Sivut

perjantai 19. elokuuta 2022

Hellepäivän horinoita

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja
 

Näillä helteillä pihahommat kutistuvat kasteluun. Kasvihuoneen ovi on ympäri vuorokauden auki, joten senkään vuoksi ei tarvitse alapihalle aamutuimaan kipaista. Välillä lähden tekemään kameran kanssa kierroksia, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa kuvista ei vaan tule hyviä. Liikaa valoa ja voimakkaita varjoja ja vääristyneitä värejä. En oikein osaa kuvata aurinkolasit päässä. Ilman aurinkolaseja taasen kirkas paiste kivistää silmiä. Niinpä kuviakin on tullut otettua harvinaisen vähän. Tiedän kaipaavani jälkikäteen enemmän kuvia. 

Syysleimu vaan mikä?

Syysleimut ja hortensiat kukkivat runsaina. Tosin niin leimuissa kuin hortensioissakin lehdet lotkottavat pitkin vartta iltapäivien kuumuudessa. Elokuussa on tullut yksi kunnon ukkoskuuro. Muuten pilven reuna on kahdesti ripotellut reunaltaan ylimääräisiä pisaroita sinne tänne, eikä niistä ole ollut kastelun kannalta mitään hyötyä.

Phlox paniculata 'David'

Valkoinen syysleimu David on kukkinut jo pitkään ja aina vaan sillä näyttää riittävän energiaa. Istutin kolme Davidin tainta Pikkupuutarhan Kivipenkkiin kesällä 2018. Hyvin ovat viihtyneet ja runsastuneet. 

Achillea filipendulina - Kultakärsämö
 
Alunperin oli tarkoitus koota Kivipenkkiin matalahkoja perennoja, jotta myös itse kivi näkyisi. Huomaan toimineeni jälleen kerran kasvi edellä eli en ole tutustunut riittävästi kasvien ominaisuuksiin ostoshetkellä, vaan innoissani kahminut mieluisia sen kummemmin miettimättä niiden tulevia sijoituspaikkoja. Lähes kaikista penkin kasveista on tullut pitkiä hujoppeja. Oikean reunan kultakärsämö on tänä vuonna vaarassa jäädä syysleimun jalkoihin. 

Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä

Samoin jaloängelmä venyi kasvattajaansa korkeammaksi. Hyvä, että se sentään asuu penkin takaosassa, missä se saa huojua omassa rauhassaan piilottamatta vaikkapa syysleimuja helmoihinsa. Jaloängelmä on kukinnan jälkeen kuin loppukesän joulukuusi vihreine "killuttimineen". Kuvassa vain yksi oksa. En löytänyt kuvaa, jossa koko komeus pöyhkeilee täysissä mitoissaan.

Phlox paniculata 'Peppermint Twist'


Kivipenkin laitimmaisessa reunassa, oikealla kasvaa muutama vuosi sitten "kolme kympillä" -syysleimua, joista 'Peppermint Twist' ehti kukkaan ensimmäisenä. Toistaiseksi nämä uudet leimut ovat puolet Davidia matalampia. Ehkä ne ensi kesänä kirivät mittaa.

Näkyypä kuvassa myös kultakärsämön taimi. En sitä kuvaushetkellä huomannutkaan. Voisinkin siirtää muutaman kärsämön taimen alapihan Syyspenkkiin, jossa kohta pärjäävät vain ja ainoastaan kuivuutta sietävät kasvit.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpionit ovat ammuskelleet siemeniään pitkin kivituhkakäytävää. Itse asiassa mustia palluroita hiekalta poimiessani sain pähkäillä, kumpia on enemmän, kuolanpionin siemeniä vaiko tiikerililjan itusilmuja. Fiksuna olisin voinut kerätä siemenet ja itusilmut talteen uusien taimien kasvattamista varten. Helteessä uupunut pää laittoi nakkaamaan pallurat takaisin kukkapenkkiin. Itäkööt ihan itsestään.

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö


Alkukesästä näytti siltä, ettei Julia Correvon jaksa herätä ollenkaan. Sieltä se kuitenkin nousi, kasvoi ja ryhtyi kukkimaan. Onhan tällä vielä matkaa sellaiseen kärhökukkapilveen, joita saamme ihailla Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogissa. Pienestä on kuitenkin hyvä aloittaa ja iloita siitä, että kärhö on ylipäätään elossa.

Clematis Dr Ruppel


Pitkään hiljaiseloa viettänyt Dr. Ruppeliksi tunnistamani loistokärhö ylittää tänä kesänä itsensä. Vuosi sitten se teki yhden kukan. Nyt ensimmäinen kukka lopettelee ja toinen nuppu odottaa aukeamisvuoroaan. Tällainen menestys rohkaisee taputtamaan itseään selkään kiitokseksi siitä, että ylipäätään sairastuin myös kärhökuumeeseen. Eipä tulisi ainuttakaan Dr. Ruppel -kukkaa, jos olisin tämänkin kärhön jättänyt kauppaan.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Miellyn vuosi vuodelta enemmän viinikärhöihin. Kukat ovat kooltaan loistokärhöjä pienempiä, mutta ainakin minulla viinikärhöt menestyvät huomattavasti paremmin. Polish Spirit kukkii joka kesä runsaana ja pitkään. Sijaintikin sillä on yksi parhaista, sillä olopihalla se on näytillä aamusta iltaan.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Nimettömäksi tai tuijakärhöksi (sijaintinsa vuoksi) vuosia nimittämäni sinililakukkainen kärhö sai tänä kesänä vihdoin nimen itselleen. Navettapiika ehdotti eräässä kommentissaan kärhölleni nimeä Black Prince, minkä aktiivisen googlettamisen jälkeen uskon oikeaksi. Tämä kärhö on hyvin roteva- ja nopeakasvuinen. Siinä on runsaasti pieniä, sinililoja kukkia.

Ostin Black Princen kesällä 2015 Princess Katena, joka osoittautui heti ensimmäisten nuppujen myötä vääräksi nimeksi. Köynnös kasvaa alapihan Kiemurapenkin päädyssä. Sen takana on isokokoinen tuija, jonka ympärille ja yli kärhö kietoutuu heinä-elokuun aikana. Yläpihalta katsottuna tuija käytännössä katoaa kärhön versoihin. 

Leikkaan kärhön keväällä matalaksi. Pian se työntää tuoreita versoja maasta ja sitten ei enää sen vauhdissa tahdo pysyäkään.

Clematis x jackmanii - Jalokärhö


Kuvan Jackmanii kuuluu halpiskärhöihin, jota nyt ei vaan voinut jättää kauppaan. Hätähousuna minulla on tapana tehdä hölmöjä istutuspäätöksiä, kuten kävi tämänkin kärhön kanssa. Kesän ruukussa vietettyään köynnökselle oli keksittävä syksyllä paikka. Samoin toisen ruukun Purpurea Plena Elegansille. Syyskesästä alkaa lapiointikiintiö jo lähestyä ylärajaansa, joten sen enempää suunnittelematta kaivoin molemmat kärhöt yläpihan Pionipolun päähän vierekkäin. 

Clematis Jackmanii ja clematis Purpurea Plena Elegans
 

Joku värikammoinen saattaa saada yhdistelmästä ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kieltämättä itsekään en ole kovin tyytyväinen kaverusten sijaintiin, mutta olkoot ja eläkööt. En ala heitä enää ylös kaivamaan ja toisistaan erottamaan. Itse asiassa Purpurea Plena Elegans aloittaa kukintansa aina paljon Jackmaniita aiemmin ja ehtii siten keikistellä huomion kohteena hyvän tovin. Jackmanii taasen on ottanut tavakseen kasvaa korkeuksiin ja muodostaa suurimman osan nupuistaan köynnöstuen harjalle. Ehkä se tykkää sieltä tiirailla maisemia aina horisonttiin saakka.

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Tämä kauan kaivattu ihanuus, Princess Kate kukkii vihdoin suureksi ilokseni. Tämä yksilö on kolmas istuttamani Princess Kate. Ensimmäinen ei sitten ollutkaan prinsessa vaan prinssi, tuo Black Prince, josta tarinaa ennen Jackmania. Seuraavan Princess Katen ostin kesän 2019 vierailulla Puutarha Tahvosilla. Kakkostaimi oli jo kotiin tuotaessa aika reppana, mutta tottakai sille piti antaa mahdollisuus. Keväällä 2020 se heräsi, mutta ei vaan jaksanut kasvaa parikymmensenttistä korkeammaksi. Otti ja kuoli. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö
 
Ei siis kahta ilman kolmatta. Uusi Princess Kate kotiutui meille vuosi sitten. Yritin olla asettamatta pienelle taimelle liikaa paineita. Pysähdyin joka kerta ohi kulkiessani vilkaisemaan, millä mielin se aikoo elämäänsä jatkaa. En uhannut sitä kompostiin joutumisella, joka saa etenkin kesäkukat pelästymään ja kukkimaan. Ihan hiljaa mielessäni tuumasin, ostaisinko vielä neljännenkin Katen, jos tämäkin heittäisi henkensä. 

Clematis Texensis-ryhmä Princecc Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Ei kuollut syksyllä, ei talvella, heräsi reippaana keväällä. Nyt prinsessani kukkii. Nuppuja on useita vielä avautumatta. Kukan kellomainen olemus ja terälehtien taustan viininpunainen väritys on kaunis. 

Rajasin Katen tyvialueen nurmireunanauhalla ja tyhjensin siihen pussillisen lecasoraa, jotta saisin paremmin lähellä rehentelevän maahumalan ja pikkutalvion pysymään kauempana. Niiden lonkerot on myös helppo napata kevyestä lecasorasta pois ennenkuin ehtivät juurtumaan.

Clematis Ville de Lyon

Minulla on monia päähänpinttymiä, myös kasvisellaisia. Ville de Lyon taitaa olla toinen istuttamani kärhö, alppikärhön jälkeen. Istutin Villen vuosia sitten lähelle alppikärhöä. jossa se ehti kukkia muutaman kesän hienosti. Niin kauniina, että lunasti kärhöpaikkansa sydämessäni. Tai juurtui pinttymäksi päähäni. Kun Ville de Lyon sitten päätti muuttaa jonnekin autuaammille kärhömaille, syntyi tyhjä aukko niin istutuspaikalle kuin päähänikin.

Clematis Ville de Lyon
 
Vuosi sitten korjasin tilanteen hankkimalla uuden Ville de Lyonin. Istutin sen Pikkupuutarhaan, joskin eri paikkaan. Tämä kärhö kukki jo ensimmäisenä vuotenaan muutamalla kukalla. Tänä kesänä sitäkin runsaammin. Pidän kovasti Ville de Lyonista. Sen sijainti sisäänkäynnin lähellä tarjoaa entistä parempia ihastelumahdollisuuksia.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöistä puhuttaessa ei sovi unohtaa lumikärhöä. Eikä unohtaminen kovin helposti onnistukaan. Köynnös on taas matkalla avaruuteen, niin leveydessä kuin korkeudessakin. Keväällä rohkenin leikata lumikärhöä noin metrin korkeudelta saadakseni risuuntuneita osuuksia helpommin pois. Uskon, että sen olisi voinut leikata vielä matalammaksi. Katsotaan taas ensi keväänä, miten hellämieliseksi heittäydyn.

Karviaiset

Karviaiset on kerätty ja mehuksi keitetty. Pakastin alkaa olla pullollaan satokauden tuotoksia, joten vein laatikollisen karviaisia veljenvaimolle. Hetken mietin, tekisinkö karviaisista vaikkapa sosetta, hilloketta tai hyytelöä. Vuosi sitten tein hyytelöä, jonka vuoksi putsasin runsaan kaksi litraa marjoja. Oli muuten urakka napsia saksilla jokaisen marjan kummaltakin puolelta röntit pois. Tänä vuonna laiskuus voitti ja mehuksi menivät.


Sain naapurilta muhkean pussillisen kantarellejä. Niistä tein piirakan. Enpä voinut vastustaa kauniin keltaisia ja hyvälaatuisia kantarellejä niitä torilla nähdessänikään. Tarkoitus on valmistaa niin kantarellirisottoa kuin kermaista muhennosta. 

Ylipäätään olen koittanut tehostaa satokauden tuotteiden käyttöä ruoanvalmistuksessa. Omasta maasta ei kovin paljon enää satoa tule. Porkkanoita on vielä nostamatta, salaattia ja yrttejä edelleen kasvimaalla . Sipulit ovat kuivumassa. Ja kasvihuoneessa on jälleen haettavissa kulhollinen tomaatteja, muutama kurkku ja useampi paprika. Eikä sovi unohtaa kurpitsapalluroita, jotka taitavat olla spagettikurpitsoja.

Tomaatintaimi


Tyhjensin heinäkuun lopulla biokompostorin, josta tuli kottikärryllinen käyttökelpoista multaa. Sirottelin sitä tällä kertaa yläpihan istutusalueille. Muutama päivä sitten huomasin parissakin kukkapenkissä tomaatintaimia. Meillä on aika pieni ruokahävikki eli syötävää ei pahemmin biokompostoriin kerry.  Enemmän hedelmien, vihannesten ja juuresten kuoria. Muutaman pilaantuneen kirsikkatomaatin muistan laittaneeni alkukesästä kompostoriin. Niitäkö peruja  nämä pienet taimet ovat?

Clematis Pink Fantasy
 

Torstaina täyttyi hoitokissa Roopen katoamisesta neljä viikkoa. Tsekkasin kaksi uutta vinkkiä, jotka kumpikin osoittautuivat omistajiensa luvalla vapaana liikkuviksi alueella asuviksi kissoiksi. Roopesta ei ole koko aikana saatu ainuttakaan näköhavaintoa. Loukkuun on mennyt kaksi kissaa, oikean värisiä, mutta meidän kannalta vääriä. Toiveet kissan palaamisesta tai löytymisestä heikkenevät. Mielessä risteilee kaikenlaisia skenaarioita, mitä kissalle on saattanut tapahtua. Tapahtuma jättää sydäntä särkevän jälkensä niin kissan omistajan sieluun kuin meidänkin muistoihimme. Eteenpäin on mentävä, kaikesta huolimatta.

Phlox paniculata Dusterlohe

 
Ärtsyn väristen syysleimujen kera toivotan kaikille mukavaa viikonloppua. Älkää sulako näissä helteissä.