 |
| Ei ole neuletyö tämä, vaan hollolalaisen taiteilijan keramiikkaa. |
Vuonna 2021 puikot hakeutuivat tavalliseen tapaan hyppysiini, jos vain vähänkin istahdin sohvalle. Kesällä en kovin paljon kudo, varsinkaan ulkona. Silloin on niin paljon muuta tekemistä, eikä helteessä ole kiva hikisin käsin puikkoja heilutella.
Aivan samaan määrään tuotoksissani en yltänyt, mitä aiempina vuosina. Lisäksi lahjoitin neuleita pitkin vuotta sukulaisille ja tuttaville entistä enemmän. Keväällä annoin kassillisen neuleita isän hoivakodin myyjäisiin, jotta he saivat kerättyä varat kotieläinten vierailua varten. Onnistuihan se, kiitos monien lahjoittajien.
Vuoden aikana tuli kudottua vain yhdet tumput. Villapaitoja tai muita isompia neuleita en edelleenkään ole innostunut tekemään, sillä lämminverisenä käytän varsin vähän villaisia vaatteita. Villasukkia käytän ahkerasti ja niitä myös tykkään kutoa.
PINKKISÄVYISET
Kuvia kollaaseja varten selatessa hämmästyin, miten vähän pinkkisävyisiä sukkia on vuoden aikana tullut tehtyä. Osittain tämä johtuu ehkä siitä, etten ole jokaisen lankatarjouksen perässä juossut. Koko vuoden teemana on ollut ensi sijassa kuluttaa oman varaston lankoja.
PUNASÄVYISET
Punasävyisten osalta pätee samat asiat, kuin pinkkisväyisissä. Pidän kyllä itse kovastikin kirkkaanpunaisesta ja kirsikanvärisestä.
SITÄ SUN TÄTÄ -VÄRISET
Novitan muuttaessa keräkoon 150 g:sta 100 g:aan, väheni polvisukkien tekeminen. Jollei varastossa ole kahta samanväristä kerää tai riittävästi toisiinsa sointuvia värejä, on paras pysytellä nilkkasukissa. Niihin pienemmätkin nöttöset riittävät.
SINISÄVYISET
Aika vähän kudon sinisävyisiä ja vielä vähemmän miesten kokoisia sukkia. Itse asiassa enimmäkseen tulee kudottua suurin piirtein omaan jalkaan sopivaa kokoa. Suosin näköjään myös kirkkaita värejä. Naisille sopivia, jos nyt ollaan vähän vanhanaikaisia. Ei väri sukupuolta valitse eikä sukupuoli väriä. Viime aikoina olen pyrkinyt kutomaan reilumpia sukkia, jotta on sitten niitäkin antaa. Miten työlääksi onkaan osoittautunut kärjen venyttäminen koosta 40 ylöspäin.
VIHREÄSÄVYISET
Kumma juttu, tykkään vihreästä kasveissa ja joissain astioissa. Tekstiileissäkin maltillisesti. Vihreää lankaa ostan silti harvoin. Jossain vaiheessa vuotta päätin urakalla kutoa ostamiani vihreitä lankoja vähemmäksi. Tässä tuotokset. Ei hullumpia, minusta.
RAITAA JOKA LÄHTÖÖN
Raitasukkia syntyy silloin, kun teen jämälankasukkia. Ja sehän on ollut tämän vuoden teema. Olen ostanut kaikkiaan ehkä kaksi tai kolme kerää kirjavia lankoja kuluneena vuotena. Muuten vain yksivärisiä ja niitäkin tarpeen mukaan. Laatikossani on edelleen kerätolkulla kirjavia jämälankakeriä ja muutama ihan avaamatonkin kerä. Raitasukista saa kohtalaisen rauhallisia ja hauskojakin, kun yhdistää yksivärisen kirjavaan lankaan. Aina ei kyllä osu nappiin, mutta kukapa sitä olisi täydellinen.
POLVISUKKIA
Polvisukat eivät synny 100 gramman kerästä. Niitä varten on oltava vähintään kaksi kerää samasta erästä. Kun yhtä väriä ei omissa laatikoissa ole nyt useampaa kerää, ovat polvisukat jääneet tällä kaudella vähiin. Muutama raidallinen polvisukka on valmistunut jämälankamenetelmällä.
Oikean yläkuvan pitsisukat kudoin vaaleanbeigestä (kuva vääristää väriä) Nallesta. Pitsimalli ei ollut vaikea, mutta hidas se oli. Mallia oli seurattava silmä tarkkana. Lopputulokseen olen onnistunut. Kenties kuluneen vuoden hienoimmat sukat.
LAPSILLE
Poikkeuksellisen vähän tuli kudottua lapsille. Ylävasemman neulesetin ideana oli opetella latvialaista palmikkoa. Alavasemman kuvan sukat kudoin ystävän nuorimman tyttären tulevalle vauvalle, jonka pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Alaoikealla jämälankasukat, jotka ovat liian sekalaiset makuuni. Yläoikean matoihin oli kiva käyttää jämälankoja. Saajat tykkäsivät madoista.
PIPOJA
Pipojenkin suhteen menin melkeinpä sieltä, missä aita on matalin. Kuusi pipoista on kudottu kahdesta halvalla ostetusta akryylilankakerästä. Harmaasävyisiin sain uppoamaan kaiken 200 gramman kerästä. Punasävyisestä en enää jaksanut enempää pipoja vääntää.
JOULUKUUN TEKELEET
Ostin loppuvuodesta kaksikin sukkalehteä, joissa on kivoja pitsimalleja. Saavat nyt vaan odottaa, kunnes olen saanut pieniä jämälankanöttösiä katoamaan laatikosta. Uskokaa pois, 20 grammasta tulee sukkaan pitkä pätkä vartta eli työmaata on vielä edessä.
Nämäkin neuleet jäivät pois kollaaseista, koska olin unohtanut kuvat toiseen kansioon. Viininpunaisen pipon tein joulua edeltävällä viikolla antaakseni sen naapurille.
 |
| Kirurgisessa sairaalassa käydessäni ihailin käytävän komeita kliivioita. |
Kuvattujen neuleiden lisäksi tein alkuvuodesta pari neulepantaa ja joulukuussa muutaman neulekranssin. Jäivät kuvaamatta, kun sujautin niitä lahjoiksi., Samanlaisia olen tehnyt ennenkin ja niistä löytyy kuvat aiemmista postauksista. Tai blogini käsityösivulta.
Naapurini vei joulun alla vinon pinon neuleita työpaikalleen myytäviksi. Muutamia tuli takaisin. Annoin myös useamman sukkaparin ja pipon hoivakotiin, isän hoitajille.
Kevättalven tulee vielä kudottua ahkerasti. Ehkä jossain välissä voin siirtyä niihin uusien lehtien pitsimalleihin. Vaikka ihan yhtä mukava minusta on suihkia puikoilla nöttösistä raitasukkiakin. Saapa nähdä, millainen neulevuosi tästä taas kehittyy.