Pientaloasukkaan huumori alkaa olla koetuksella, kun pilvimassat tunkevat sisuksistaan päivästä toiseen vettä räntää lunta. Eipä ole ongelmia, miten viettää vapaa-aikansa. Siitä vaan pitkävartiset saappaat jalkaan ja pihalle valmiina työntämään kolallisen toisensa jälkeen jonnekin edellisten päälle tai viereen tai mihin nyt ikinä saakaan kaiken mahtumaan.
 |
| Taas mahtuu tienpenkalle lisää lunta, kun traktori kävi siirtämässä osan kasasta muualle. |
Naapurit yrittävät keventää toistensa henkistä taakkaa toteamalla, kuinka neljä vuodenaikaa ovatkaan kivoja. Tai miten lumi kaunistaa maisemat ja mahdollistaa monipuoliset talviurheilulajit. Äkkiä se hymy hyytyy, kun kymmenennen kerran lapioi auran sisäänkäyntiin työntämät jättipaakut. Hiki pukkaa päästä ja selästä litimärkää lunta siirtäessä. Samaa liikettä väsyneenä toistaessa sekoaa jo ajattelemaan heinäkuun helteiden kenties hikisen olon aiheuttavan. Todellinen ajankohta palautuu nopeasti aivosykeröihin, kun kääntää katseensa keskeneräiselle työmaalle.
 |
| Mustarastas arvioi työn tuloksia. |
Ihminen on vaan merkillisen sopeutuvainen otus. Kolmen tunnin rankan ahkeroinnin ja rentouttavan suihkun jälkeen olo on mukavan raukea ja mieli tyytyväinen siitä, että taas on hetken aikaa piha auki ja valmiina vastaanottamaan seuraavan lumirintaman. Toukokuussa kaikki nämä manailut ja potutukset ovat haihtuneet samalla tavoin, kuin talven lumetkin.
Jos riitti puhetta ja mielipiteitä menneen kesän helteistä ja kuivuudesta, riittää sitä vielä pitkään myös tämän talven säästä. Huonosti aurattujen teiden ja kaduilla loiskivien lätäköiden aktivoimat somekeskustelut ovat jättäneet koronankin kirkkaasti kakkoseksi.
On tietenkin vaikea ymmärtää, että lumisten talvien vyöhykkeellä liikenneväylien ja katuverkon talvikunnossapito sujuu yhtä huonosti kuin eteläisempien maiden satunnaisissa myräköissä. Syitä tilanteeseen on monia, eikä rahanpuute vähäisimpänä.
Pakko myöntää, että viime viikkojen sää on ollut harvinaisen vaikea. Lunta on tullut lyhyen ajan sisällä usein ja kerralla valtavasti. Välillä sade on ollut silkkaa vettä. Lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin. Jäisen maan ja korkeiden lumipenkkojen vuoksi vesi ei pääse mihinkään, tuli se taivaalta tai sulavasta lumesta.
 |
| Vasemmalla minun jälkeni, oikealla jäniksen. |
Kotipihalla on vuorotellen kolattavaa lunta ja hiekoitettavaa jäätikköä. Enää emme vähäisempien lumisateiden jälkeen edes koko pihaa kolaa sileäksi. Plussakelien tullessa on parempi, että pinta on kolaamattomasta lumesta koppurainen. Eikä peilikirkas luistelukenttä. Aika monta hiekoitussäkillistä on jo kulkuväylille ripoteltu ja varmaan vielä autotalliin viime viikolla hankitut ripotellaan.
 |
| Jänön matka kohti norjanangervoja. |
Alapihalla hanki peittää kaiken. Myös kanttausurat, jotka tammikuun puolivälissä muuttuivat jäätyneiksi vallihaudoiksi. Tekisi mieli käydä kaivamassa lunta pois sen verran, että näkisin, onko jäätiköt edelleen lumen alla. Vai olisiko vesisateet ja lumen vaihteleva koostumus pehmentänyt jäätä? Pahaa pelkään, että siellä se jää edelleen on.
 |
| Kasvimaa 25.1.2022 |
Kasvimaa-alueella jäätikkö oli tammikuun lopussa useamman sentin paksuinen. Myös lavakaulusten multapinta oli kuorrutettu jäällä. Useimmissa laatikoissa ei mitään nyt kasva. Yhdessä on parsaa ja toisessa kaksi pensasmustikkaa. Niin ja kolmannessa talvivalkosipulit. Mitähän tykkäävät pakastusolosuhteista?
 |
| Alapihan takanurkka 25.1.2022 |
Jään paksuutta on vaikea hahmottaa. Vasemmalla näkyvä Ovaalipenkki on reilusti koholla oleva penkki. Kanttausuran täyttävä jäätikkö uhkaa hukuttaa koko penkin. Kuinka elokuussa Ovaalipenkkiin istuttamieni syyshortensioiden juuret selviävät kurimuksesta?
 |
| Aroniat nauttivat perjantaina pilven raosta kurkkivista auringonsäteistä. |
Kevät on vuosi toisensa perään aina yhtä suuri arvoitus ja kasvien puolesta jännittämisen paikka. Ihme, jollei tällaisten talviolosuhteiden jälkeen tule tappioita. Varsinkin, kun moni kasvi kärvisteli jo kesän poikkeusellisessa kuivuudessa. Lienee turhaa käyttää energiaa asioiden ennalta murehtimiseen. Keväällä 2016 tuli runsaasti kasvimenetyksiä. Niitä surtiin aikamme, jonka jälkeen paikat täytettiin uusilla kasveilla. Toimikaamme nyt samalla tavoin.
 |
| Pikkupuutarhan kivi ujostelee. |
Viime torstaina uhmasin luonnonlakeja lähtemällä liikenteeseen surkeassa säässä. Mennessä ajokeli oli vielä siedettävä, mutta illansuussa kotiin palatessani vettä tuli joka suunnasta. Jalatkin olivat jo valmiiksi märät, kun autoa pysäköintipaikalla putsatessani jouduin seisomaan nilkkoja myöten räntävesisohjossa.
Puskaradion mukaan valtatie oli täynnä veden valtaamia kuoppia, joissa muutama autoilija oli jo rikkonut autonsa. Valitsin paluureitille moottoritien. Ajattelin siellä olevan enemmän tilaa väistellä mahdollisia kuoppia. Kuoppia ei onneksi ollutkaan, mutta pienen lammen kokoisia lätäköitä sitäkin enemmän. Ilokseni kanssa-autoilijat malttoivat noudattaa alennettuja nopeusrajoituksia, eivätkä liiemmin innostuneet ohittelemaan. Jokainen ohitus nimittäin sai veden roiskumaan niin eteen, taakse kuin sivuillekin. Moista keliä tulee harvemmin koettua.
Asiointireissu lipsahti myös viihteen puolelle. Pentikin outlet-puolella oli erinomainen valikoima kankaita alennettuun hintaan. Ostin uudet pöytäliinakankaat 9 euron metrihintaan. Harmaasävyinen on Flora-nimistä ja värikkäämpi Mimosa. Olen tyytyväinen ostoksiin. Vielä tyytyväisempi sitten, kun saan liinat ommeltua.
Sää on siitä hauska asia, että siitä riittää juttua ihan kaikkien kanssa. Jokaisella on mielipiteensä kulloiseenkin säätilaan. Sää on myös helppo ja vaaraton puheenaihe. Enpä ole kuullut säähän liittyvistä tappeluista. Ehkä neljän vuodenajan paras puoli on siinä, että jokaiselle löytyy mieluisin ajankohta. Kunhan jaksaa odottaa omaansa. Ja kunhan se oma on sitten ajallaan tismalleen odotusten mukainen. Jos tuleekin kylmä ja sateinen kesä, seuraa siitä aikamoinen pettymys.
 |
| Hevosenkenkäpallo uppeluksissa |
Minä tykkään valosta, lämmöstä ja väreistä. Ja siitä, että päivät ovat pitkiä ja elämä laajenee ulos, pihalle. Siksi kevät ja kesä ovat minulle mieluisinta aikaa. Olen syntynyt tänne pohjolan perukoille, joten en näe järkeväksi repiä hiuksiani talvisten olosuhteiden vuoksi. Elän ja otan sen, mikä vastaan tulee. Ja odotan kevättä. Joka vuosi se on tullut. Tulee tänäkin vuonna.
Eli positiivisin mielin kohti valoa ja iloa!