Sivut

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kukka jos toinenkin

Paeonia lac. Red Charm - tai sitten joku muu


Huikean korkeiksi kasvaneiden pionien nuput alkavat näillä +30 asteen helteillä poksahdella vauhdikkaasti auki. Ykkössijalle kiri Alexander Fleminginä messuilta ostettu pioni, joka ei todellakaan Alexander ole. Vahvin nimiehdotus on Red Charm, mutta saattaa tämä olla joku muukin.


Paeonia lac. Festiva Maxima

Juhannussunnuntaina pihani vanhemmista pioneista kukintansa aloitti valkoinen Festiva Maxima. Karl Rosenfieldit ja Sarah Bernhardtit tuleva pian perässä. Perinteisesti pionien kukinnan aikaan saapuu kesän rankin sade, mutta toistaiseksi sellaista ei ole 10 päivän ennusteiden näköpiirissä. Tosin tiistaina 5.7. on 30 %:n mahdollisuus ukkossateelle. Katsotaan, kuivuuko ennuste näissä saunaolosuhteissa pelkäksi lupaukseksi.


Idänunikot keikkuivat tapansa mukaan penkissä sinne tänne. Muutamille laitoin jo tukiakin, jotta kulku niiden ohitse helpottui. Valtaosa idänunikoista on keskittynyt kasvamaan ja kukkimaan pionien taakse. Ripottelen vuosittain siemenkodat tyhjiksi penkin etuosaan, jotta pergolassa istuessa olisi helpompi ihastella palluraisia nuppuja ja myöhemmin tietenkin oranssipunaisena palavia kukkia.

Vaal.punainen Papaver or. 'Princess Victoria Louise' ja valkoinen Papaver or. 'Royal Wedding'

Vuosia sitten onnistuneesti siemenestä kasvatetut vaalenpunainen Victoria Louise ja valkoinen Royal Wedding kukkivat tänä vuonna vain muutaman kukan voimin. Sopivat kivasti perhoangervon kainaloon.

Papaver rhoesas 'Amazing Grey- - Silkkiunikko

Silkkiunikko Amazing Greyn siemeniä sain pussillisen blogiystävältä. Esikasvatin tätä unikkoa, jotta sen siemenet eivät jäisi keväällä penkistä nousevien jalkoihin. Tai pahimmassa tapauksessa tulisi kitketyksi rikkaruohoina. Nyt kahdessa paikassa on kasvit valmiina avaamaan nuppunsa. Odotan jännityksellä näkymiä. Uuden kasvin suhteen on aina mahdollisuus, että se onkin jotain muuta, mitä on kuvitellut kasvattaneensa.

Erilaisia ängelmiä innostuin istuttamaan kesällä 2020. Kunkin viereen laitoin nimen kirjattuna puiseen tikkuun. Ja tietenkin istutuspaikat on merkitty myös taulukkoon. Viime kesänä jouduin kuitenkin kaivelemaan jaloängelmien penkissä yhtä jos toistakin. Sen seurauksen osa ängelmistä siirtyi hivenen ja samassa yhteydessä nimilaput menivät sekaisin. Olen onnellisesti pihalla näiden virallisista nimistä. En siis laita näihin kuviin nimiä, jotta en anna väärää tietoa tai sotke ajatuksianne.


Samassa penkissä pitäisi kasvaa jaloängelmä Eliniä ja Albumia sekä lilakukkaista Hewitt's Doublea. Olen istuttanut myös valkoista Nimbus White -lehtoängelmää (thalictrum aquilefigolium) ja keijuängelmää (thalictrum rochebrunianum). Myös amurinängelmää (thalictrum contortum) olen samana kesänä istuttanut, mutta siitä ei näy vilaustakaan.

Akileijojen nimien suhteen olen enemmän sekaisin kuin ikinä ennen. Eniten ympäri puutarhaa kukkii vaaleanpunalila-kukkaista, vaikka olen kaivanut ja kitkenyt sitä runsaasti poiskin. Parhaiten oman muotonsa ja värinsä ovat pitäneet mummonmyssyksi kutsuttu vaaleanpunainen Petticoat Pink ja sen sininen versio. Myös sininen Nora Barlow pitää hyvin pintansa.

Campanula patula - Harakankello

Vältin herukkapensaiden välien tehokasta kitkemistä, koska viime kesänä siellä kasvoi harakankelloja. Ei näy siellä harakankelloja, ainakaan vielä. Sen sijaan kottikärrysolaamme, rajanaapurin autokatoksen tukipuiden tyveen ilmestyi ihan huomaamatta sinisenä kukkivia harakankelloja. Hyvä, että huomasin. Tarkoitus oli trimmata siimaleikkurilla valtoimenaan kasvavia voikukkia ja siinä samassa nämä söpöt kukat olisivat olleet mennyt muisto. 

Syringa x prestoniae 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat lopettaneet kukintansa. Rajanaapurin jättikokoisen korallikanukan katveessa kasvava, 2014 istuttamani isabellansyreeni James MacFarlane on sekin helteen vuoksi jo loppusuoralla. Tänä vuonna kukkia oli entistä enemmän.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka


Puutarha Tahvosten retkeltä 2019 ostettu keijunkukka Hans kukkii runsaana ja kauniina. Tästä kasvista tykkään valtavasti. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotuksesta jaoin kasvin vuosi sitten kahtia, mutta istutin ne edelleen melko lähelle toisiaan. Seuraavan jaon yhteydessä voisin monistaa kasvia muuallekin. Tai sitten vain marssia kauppaan ostamaan uusia taimia. Hansia tosin tapaa harvemmin puutarhamyymälöissä.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanot ovat tänä kesänä aivan villejä. Niitä putkahtelee Vasenrinteessä siellä täällä. Yksi löytyi jopa porrasaskelmien välistä, josta kaivoin sen purkkiin jollekin annettavaksi.

Sain oranssikeltanon ikäpäiviä sitten erään tutun rivitalopihalta. Hän kutsui tätä lapinvuokoksi, joka se ei todellakaan ole. Istutin oranssikeltanot aluksi yläphan Syreenipenkkiin, jossa niitä kasvaa edelleen. Myöhemmin siirsin muutaman taimen Vasenrinteeseen. Tämä kukka jakaa selvästi mielipiteitä. Toisille se on inhokki. Minusta se sopii hyvin Vasenrinteeseen, joka paahteisena ja kuivana paikkana vaatii sitkeyttä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi kera hopeahärkin

Kurjenpolvet eivät tykänneet talvesta minun pihallani. Moni niistä joko katosi kokonaan tai on herännyt surkeina ruipeloina. Jopa helpoksi kokemani kyläkurjenpolvi on paikoin huonossa hapessa. Idänkurjenpolvi Baby Blue (Geranium himalayense 'Baby Blue') on vetristynyt mukavasti, mikä ilahduttaa. Myös peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense) on osoittautunut varsin kestäväksi ja nimensä mukaisesti peittäväksi.

Verikurjepolveen ei taida tehota talvi tai kuivuus tai mikään muukaan. Olen jakanut sitä moneen paikkaan sillä seurauksella, että se rehottaa kaikkialla valtoimenaan. Vasenrinteessä verikurjenpolvi alkoi kukkia sen verran ajoissa, että se ehti kimppaan hopeahärkin kanssa. 


Oikearinteen mehitähdistä tykkään myös paljon. Keväiset sipulikukat kukkivat mehitähtien lomassa ja päällä niin ahkerasti, että pelkäsin niistä olevan jo haittaa mehitähdille. Ahomansikalla on myös jokin kumma vimma lähettää sateliittejaan ihan mehitähtien viereen. Kitken ne pois, samoin ylempää vyöryvää maksaruohoa ja ilman muuta rikkaruohotkin. Haluan mehitähtien valtakunnan pysyvän niiden omana alueena. Ahomansikoilla on tilaa vaikka herukkapensaiden lomassa.


Ehkä helle on jo pehmittänyt pääni tai en vain muuten tunne rajojani. Kun kerran ohjeissa sanotaan, että vuorimäntyjen vuosikasvu on typistettävä juhannukseen mennessä, ryhdyin kirjaimellisesti toimeen. En sentään juhannusaattona, mutta juhannuspäivänä ja sunnuntaina. Tylyä hommaa viileälläkin säällä. Ja vielä tylympää +30 asteen helteessä. Kun korkeimmalle vuorimännylle on kertynyt korkeutta tuplasti meikäläisen mitta, tarvittiin A-tikkaat ja erilaisia teleskooppivempaimia. 

Yhä edelleen muutama vuorimäntypallura on tuolla kasvuston taustapuolella typistämättä. En vain jaksanut, eikä muutenkaan houkutellut huitoa saksien kanssa irtoavien neulasten tarttuessa hikiseen ihoon. Mikä ihme esti minua aloittamasta hommaa vaikka viikkoa paria aiemmin? Ensi vuodeksi on laitettava kännykkään kovalla äänellä kilkattava muistutus, että tämäkin työ tulee sijoitettua inhimmillisempään ajankohtaan. 

Vuorimännyn typistystä ei kannata unohtaa. Tietämättömyyttäni en alkuvuosina typistänyt meidän vuorimäntyjä. Siksi olen kaivanut muutaman onnettoman rohjakkeen kokonaan pois. Myös kuvassa näkyvän kasvuston vanhimmat osat olisivat huomattavasti kauniimpia, jos olisin aloittanut typistyksen ajoissa.


Sain vihdoin myös nokkoskäytteen muhimaan. Tosin liemessä on nokkosen lisäksi myös rohtoraunioyrttiä, joka sopii hyvin käytteeksi sekin. Kasvit saavat liota vedessä runsaan viikon verran, jonka jälkeen siivilöin liemen toiseen astiaan. Minulla on tähän tarkoitukseen säästössä pari tuulilasinpesunestekanisteria, jotka olen pessyt ja huuhdellut huolelliesti. Nokkoskäyte on erinomaista lannoitetta ja sitä voi  käyttää myös tuholaisten torjuntaan. Laimennettuna kummassakin tapauksessa.

Liemi haisee ihan hirvittävän pahalle, joten siivilöinti ja purkitusvaiheessa kannattaa varata pyykkipoika nenää varten. Tässä tapauksessa ainakin on hyötyä hajuaistittomuudesta.


Naapurin Mamiksesta on tullut vakiovieraamme. Se kiertää kanssani puutarhassa, ilmestyy milloin minkäkin puskan takaa pyörimään kintuissani rapsutuksia kerjäten. Pihaoven ollessa auki Mamis tekee sisällä tupatarkastuksia ja juttelee meille mennen tullen.

Juhannusaattona Mamis pyörähteli kivituhkassa meidän istuessa iltaa pergolassa. Keskiviikkona meille saapuu tyttären kissaveljekset hoitoon, kun tytär lähtee Islantiin ponivaellukselle. Ainakin Nemon kanssa aion mennä pihalle, jos vain saan sen suostumaan Juuson vanhoihin valjaisiin. On sitä ulkoilutettu valjaissa ennenkin, joten uskon homman toimivan. Lokia vaivaa nivelrikko, eikä se todennäköisesti ole Nemon lailla innokas pihakierroksiin. Toki kokeilen, jos Loki haluaa.


Ilta koittaa, joten seuraava toimenpide onkin kasvimaan ja kesäkukkien kastelu. Sitä työtä saakin nyt tehdä, jotta kasvit eivät aivan näänny. Muutama pari viikkoa sitten istutettu esikko on hätää kärsimässä, vaikka kastelen niitäkin säännöllisesti. Muut saavat sinnitellä seuraaviin sateisiin saakka.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Mukavaa alkavaa heinäkuuta kaikille. Pysykää uidessane pinnalla ja huolehtikaa juomisestä näillä helteillä!