Naapuripariskunta kutsui meidät lounaalle Luontokeskus Haltiaan, Espoon Nuuksioon. Olen käynyt Haltiassa sisällä kerran aiemmin. Mielenkiintoisena paikkana siellä riittää katsottavaa ja koettavaa useammaksikin kertaa. Aluksi täytimme vatsamme kaikessa rauhassa herkullisella lounaalla. Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan itse rakennukseen ja näyttelyihin, joissa maksuna käy Museokortti.
Infosta kannattaa ottaa näyttelyalueelle mukaan opaslaite. Ilmankin pärjää, mutta näyttelystä saa varmasti enemmän irti opastettuna.
Sisääntuloaulasta johtaa käytävä päänäyttelyhalliin. Vasemmassa kuvassa näkymä mennessä ja oikealla puolella pois hallista tullessa. Käytävää kuljetaan kuin jään päällä. Sivujen lasivitriineissä on erilaisia eläimiä luonnollisessa koossaan.
Käytävän lattialla on muutamia aukkoja, joista voi kurkistaa vedenalaista elämää. Koskikarakin näyttää istuvan tuossa jään reunalla katselemassa kalojen menoa.
Rakennuksena Haltiaa kannattaa tarkastella lähemmin. Haltia on ensimmäinen kokonaan massiivipuuelementeistä rakennettu julkinen rakennus Suomessa. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, pääsuunnittelijana professori Rainer Mahlamäki.
Rakennuksessa on huomioitu monia ekologisia elementtejä. Esimerkiksi lämmityksen suhteen Haltia on 75-prosenttisesti omavarainen. Tarkempaa tietoa löydät mm. Wikipediasta.
Alemman kuvan Sotkanmunan katto sisältäpäin katsottuna.
Päänäyttelysalissa sijaitsevan Sotkanmuna -nimisen rakennuksen sisällä on taiteilija Osmo Rauhalan Peliteoria-videoteos.
Eräs Haltian hienoimpia elämyksiä on istua katselemaan 18 m leveällä panoraamaseinällä esitettävää "Viisi vuodenaikaa" -nimistä kuvakokoelmaa, joka esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Kyllä kotimaassamme on upea luonto.
Haltian näyttelyt eivät ole pelkkää katselemista, vaan siellä on sallittua kuunnella, tunnustella, istahtaa ja osallistua. Aikuinenkin voi kokeilla käpylehmien tekemistä lasten kanssa tai ilman lapsia. Naapurin Pena kömpi pimeään karhunpesään. Jokainen meistä halasi puita "Lataa aivosi luonnossa" -osiossa.
Vielä ennen kotimatkalle lähtöä kiipesimme Haltian torniin, josta on hulppeat näkymät Pitkäjärvelle ja Nuuksion jylhästi kumpuileviin maisemiin.
Aurinko oli jo laskeutumassa puiden taakse. Tornissa on melko suojassa tuulelta, mutta vajaan kymmenen asteen pakkanen ei innostanut kovin pitkään kaiteeseen nojailuun. Hienot näkymät on myös 2. kerroksessa sijaitsevan ravintolan parvekkeelta. Se jäi tällä kertaa katsastamatta.
Jos vain Espoossa ja Nuuksion seudulla liikutte, suosittelen lämpimästi tutustumaan Luontokeskus Haltiaan. Lämpimämpään vuodenaikaan samaan vierailuun voi yhdistää kierroksen luontopoluilla.
Suurkiitos Maritille ja Penalle herkullisesta lounaasta ja kivasta ideasta viettää aikaa yhdessä.
Lauantaina kävelimme Ukkokullan kanssa kylän keskustaan asioille. Samalla oli tarkoitus tutustua kyläyhdistyksen järjestämään joulumarkkinat-tapahtumaan, jossa monet kädentaitajat esittelivät ja myivät tuotteitaan.
 |
| Vasemmalla kartanoteatterin pj Eija Ahvo. iloisten herrasmiesten nimet jäi valitettavasti kysymättä. |
Aktiivisen kyläyhdistyksen lisäksi kylällämme toimii 2006 perustettu Veikkolan kartanoteatteri, joka järjestää suosittujen kesäteatteriesitysten lisäksi monenlaista kulttuuritoimintaa runopiknikeistä yhteislaulutilaisuuksiin ja työpajoihin.
Joulumarkkinoilla kartanoteatterin väki oli myymässä paikallisten urheilu-, kulttuuri- ja muiden luovien persoonien tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Osa kirjamyynnistä menee kartanoteatterin tukemiseen.
Ilman muuta on hienoa tukea tiukalla budjetilla toimivaa kulttuuria. Lukevana ihmisenä en ylipäätään osaa vastustaa kirjojen kutsua. Ostin Elina Saksalan kirjoittaman "Eija Ahvo - Elämäni sain soimaan" -teoksen. Useiden mielenkiintoisten kirjojen seasta valikoin myös Raija Orasen Kaikki tämä valo -kirjan, joka kertoo Anita Välkistä. Kolmas valinta osui Emma Puikkosen Musta Peili -kirjaan.
Kaikilla näillä kirjailijoilla on luja kytkös kyläämme.
En myöskään voinut vastustaa markkinoilla myynnissä olleita Päivi Falckin valokuvista valmistettuja postikortteja. Kuvat on otettu kylän maisemissa. Yleiskuvista kyläläinen tunnistaa paikat.
Vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen ensimmäinen vana on jo lakastumassa. Toisen vanan kukintaa odotellessa ihastelen valkoista amaryllistä. Tämän kuvan myötä toivotan kaikille
Hyvää Itsenäisyyspäivää!