Perjantain pihakierros sai höyryn nousemaan päästä. Eikä suinkaan siksi, että kevätaurinko helotti täydeltä taivaalta varsin lämpimästi. Ei, kiukkuhöyryn syynä oli ristihuulten tyvestä poikki napostelemat alppikärhöt. Ärtymyksen tunteita lisäsi sekin, etten ollut saanut aikaiseksi verkkoja alppikärhöjä suojaamaan. En, vaikka monissa blogeissa on ollut kuvia samanlaisista jänistuhoista. Oma vika, mitäs laiskottelin!
Jälkiviisaus ei kovin paljon tässä tilanteessa lohduta. Löysin kuitenkin muutaman lyhyen verkonpätkän kellarista. Virittelin niitä puutarhaportin molemmin puolin, sillä ainakin yksi alppikärhön verso näyttää vielä olevan syömättä.
Vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Columnella' ja clematis 'Pink Fantasy'. Jälkimmäinen nousee keväällä maasta, joten sen syöminen ei harmita yhtä paljon. Tosin sitäpä ei oltu syötykään. Columnellasta oli järsitty ainakin yksi vahva varsi poikki. Vahinko on jo tapahtunut, mutta laitoinpa silti köynnöstuen molemmin puolin verkot. Järsiköön jänikset metallia.
Olopihan puutarhaportin vasemmalla puolella kasvaa clematis alpina 'Purple Dream'. Sitä jänikset eivät ole syöneet aiempina vuosina eivätkä onneksi nytkään. Varmuuden vuoksi verkotin senkin. Pidän Purple Dreamista hyvin paljon. Se kukkii joka vuosi runsaana, joten enpä tarjoile sitäkään ristihuulille.
 |
| Clematis vit. 'Polish Spirit' |
Viimeisen kellarista löytyneen verkonpätkän laitoin Polish Spiritille. Tämäkin kärhö versoo vanhoista oksista, vaikka uuttakin kasvua nousee joka kevät tyvestä.
Leikatut oksat jätin jäniksille kaluttaviksi.
Leikkasin omenapuista muutaman pitkäksi venähtäneen ja toisia hankaavan oksan pois. Omenapuillamme on jo ikää ja kokoa. Alkuvuosina olin arka ja laiska leikkaamaan omppuja, jonka vuoksi ne ovat liian korkeita ja muutenkin hölmön muotoisia. Ymmärsin sentään jossain vaiheessa perehtyä paremmin hedelmäpuiden leikkaamiseen, jonka ansiosta olen saanut puut sateenvarjomaisemmiksi. Nuorempia oksia olen vuosien aikana taivuttanut ripustamalla niihin kivillä täytettyjä sukkia. Poistan ompuista vesiversot heinä-elokuussa, mikä on vähentänyt selvästi kevättalven leikkaustarvetta.
Varjostusverkot havuille ja ikivihreille olisi pitänyt laittaa jo ajat sitten. Nyt sain senkin tehtyä. Isoille tuijille en varjostusta ole laittanut enää vuosiin. Sen sijaan nuoremmille tuijille, kartiovalkokuusille ja runkotuijille laitoin huput.
Samoin laitoin verkot mahonioille ja rhodoille. Tai siis niille osuuksille, jotka eivät ole jossain hangen uumenissa.
Ulkohommien lisäksi ryhdyin kylvöhommiin. Tehtävä typistyi puoleen, kun kylmäkäsiteltävien suhteen huomasin olevani myöhässä. Siementen olisi hyvä olla lämpimässä viikko pari ja sen jälkeen kaksi kuukautta ulkona. Sittenhän onkin jo toukokuu. Päätin jättää kylmäkäsiteltävien kylvöt syksyyn. Ulkona on mukavampi mullan kanssa puleerata.
Linnuilla on jo kovasti kevättä rinnassa. Omenapuita leikatessani kuulin ja näin yksinäisen joutsenen lentävän puiden yli. Omassa pihassa tarkkaillaan lähinnä tinttejä ja mustarastaita sekä tikkoja. Myös punatulkku on pari kertaa käynyt lintulaudalla syömässä. Sainpa ihan kuvaankin yhden herra punatulkun ikuistettua.
Oman pihan tulppaaneja odotellessa ihastelen naapurin Maritin tuomia ripsureunatulppuja.
Mukavaa viikonloppua kaikille!