 |
| Sukan väri on vaaleanharmaa, kuvissa väri ei ole aivan todenmukainen. |
Tapaan kutoa televisiota katsoessa. Tai katsoa televisiota kutoessa. Ihan kumminpäin vaan. Nyt osui kohdalle pitsimalli, joka vaati herkeämättömän huomion ja kerrosmittarin naksuttelua mahdollisten taukojen varalta. Eikä todellakaan siinä ohessa vilkuiltu telkkaria, vaan seurattiin mallin ruutupiirrosta tarkasti. Pari kertaa Ukkokullan kanssa höpöttäessäni laskin väärin tai laitoin langankierron väärään kohtaan. Se kostautui väistämättä ongelmina seuraavalla kerroksella ja johti pahimmillaan parin kerroksen purkamiseen.
Tähän pitsisukkaan ihastuin lokakuun alussa Saaripalstan Sailan blogissa. Alunperin oli tarkoitus hankkia Menitalta samantyyppinen lanka, jota Saila oli omissa sukissaan käyttänyt. En sitten saanut itseäni sen enempää Helsinkiin kuin Soukkaankaan, joissa lähimmät Menitat sijaitsevat. Netistä olisin toki haluamaani lankaa voinut tilata, mutta se olisi merkinnyt useamman päivän odottelua. Toteutin sukat vaaleanharmaasta Nallesta, jota löytyi oman kylän ruokakaupasta.
 |
| Kuva: Novita kevät 2017 -lehti |
Ohje on Novitan Kevät 2017 -lehdestä. Ei ollenkaan vaikea malli, ei mitään harvemmin käytettäviä silmukoita ja ohjekin on selkeästi kirjoitettu. Mutta kun pitsi rakentuu 52 erilaisesta silmukasta ja 24 kerroksesta, on oltava silmä tarkkana. Varressa toistetaan yhtä ruutupiirrosta, kantapäässä toista, jalan päällä kolmatta ja kärjessä neljättä. Paras siis tietää, missä ruudussa kulloinkin on menossa.
Tuppaan helposti oikomaan monimutkaisissa malleissa ohjeita. Nyt päätin kiltisti noudattaa tätä ohjetta, mutta kantapäässä korvasin pitsineuleen tavallisella vahvistetulla kantapäällä.
Yleensä kudon 7veikka-vahvuista lankaa käyttäen. Niinpä ohuempi Nalle tuntui alussa ihan oudolta. Otin siis itselleni haasteen, jonka selättäminen laittoi sormet liikkumaan ja aivot rullaamaan. Sukat jäävät omaan käyttöön. Ehkä vedän ne jalkaani erityisesti silloin, kun meinaa usko omiin taitoihin uupua.
Monimutkaisempien mallien jälkeen on nollattava niin pää kuin sormetkin. Siihen lääkkeenä toimii jokin yksinkertainen malli. Tässä tapauksessa kudoin vähän pidempivartiset nilkkasukat beigestä, ketunruskeasta (mikä lienee oikea nimitys värille?) ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Raidoista tein tavallista leveämmät, jolloin myös päättelemistä tuli enemmän. Ohuissa raidoissa lankaa on helppo kuljettaa nurjalla puolella.
Kirsikanpunaisesta 7veikasta tein lahjaksi polvisukat, joissa koristeena on kierreraitaita varren reunassa ja jalkapöydän päällä. Helppo ja nätti malli. Sukat voi tehdä haluamansa mittaisina ilman, että malli kärsii.
 |
| Kuva: Helpot neuleet -lehti |
Ohjeen otin Helpot neuleet -lehdestä (Kotilieden käsityölehti). Lehdessä ei ole vuosilukua, mutta lehdessä olleista mainoksista päättelin sen ilmestyneen viime vuonna eli 2020.
Niinikään lahjaksi, joskin miehelle kudoin nämä vilkkasukat. Varren tein 1 o, 1 n -mallilla. Maustoin yksiväristä beigeä mustilla ja ketunruskeilla raidoilla. Sukkaan jaksaa paremmin kutoa pituutta, kun tekee väliin raitoja. Onpa tekemisessä jotain muutakin tavoitetta, kuin loputon jalkaosuus.
Värejä rakastavalle tein polvisukat oranssista ja siihen sopivasta kirjavasta Paraati-langasta, jota oli Cittarissa myynnissä kausilankana. Mallineuleena sovelsin kerroslukunousua siirtämällä nostettavien silmukoiden paikkoja.
Halpakaupasta ostettu akryylilanka osoittautui varsin riittoisaksi. Eikä kyllä paljon maksanutkaan, 2 euroa/200 g kerä. Kudoin harmaasävyisen kerän lopusta vielä kaksi pipoa. Kumpikin pipo on siis samasta kerästä. Aiemmin olen jo kutonut kaksi harmaasävyistä pipoa eli yhteensä 200 grammasta 4 pipoa. Punasävyisestä 200 gramman lankakerästä tein 2 pipoa ja yhden huivin ja vähän vielä jäi lankaa jäljelle.
Neuletöiden valmistumisen jälkeen oli hetken vähän tyhjä olo, mutta nyt päässä pyörii jo uuden sukan aloitus.
Kävin viemässä äidin haudalle kynttilän ja kanervan. Äiti lepää Espoon Kellonummen hautausmaalla, jossa näkymä on kaunis myöhäissyksyn iltapäivälläkin.
Olen jo viikkoja sitten virittänyt muutaman kausivalon niin ulos kuin sisällekin. Ulkolyhdyissä käytän ajastettavia led-kynttilöitä. Pyhäinpäivän kunniaksi laitan pariin lyhtyyn öljykynttilät pimeän tullen. Poismenneitä läheisiä voi muistaa myös omalla pihalla tai kodissa. Ei siis tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, ellei pääse viemään kynttilää haudalle.
Rauhallista pyhäinpäivää kaikille!