Tammikuu
Jälkikäteen ajateltuna jokainen vuosi tuntuu menneen nopeasti. Niin myös vuosi 2021, vaikka minun elämässäni oli muutama erityisesti mieleenpainuva asia. Varsinkin tammikuu on muistissa edelleen melkoisena sekasotkuna. Haimme joulukuussa veljeni kanssa vanhemmillemme hoivakotipaikkaa, joka saatiinkin yllättävän nopeasti. Äiti muutettiin tehostetun hoivan yksikköön 11.1. Isä siirrettiin väliaikaisesta hoivakodista äidin kanssa samaan paikkaan heti seuraavana päivänä. Loppukuukausi menikin sitten vanhempien asunnon tyhjentämisessä, siivoamisessa ja monenlaisten paperiasioiden hoitamisessa.
Lunta satoi kohtalaisen runsaasti. Ainakin verrattuna edelliseen talveen, jolloin lunta ei ollut juuri ollenkaan. Lumityöt ovat raskaita, mutta kolaaminen on hyvää liikuntaa raittiissa ilmassa.
Kelloköynnökset kylvin 18.1.
Helmikuu
Vanhempien muuttoasiat olivat vielä kesken, kun äiti kuoli 4.2. vaikean sydänsairauden murtamana. Hän ehti olla hoivakodissa vain kolme viikkoa. Alkoi hautajaisten järjestäminen ja perunkirjoitusasioiden hoitaminen. Isä sai onneksi jäädä hoivakodissa samaan paikkaan, johon hän äidin kanssa muutti.
Kotipiirissä arki kului lumitöitä tehdessä ja paperiasioita pyöritellessä. Opinpahan taas paljon uusia asioita. Kieltämättä välillä kiukutti rankastikin viranomaisten kanssa asiointi. Ihmisen kuolemaan liittyy melkoinen määrä byrokratiaa.
Paperienpyörittelyn, sinne tänne soittamisten ja hoivakotikäyntien välissä oli terveellistä pureutua välillä yksinkertaisiin asioihin. Tein siemenkylvöjä ja koulin pikkuisia taimia.
Maaliskuu
Maaliskuu on täällä etelärannikolla selvästi ensimmäinen kevätkuukausi. Lumi sulaa vauhdilla, vaikka talvi vielä yrittääkin pitää otteessaan. Jokainen pälvipaikka on käytävä tutkimassa, ettei vaan yksikään mullasta ilmestyvä piippo jää huomaamatta.
Yhä enemmän tuli kylvettyä siemeniä multaan. Koulimiset jatkuivat ja lisääntyivät. Taimet siirtyivät ikkunalaudalta kellariin kasvilampun huomaan.
Metsuri kävi kaatamassa pihaltamme ison männyn ja kaksi vaahteraa. Puutalkoissa vierähtikin muutama päivä. Äidin uurna laskettiin hautaan, isää kävin hoivakodissa säännöllisesti katsomassa. Sain myös 1. koronarokotuksen.
Lumikellot nousivat hienona ryppäänä omenapuun alle. Pihalle eksyneet peurat ehtivät napostella muutaman tulppaanin ja krookuksen, kunnes sain ruiskutettua piipot Trico Gardenilla. Siitä oli selvästi hyötyä.
Huhtikuu
Kuun alku oli yhä kylmän ja lämpimän taistelua. Tyhjensin biokompostorin, siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin kasvatusastioihin, joissa ne myöhemmin jatkaisivat eloaan kasvarissa. Kannoin pihakalusteet pergolaan ja kanttasin istutusalueita. Levitin katemultaa penkkeihin ja lehtikompostista multaa kasveille. Haravoin pihakäytävät.
Puunkaadosta syntyi iso keko oksia, joiden hakettamisessa olisi mennyt ikä ja terveys. Veimme ne peräkärryllä Sortti-asemalle, jossa oksia myös haketetaan.
Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni kunnolla. 16.4. siirsin hyvin itäneet tuoksuherneet kasvihuoneeseen isossa muovilaatikossa, jonka suojasin etenkin öiksi tuplaharsolla. Kylvin kasvihuoneeseen myös retiisiä, ruusukaalia ja yrttejä sekä perunoita ämpäriin.
Toukokuu
Kuun alussa lämpömittari nousi parhaimmillaan +10 asteeseen. 10.5. sää lämpeni selvästi, myös öisin lämpötila pysyi +10 asteessa tai sen yläpuolella. Tein uhkarohkean tempun kiikuttamalla isoiksi ja vankoiksi kasvaneet tomaatit ja kurkut kasvihuoneeseen. Olin virittänyt tuplaharsoista kasvihuoneeseen teltan ja illalla kävin laittamassa varoiksi lämmittimen. Kaikki meni hyvin, enkä kokenut takaiskuja.
Poistin muovireunukset alapihan Kriikunapolulta ja korvasin ne turveharkoilla. Kylvin siemeniä kasvimaalle, istutin perennoja, pesin ikkunalaudat ja pation siitepölystä. Ukkokulta pesi pergolan lasikatteen ja öljysi patiot.
Kesäkuu
Toukokuussa alkanut lämpö jatkui ja lisääntyi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä pahemmin satanut. Nurmikkoa leikattiin, reunuksia ja tontin rajoja trimmattiin, tynnyreitä ja kastelukannuja täytettiin vedellä. Kastelemista riitti, eikä sille heti loppua tullutkaan.
23.6. oli hurja ukkosmyräkkä, joka ei onneksi kestänyt kauaa, eikä tehnyt suuria tuhoja. Pionien sadesuojaksi viritetyn päivänvarjon tuuli heitti käytävälle ja rikkoi kuin tulitikun.
Lämpö helli kasvihuoneen asukkaita. Kurkkuja pääsimme maistelemaan jo kesäkuussa. Kurkkuja kypsyi ennätysnopeasti ja paljon. Eipä tarvinnut kaupasta kurkkuja kesän aikana ostaa.
Sain vihdoin sukuselvitykset ja muut perunkirjoitusta varten tarvittavat paperit toimitettaviksi pankkiin ja äidin tilin lopetettua.
Heinäkuu
Heinäkuussa helteet jatkuivat ja sateet puuttuivat. Kastelin lähinnä kasvihuoneen ja kasvimaan asukit sekä kesäkukkapurkit. Muutaman kerran lorotin vettä reippaasti kärhöille ja niinikään jokusen kerran annoin sadettimen pyöriä istutusalueilla pidemmän aikaa. Muuten perennat saivat pärjätä omillaan. Kasvien nuutuminen lisääntyi helteiden jatkuessa. Eniten huolestutti, miten kasvit kykenevät valmistautumaan tulevaan talveen ja seuraavaan kesään. Se jää nähtäväksi.
Keskityin kasvattamaan kirsikkatomaatteja, joista satoa sai hakea tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneen ovi oli auki ympäri vuorokauden. Yöksi laitoin oviaukkoon harson kiinni nipistimillä, jotta kissat, jänikset tai linnut eivät päässeet sisään kasvariin.
Helteiden vuoksi heinäkuussa ei pahemmin tullut istutettua mitään. Puutahan huoltotoimetkin olivat minimissä. Marjoja sentään keräsin ja mehustin. Ja putsasin yläpihan kivituhkakäytävät. Heinäkuussa siivosimme kellaria ja kuskasimme kaatopaikalle vuosien mittaan kertynyttä turhaa tavaraa. Kellarissa oli mukavan viileää, joten kerrankin työn pariin tuli mentyä suorastaan iloisin mielin.
Elokuu
Kesän kolmas kuukausi toi hiukan viileämpiä säitä ja sateita. Kesäiseltä tuntui edelleen. Rohkenin siirtää joitakin kasveja ja istuttaa muutamia uusia. Tein Pikkupuutarhaan uusia oikopolkuja, jotka reunustin metallilistoilla ja päällystin kuorikatteella.
Safiirihortensia ihastutti kukinnallaan ja perhoset runsaalla esiintymisellään. Enpä muista, että koskaan aiemmin olisin pyydystänyt niin monia perhosia haavilla sisätiloista, kuin nyt tuli tehtyä. Lopulta pidimme verhoa avonaisen pihaoven edessä, jotta perhoset eivät niin helposti eksyisi sisälle.
Elokuu on jo sadonkorjuun aikaa. Hain kasvimaalta kurpitsaa, yrttejä, herneitä, lehtikaalia ja kasvihuoneesta tomaatteja ja paprikoita. Kosmoskukat kukkivat yhtä kauniisti, samoin kehä- ja samettikukat. Tuoksuherneet jostain syystä protestoivat ruskettumalla alaolistaan. Ehkä ne eivät tykänneet viikkojen helteistä.
Syyskuu
Heti syyskuun alussa aloitimme yläpihan siivouksen, koska kattoremontti oli suunniteltu alkavaksi toisella viikolla. Jotta rakennustelineet saataisiin hyvin pystytettyä ja remppamiesten työ sujuisi, piti kulkureittien varsilta leikata kasvustoa matalaksi. Talon seinusta oli tyhjennettävä kesäkukkaruukuista ja kalusteista. Tavallaan kesäkautemme päättyi syyskuun alkuun, sillä ei ollut järkevää kantaa kalusteita takaisin rempan jälkeen.
Zilga-viinirypäle teki ensimmäisen kunnon sadon. Elokuun sateet saivat sienisadon kypsymään. Kantarelleista ja suppiksista saan kiittää naapurin Maritia, joka toi sieniä meillekin. Saimme useamman kerran herkutella mm. kantarellirisotolla.
Syksyn ruska alkoi näyttää hienoimmat värinsä. Villiviinit, pensasmustikat, tuurenpihlaja ja monet muut hehkuivat yhä upeammissa sävyissä.
Ensimmäiset sipulitkin tuli piilotettua puutarhan multaan.
Lokakuu
Koska tyhjensin valtaosan kesäkukkaruukuista syyskuussa, oli lokakuussa aikaa huoltaa kanttausuria. Sipulien istuttaminen jatkui. Haketin oksia ja joitakin leikattuja perennoja. Omat kompostit olivat täynnä, joten osan hakkeesta vein Sortti-aseman puutarhajätekeräykseen multamateriaaliksi. Osan hakkeesta sain uppoamaan omaan pihaan.
Kuun lopulla aloin viritellä puiden ja pensaiden ympärille jänisverkkoja. Nurmikolla haravoin ainoastaan lehtiä kasaan, jonka yli ajoin ruohonleikkurilla useamman kerran silputen lehdet näin pieneksi. Käytäviltä haravoin lehdet pensaiden alustoille.
Ukkokulta laittoi valkosipulit maahan 24.10.
Lokakuu oli melko lämmin ja sadettakin saatiin sopivasti. Syysmyrkkyliljat kukkivat hienosti.
Marraskuu
Talvi ei tullut etelärannikolla vielä marraskuussa. Ensilumi satoi 23.11. ja suli seuraavana päivänä lähes kokonaan pois. Pari kuurapäivää kuuhun mahtui, mutta muuten mentiin kuun viimeisiä päiviä lukuunottamatta selkeästi plussan puolella.
Marraskuussa päivänvalo on jo niin vähäistä, ettei ulkona senkään vuoksi tullut juuri mitään tehtyä. Muutaman kerran viikossa tapaan kiertää puutarhan tarkastaakseni mahdolliset jänisten ja peurojen aiheuttamat tuhot.
Loppukuusta oli jo hyvä aika ripustaa kausivaloja ulos ilahduttamaan ja valaisemaan yhä enenevää pimeyttä.
Isää kävin katsomassa hoivakodissa säännöllisesti. Vuoden aikana hoivakodissa oli kaksi pidempää koronasulkua, kun siellä oli tapahtunut altistuksia. Isä ei saanut tartuntaa. Koronan vuoksi asukkaita voi tavata vain heidän huoneissaan. Hetken aikaa omaisen kanssa sai olla ilman maskia, kunnes jälleen palattiin niiden käyttöön. Isänpäiväksi sain järjestettyä hoivakodin alakerrasta neuvottelutilan, johon kokoonnuimme pienellä porukalla isän kanssa kahvittelemaan.
Isä ei glaukooman vuoksi näe mitään. Hän myös kuulee huonosti ja kuulolaitteet ovat varsin usein kadoksissa. Tai niitä ei muuten vain laiteta isälle korviin. Ensitöikseni yleensä kaivan kuulolaitteet esiin, herättelen isän ja juttelemme kuulumiset. Muistisairaus supistaa keskustelunaiheita melkoisesti. Käymme samat asiat läpi useaan kertaan, kunnes on aika saattaa isä kahvipöytään ja hyvästellä hänet taas seuraavaan kertaan.
Joulukuu
Kuukausi alkoi pakkasessa. Puolenkuun tienoilla oli muutama leudompi päivä, mutta sitten taas mentiin ihan kunnolla pakkaselle. Lunta tuli vain hento kerros. Vasta aatonaattona lunta satoi vähän enemmän. Aurinko paistoi varsinkin joulun aikaan tehden luonnosta satumaisen kauniin.
Joulukuu kuluu normaalistikin leipomisten ja koristeluiden merkeissä. Joulutapahtumia oli koronan vuoksi tavallista vähemmän. Marketanpuiston joulumarkkinoilla sentään kävin. Siellä otettiin korona huomioon ja sisätiloihin vaadittiin koronapassi.
Normiarkeani sekoitti oikein kunnon selkäkipu, joka jumitti minut liikuntakyvyttömäksi. Jouduin hakeutumaan päivystykseen ambulanssilla. Kyse oli ilmeisesti noidannuolesta, johon sain tuhdin lääkityksen. Kipu selässä tuntuu yhä, mutta nyt voin jo olla ja elää kutakuinkin normaalisti.
Joulun alla minulta leikattiin korvasta kesällä löytynyt luukasvain päiväkirurgiassa. Siitä ei aiheutunut suurempaa kipua tai kolotusta. Ainoastaan käytännön haittaa, kun parin viikon ajan oli vältettävä veden joutumista korvaan. Koittakaapa pestä hiuksianne korvan kastumista varoen. Ei ihan helppo tehtävä, mutta jotenkin siinä onnistuin tunkemalla korvan tulpaksi vaseliinilla kyllästetyn pumpulin. Varmuudeksi vielä käärin pakastepussin maalarinteipillä korvani suojaksi.
Alkusyksystä näytti, että koronapandemia alkaisi hiukan helpottaa. Sitten siitä ilmestyi uusi omikron-muunnos, joka tarttui muita muunnoksia helpommin. Rokotteiden ansiosta saatoimme kokoontua aattona lasten kanssa yhteisen pöydän ääreen.
Uusi vuosi sujui Ukkokullan kanssa kaksin. Tai onhan viikon ajan seuranamme komea Roope-kolli. Roope on kovin arka, mutta vähitellen se on alkanut liikkua rohkeammin. Kiipesipä jo kirjahyllyynkin puolentoista metrin korkeudelle pudotellen Lucinda Rileyn kirjoja lattialle. Aamukuudelta.
Paljon mahtuu yhteen vuoteen. Moni asia tuli kirjattua ylös ja toinen mokoma jäi taatusti kirjaamatta. Uusi vuosi 2022 on jo alkanut. Toivottavasti se tuo meille kaikille mukavia asioita ja pitää meidät terveinä.
Toivotaan myös kiinnostavaa kasvukautta ja kivaa blogivuotta!