamista. Kartiotuija sen sijaan kasvaa helposti harvaksi ja toispuoleiseksi riippuen kasvupaikasta. 

Vasemmanpuoleista kartiotuijaa olen vasta nyt alkanut leikata. Elän toivossa, että saan siitä ajanoloon tuuheamman ja tasaisemman. Laitimmaisista tuijista leikkasin latvan, jotta ne pysyisivät matalampina. Näin niiden leikkaaminen on jatkossakin helpompaa. Keskimmäinen tuija saa vielä hetken pitää latvansa.

Thuja Brabant - Kartiotuija

Naapurin aidan vieressä kasvaa yksi kartiotuija ja kuvaajasta kauempana kaksi timanttituijaa. Timanttituijista napsin niinikään latvat ja muutenkin tasasin niistä sivulle harottavia oksia. Etummaisena olevaa kartiotuijaa olen muutaman kerran leikannut rohkeammin. Vanhemman tuijan muotoilemista aloittaessa koen paremmaksi jakaa leikkaamisen pidemmälle ajalle. Perusteellinen rykäisi kerralla saattaa tuottaa peruuttamattomia vahinkoja.

Kesällä tuli laiskoteltua sekä helteen vuoksi, että ihan muuten vaan. Rikkaruohot eivät kuivuudessa kovin paljon tilaa vallanneet. Vasta elokuun sateiden myötä kanttausurat alkoivat huutaa huoltoa osakseen. Nyt olen systemaattisesti kantannut istutusalueita. Itse asiassa hedelmätarhassa on enää yksi pidempi osuus läpikäymättä.

Kanttausurat alkavat pysyä kohtalaisen hyvässä kunnossa, kunhan ne käy läpi pari kolme kertaa kasvukaudessa. Joissain paikoissa nurmi yrittää ulottaa lonkeronsa istutusten sekaan, mutta niistä ne on helppo kitkeä pois. Olen huomannut, että kanttausurat kannattaa silloin tällöin möyhentää, jotta maa-aines ei tiivisty liikaa. Näin rikat eivät pääse juurtumaan syvälle ja tiukkaan. Möyhentäminen sujuu varrellisella haralla selkää säästäen. Varsinainen rikkojen kitkeminen urista on paljon työläämpää ja vaatii kykkimistä.

Lauantaina leikkasin nurmikon ja siinä ohessa silppusin kasapäin vaahteranlehtiä. Leikkasin myös kaistaleen nurmikkoa kunnan puolelta, sillä aidanvierus oli täynnä vaahteranlehtiä. Tuuli olisi tuonut osan niistä meidän puolelle, joten tulipa sekin mahdollisuus hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Vielä en laittanut ruohonleikkuria talviteloille, koska lehtiä on runsaasti hedelmäpuissa ja monissa muissakin puissa.

Taustalla Rudbeckia laciniata - Kultapallo, etualalla Cotonaester - Tuhkapensas

 
Olen kuullut vinkin, jonka mukaan kultapallon voi leikata juhannuksen jälkeen puoliväliin, jolloin siitä ei tule niin korkeaa ja silti se kukkii. Vinkkiä en vaan koskaan muista kokeilla. 

Vuosi sitten kyllästyin jatkuvasti kulkuväylälle kaatuvaan kultapalloon.Siirsin ison tuppaan tontin toiseen kulmaukseen, vastapäätä urheilukenttää. Siellä se voi tarvittaessa nojata tuhkapensaaseen, vatukoihin, töyhtöangervoon ja vaikkapa aitaan. Ihmeen hyvin kultapallo pysyy nyt pystyssä, eikä todellakaan kellahda kulkijan eteen.

Aronia

Aroniaa meillä kasvaa rinteen yläosassa ja Oikearinteen päädyssä. Rinteen yläosan aroniat leikkaan muutaman vuoden välein matalaksi. Sen sijaan näitä päädyn aronioita en ole leikannut vuosiin ollenkaan. Nyt ne palavat syysruskassaan ja notkuvat marjoista. Monena vuotena olen kerännyt marjoja keitettäväksi mehuksi ja pakastettaviksi sellaisenaan. Nyt puutarhan satoa tuli runsaasti muutenkin, joten aroniat jätin linnuille. Tosin ohimennessäni napsin niitä maistiaisiksi. Mukavan makeita ovat.

Taustalla naapurin haapa

Oma puutarha on tarjonnut kauniita ruskasävyjä. Myös ympäröivä luonto tuo omat värinsä kehystämään näkymiä. Haavat ovat tänäkin syksynä kauniin keltaisia. Kuvan haapa kasvaa itse asiassa rajanaapurimme naapurissa. Isona puuna siitä riittää kauneutta meille kaikille.

Physocarpus opulif. Diabolo - Purppuraheisiangervo

Minulla kasvaa heisiangervoja alapihan kummassakin päässä. Diabolon istutin 2017 ja seuraavana vuotena sen viereen Andren, joka on minusta ihan samanlainen, kuin Diabolo. Kumpikin on hontelokasvuisia. Mietinkin, oletteko miten leikanneet heisiangervoja? Äkkiä googlettaen purppuraheisiangervon pitäisi sietää tarvittaessa alasleikkauksenkin. Voisin ensin kokeilla vähemmän radikaalia tapaa.

Edessä Physocarpus op. UMNHarpell, takana Physocarpus op. Amber Jubilee

Puiston puoleisessa päädyssä, kasvimaan reunalla kasvaa 2019 istutetut purppuraheisiangervo UMNHarpell, joka on kuvan etualan tummalehtinen pensas ja takana ruskaheisiangervo Amber Jubilee. Nämä kasvavat tuuheammin, mikä ehkä johtuu runsaasta valosta.

Physocarpus op. Amber Jubilee - Ruskaheisiangervo

Kummankin heisiangervon lehdet ovat kauniita läpi kasvukauden. Pensaiden vieressä kasvaa espanjankurjenpolvi Wargrave Pink, jonka vaaleanpunaiset kukat ovat hienon näköisiä kummankin heisiangervon lehtien lomassa.

Physocarpus ob. UMNHarpell - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpellin ostin Puutarha Tahvosten vierailulla Raaseporissa loppukesästä 2019. En ole myöhemmin törmännyt samannimiseen heisiangervoon missään. Jollei minulla olisi taimilappua, epäilisin keksineeni nimen jonkun unen jälkimainingeissa.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusuni eivät häiriintyneet helteistä eivätkä elokuun sateista. Jokaisen lehdet ovat komeita ja ehjiä. Muutama päivä sitten innostuin tutkimaan jouluruusujen tilaa lähempää. Sekä Pikkupuutarhan Kivipenkin vaalea jouluruusun että Double Ellenin tyvestä löytyi jo nuppuja. Muualla asuvista jouluruusuista en vielä nuppuja löytänyt.

Helleborus - Jouluruusu

Katsokaa nyt, miten komeat lehdet Double Ellen on kasvattanut. Laitimmaisena vasemmalla on vaalea jouluruusu. Siinäkin on runsaasti ehjiä ja hienoja lehtiä, vaikka puskan koko Double Elleniin verrattuna on paljon pienempi.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuista Sävelen, neilikkaruusun ja Soinnun vielä kukkiessa, juhannusruusu on sonnustautunut syysasuun. Tässä puskassa kasvaa myös omenaruusua ja Hansa-ruusua. Taustalla kasvaa myös punalehtiruusu, joka on vielä kellanvihreä.

Lokakuu on alkanut säiden puolesta hienoissa merkeissä. Välillä paistaa aurinko ja mittarilukemakin keikkuu +10 nurkilla. Ulkona on kiva ahertaa ja nauttia kauniista ruskaväreistä. 

Syksy merkitsee ylenpalttista siivoamista puutarhassa. Toisaalta kaikki nyt tehdyt toimet ovat valmistautumista uuteen kevääseen. Katsellessani puutarhan vaipumista talvilevolle, olen jo innoissani odottamassa kevättä itsekin.