Hartaasti toivotun sateen ropistessa kattoon on aikaa hetkeksi istahtaa tietokoneen äärelle. Katse kyllä etsiytyy väkisinkin ulos ikkunasta. Siellä pelaguut ottavat pisaroiden tulvan nöyränä vastaan. Kohta pelaguiden on aika matkata sisätiloihin. Tosin öisin on pitkästä aikaa varsin lämmintä, +10 astetta näyttää mittari näinä sadeaamuina.
Yleensä kesän aikana ei tule pahemmin kutimia käsiin otettua. Heinä- ja elokuun viikkoina piti keksiä sormille jotain tekemistä, kun istuin iltoja terassilla tai pergolassa karkuteillä olevaa kissaa odottelemassa. Oikeastaan enemmän aikaa meni hämärän ja pimeän odottamiseen, koska silloin oli helpompi etsiä ja nähdä taskulampun valossa kiiluvia kissansilmiä. Aivot eivät taipuneet monimutkaisiin pitsimalleihin, joten keskityin vähentämään olemassa olevia lankakeriä. Raitasukkaahan niistä valmistui.
Nilkkasukat valmistuvat nopeammin ja vähemmästä langasta. Yhdet polvisukat tein, jotta sain epämääräisen värisen raitalangan käytettyä varsiin.
Näihin viinipunaisiin sukkiin löysin mallin SatunTuulia -blogista. Tosin käänsin mallikuvion ylösalaisin, minkä vuoksi kuvio näyttää hieman erilaiselta verrattuna alkuperäiseen ohjeeseen. Ehkä jokin muukin meni oman pään mukaan, kun nyt katselen valmiita sukkia.
Piirakkamalli on aina varma onnistuja. Muistan, kuinka ensimmäisiä piirakkasukkiani kutoessa ajattelin jo etukäteen ohjeen olevan liian monimutkainen vaikkapa televisiota samalla katsellessa. Ei ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin. Parin kierroksen jälkeen ohje on selkeänä päässä ja sukka etenee vauhdilla. Näihin tein ristiinvahvistetun kantapään.
Keltainen lanka on kuvassa tummempaa kuin todellisuudessa. Ostin kerän joskus yhdistettäväksi erääseen raitalankaan. Raitalanka on tullut käytettyä, yksivärinen on jäänyt laatikkoon odottamaan kohtaamista.
Näihin punaisiin nilkkasukkiin pitsimallin olen niinikään löytänyt SatunTuulia -blogin kautta. Malli on Novitan 2011 sukkalehden pitkien neulesukkien pitsi. Kuvio näkyisi paremmin, jos olisin malttanut laittaa sukat kuvaamista varten vaikka omiin jalkoihin. Pitsineule on aika helppo ja se toimii hyvin myös ohuemmalla langalla. Nämä sukat on kudottu 7veikasta.
Tänä vuonna olen valmistanut jos jonkinlaista ruokaa satokauden tuotteista. Oma kasvimaa ja kasvari ei tietenkään yksinään riitä täyttämään vatsaa. Niinpä jatkeeksi ja täydennykseksi on ostettu tavaraa kaupan vihannestiskiltä.
Kesäkurpitsasato jäi aika vähäiseksi. Pyöreitä kurpitsoja kypsyi kolme. Niistä kaksi pilkoin lohkoiksi ja paahdoin uunissa oman maan porkkanoiden ja sipulien kanssa. Kyytipojaksi yrttimausteita, mustapippuria ja oliiviöljyä. Kolmannen kurpitsan laitoinkin vaihteeksi pikkelssiksi. Valmistin liemen samalla ohjeella, mitä tein paprikoille. Sinapinsiemeniä ei kotoa löytynyt. Laitoin niiden tilalle neilikoita. Hyvää tuli. Toisen paprikapikkelssipurkin pohja jo häämöttää.
Tein myös ison kattilallisen borsh-keittoa, kun punajuuret, kaali ja sipulit ovat nyt edullisia ja parhaimmillaan. Soppaa syötiinkin reilusti kaksi päivää. Tyhmyyksissäni vaihdoin borsh-keittopäivien välissä keittiön pöytäliinan. Ei olisi kannattanut. Miten se soppalusikka osaakin niin taitavasti läiskyä yli, että kumpikin pöytäliina joutui pyykkiin. Onneksi punajuuritahra lähtee hyvin pesussa.
Kriikunoita tuli kahden ihmisen tarpeisiin älytön määrä. Lähes neljä ämpärillistä ja kriikunoita vielä jäikin puiden latvuksiin, kun eivät tikkaat ja kädet sinne saakka venyneet. Kriikunoita on syöty sellaisenaan, annettu ystäville ja naapureille. Olen tehnyt niistä mehua ja sosetta. Piirakkaakin piti tehdä luumupiirakan ohjeella, mutta siitä ei tullut mitään. Kriikunan kiven poistaminen on tosi työlästä ja tuloksena on lähinnä sormien välistä valuvaa mössöä.
Omenoista olen leiponut vaikka kuinka monta piirakkaa. Olen laittanut omenoita myös pakastimeen niin lohkoina kuin paloinakin. Valkeakuulas ja Huvitus sopivat hyvin kannellisen omenapiirakan täytteeksi. Kannen alla mehukas omena muuttuu fariinisokerin, kanelin ja perunajauhon kanssa melkein hillomaiseksi.
OMENAPIIRAKKA KANNELLA
150 g voita
tai margariinia
1 dl
sokeria
1 muna
4 dl
vehnäjauhoja
1 tl
leivinjauhetta
Vatkataan
voi ja sokeri vaahdoksi, lisätään muna ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu
leivinjauhe. Laitetaan hetkeksi kylmään kovettumaan ja tehdään sillä aikaa
täyte.
Täyte:
runsas
litran kulhollinen omenapaloja
1 dl
fariini- tai tavallista sokeria
¾ dl
perunajauhoja
runsaasti
kanelia
Sekoitetaan
täytteen aineet ja annetaan hetken imeltyä. Pehmeämaltoisesta omenasta tulee
paras täyte.
Jaetaan taikina noin puoliksi ja toinen osa
painellaan piirasvuoan pohjalle. Päälle kaadetaan täyte ja toisesta taikinanpuolikkaasta
kaaviloidaan kansi, joka laitetaan piiraan päälle. Kiinnitetään haarukalla
reunat kiinni ja vielä kanteen muutama reikä haarukalla.
Paista 200 asteessa noin 20 – 25 min.
Taikina-annos
on aika pieni, joten olen tehnyt sen tuplana, jolloin siitä saa kunnolla
normaaliin piirasvuokaan sekä pohjan että kannen.
Tarjoile
hieman lämpimänä joko vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.
Valkeakuulas ja Huvitus onkin jo tyhjennetty hedelmistä. Punakanelia ja syysomenaa syödään sellaisenaan. Eipä tarvitse kaupasta hedelmiä vähään aikaan ostaa.
 |
| Kellonummen hautausmaalle on hauskoja linnunpönttöjä. |
Isääkin täytyy välillä käydä hoivakodissa moikkaamassa. Keväällä 94 vuotta täyttänyt isä on fyysisesti ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Näkökyky on glaukooman vuoksi kokonaan mennyt, eikä kuulokaan pelaa kunnolla. Muistisairaus on edennyt, minkä vuoksi isän kanssa on yhä vaikeampi löytää sujuvaa keskusteltavaa. Niinpä tavanomaisista rutiineista on helpointa virittää juttua. Huumorintaju on isällä tallella. Hän on myös varsin positiivinen, kohtelias ja sopuisa. Hoitajien mukaan mukava ja helppo.
 |
| Kellonummen hautausmaan puihin oli ripustettu ötökkähotelleja. |
Useimmiten isä on huoneessaan nukkumassa mennessäni häntä katsomaan. Tai jos hän onkin salin puolella, hän torkkuu pyörätuolissa. Tällä käynnillä autoin isän ylös sängystä, kysyin häneltä, miten hän on nukkunut. Hän vastasi nukkuvansa oikein hyvin. Menee kuulemma iltaisin yhdeksän maissa yöpuulle, herää aamulla seitsemän kahdeksan maissa, lukee lehdet ja katselee uutiset. Siitä se päivä alkaa. Seuraavaksi hän ihmettelikin, kun ei ole pitkään aikaan tavannut vanhoja työkavereitaan. Mitä nyt kadulla joku kaveri toisinaan tulee vastaan ja pysähtyy juttelemaan.
Isän jutut huvittavat, eikä tulisi mieleenikään alkaa niiden todenperäisyydestä hänen kanssaan kiistelemään. Jos isä mielessään lukee lehtiä ja katselee uutisia sekä tapaa kadulla vanhoja työkavereitaan, hyvä niin. Meneepä päivät vikkelämmin kivoissa mietteissä sen sijaan, että murehtisi menetettyä näköään ja valtaosin jo edesmenneitä työkavereitaan.
Yhdistin isän tapaamiseen käynnin äidin haudalla. Hoivakoti ja hautausmaa eivät ole ihan samalla suunnalla, mutta kun Espooseen lähtee ajelemaan, on yksinkertaisempaa yhdistää useita asioita. Kuulin uutisista, että espoolaiselle Kellonummen hautausmaalle on ensimmäisenä hautausmaana Suomessa myönnetty arvostettu kansainvälinen viheralan tunnus, Green Flag Award. Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Minulla oli aikaa, joten kiertelin katselemassa aluetta vähän laajemminkin. Tosin 20 hehtaarista jäi monta nurkkaa tutustumatta. Toisen kerran sitten.
Sade 14.9.2022
Sade 15.9.2022
Sade 16.9.2022
Nappasin kuvakaappauksen Ilmatieteenlaitoksen sadetaulukosta. Toivoin sadetta ja sitä olemme saaneet. Hetkittäin on ollut sellainen olo, kuin taivaalta tulisi kerralla kolmen kuukauden annos. Vettä on luvassa viikonlopun lisäksi vielä maanantaillekin. Niin kiire minulla ei ole syyshommiin, ettenkö jaksaisi odottaa sään kirkastumista. Onpa sitten helpompi istuttaa kukkasipuleita, kun maa on pehmeämpää.
 |
| Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu |
Syksyn säilömiset on tehty. Sukkapuikkojen kilistely aloitettu, lukemista kirjastosta ja kirjakaupasta hankittu. Puutarhan syystyötkin ovat jo alulla. Eikun jatkamaan, kunhan luontoäiti on saanut kastelu-urakkansa hoidettua.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
PS. Käykääpä välillä kurkkaamassa roskapostiinne. Viime aikoina sinne on mennyt pitkäaikaisten vakiolukijoiden kommentteja. Muutaman kerran toisen blogiin juuri kirjoittamani kommentti on hävinnyt, vaikka saan ilmoituksen kommentin julkaisusta. Enkä tarkoita niitä blogeja, joissa kommentin julkaisu vaatii blogin pitäjän hyväksynnän. Epäilen, että näissä katoamistapauksissa kommenttini on saattanut mennä roskapostiin.
Muutama päivä sitten roskapostistani löytyi isompi joukko kommentteja. Klikkasin ne peräjälkeen julkaistaviksi. Osa meni vanhempiin postauksiin. Siitä syystä en välttämättä ole älynnyt käydä tällaisiin kommentteihin vastaamassa. Kärsivällisyyttä ja ymmärrystä ystävät. Blogger haluaa pitää meidät vireinä.