 |
| Alppien huiput häämöttävät. |
Ystäväni veljellä on ollut 20 vuoden ajan kakkoskoti pienessä kylässä Maggiore-järven rannalla. Veli menehtyi yllättäen toukokuussa. Ystäväni kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan katsomaan, että kaikki on kunnossa Italian asunnolla. Minua ei tarvinnut isosti houkutella. Hyvä, etten siltä istumalta ryhtynyt laukkua pakkaamaan. Varasimme lennot siten, että lähdimme kohti Milanoa tiistai-iltana ja palasimme perjantai-iltana. Perillä oloon jäi aikaa kaksi kokonaista päivää.
Tukikohtamme sijaitsi noin kolmen vartin automatkan päässä luoteeseen Milanon Malpensan lentokentästä. Meillä oli vuokra-auto varattuna lentokentällä. Melko uusi Fiat500 riitti hyvin kahden aikuisen ihmisen tarpeisiin. Autossa ei ollut navigaattoria, mutta ystäväni puhelimeen ladattu äppi oli suureksi avuksi. Tosin ystäväni on ollut aiemminkin autolla liikkeellä samoilla seuduilla, joten sormi suussa tuskin olisimme olleet ilman äppiäkään. Illan pimeydessä maisemat näyttävät kyllä aika erilaisilta verrattuna valoisaan kesäpäivään. Hyvin pääsimme perille.
FERIOLO
Feriolon kylä sijaitsee Bavenan kunnassa, Maggiore-järven rannalla. Matkailukaudella kylässä on monin verroin enemmän ihmisiä. Syyskuun lopussa turisteja on merkittävästi vähemmän, vaikka kylän laidan leirintäalueelle näyttikin yhä olevan aika täyttä.
Matkamme ajankohta sattui sikäli hyvän saumaan, että vielä oli mahdollisuus käydä syömässä vaikka joka kerta eri paikassa. Lokakuun alusta moni rantaravintola ja muu palvelu laittaa ovet kiinni talveksi.
Liikuimme Feriolossa lähinnä aamulla ja illalla, jolloin pimeys laskeutui nopeasti. Seurasimme Pohjois-Italian säätä jännityksellä ennen matkaa. Luvassa oli vesisadetta, ukkostakin, mutta silti vielä kesäisiä lämpötiloja. Sää suosi meitä likimain täydellisesti. Keskiviikkona aurinko paistoi ison osan päivästä ja hyvin olisi pärjännyt shortseissakin. Villatakki siirtyi laukkuun vikkelästi. Myös torstai oli sateeton ja melko lämmin. Perjantaiaamu valkeni sateisena. Kännykkääni tallentui torstailta Stresan lämpötila +15.
Ystäväni kakkoskoti on keskeisellä paikalla kylässä. Rantakadulle ja uimarantaan on lyhyt pyrähdys. Lähikauppa, apteekki ja postitoimisto ovat aivan nurkan takana. Kävellen saa hoidettua arkiset tarpeet. Talossa asuu ympäri vuoden tavallisia italialaisia.
Talon pihapiiri on hoidettu ja siisti. Talossa on hissikin, mutta me kipitimme portaita pitkin.
Parvekkeelta avautui pihan yli näkymä kylän kirkkoon, jonka kello hoiti ajan seuraamisen uskollisesti aamuseitsemästä puoleen yöhön. Kirkonkellot kilkattivat sekä tasatunnein että aina puolelta. Muutaman kerran oli myös ylimääräisiä kellon kumahduksia, jotka kaiketi kutsuivat messuun tai ilmoittivat messun päättymisestä.
Kylä nousee järven rannasta kohti vuoren rinteitä. Kadut ja kujat on kivetty, reunus- ja tukimuureja on monenlaisia, takorautaiset kaiteet, portit ja parvekkeet somistavat pihoja.
Rantakatu on suljettu osin kokonaan autoliikenteeltä. Jalankulkijoille on hyvin tilaa. Kesäaikaan saattaa olla ahtaampaa, kun ravintoloiden ja kahviloiden pöydät varjoineen levittäytyvät lähemmäs kulkuväyliä.
Päivällä oli hiljaisempaa. Illalla papat kokoontuivat turisemaan katujen risteyksiin ja perheet illastamaan ravintoloihin.
Maggiore-järvi on pinta-alaltaan Italian toiseksi suurin järvi. Sen pinta-alasta 167 km² on Italian puolella ja 45 km² Sveitsissä. Järven suurin syvyys on lähes 400 m. Pitkänomaisen pohjois-eteläsuuntaisen järven pituus on noin 66 km ja leveys keskimäärin noin 3-5 km, enimmillään 10 km.
Rannalla kävellessämme ystäväni totesi, ettei vedenpinta ole koskaan hänen aiemmilla vierailuillaan ollut niin matala, kuin nyt.
Lentokentältä Ferioloon saavuttuamme veimme laukut asuntoon ja lähdimme samantien ulos syömään. Aamulla suuntasimme kohti Stresaa, jonne on Feriolosta matkaa vajaa 20 km. Se hurahti nopeasti järveä, vuoren rinteitä ja rakennuksia ihaillen.
 |
| Isola Bella Stresasta katsoen |
Esitin ystävälleni toiveen vierailla Isola Bellassa, jonne pääsee helposti Stresasta. Satamasta järven moniin saariin seilaa säännöllisin välein Suomenlinnan lauttaa muistuttavat paatit. Myös pienemmillä veneillä on erilaisia retkiä tarjolla. Meidät nappasi hyppysiinsä kaveri, joka myi meille liput pienemmän paatin kierrokselle Isola Madre - Isola Bella - Pescatori.
Vene rantautui ensimmäisenä siis Isola Madreen, jossa meillä oli hyvin aikaa kiertää linna ja saari. Kuvia ladatessani järjestys meni sekaisin, joten ensin esittelen Isola Bellan.
ISOLA BELLA
Borromeon varakas suku on rakennuttanut valtavan linnan Isola Bellan saarelle Maggiore-järvelle, 400 metrin päähän Stresan kaupungista. Saari on 320 m pitkä ja 400 m leveä. Suuren osan saaresta vievät valtava palatsi ja sen barokkityylinen puutarha.
Aloitimme Isola Bellan kierroksen ensin linnasta. Huoneita ja katseltavaa riitti. Luonnollisesti kaikkialle ei ole pääsyä, vaan kulku ohjataan köysillä erotuilla väylille.
Kun näkemistä on paljon, ei yksittäisiin esineisiin jaksa kauaa aikaa käyttää. Kuvan maalauksista tuli mieleen Sinebrychoffin keväinen näyttely. Taulujen tiedot löytyivät huoneiden sivusta, mutta teospaljouden vuoksi yksityiskohtaiset tiedot jäi tutkimatta. Yksityiskohtaisempaa tietoa niin palatsista kuin puutarhastakin saan ostamastani opaskirjasta, kunhan ehdin siihen syventyä.
Valtavien salien, käytävien ja lähes kaikkien tilojen seinät on täynnä maalauksia. Myös katot ja seinät on koristeltu hienosti eli niitä ei kannata jättää ihastelematta.
Linnan pohjoispäässä sijaitsee suurin huone, vastaanottohuone, joka on kolmen kerroksen korkuinen. Se on valoisa ja kaunis. Huoneen keskellä on palatsin pienoismalli lasikuvussaan.
Musiikkihuoneessa katseen vangitsi kultainen cembalo (tai klavesiini). Katsokaa, minkä kokoisia mattoja lattioille on levitetty. Tuollaisia ei ihan joka viikko viety ulos tuulettumaan. Toisaalta linnat olivat varmasti koleita paikkoja talviaikaan, joten lattiatkin oli syytä peittää kylmyyttä eristävillä materiaaleilla.
Erikoisimpia nähtävyyksiä ovat kellarikerroksen luolamaiset huoneet, joissa lähes kaikki pinnat on päällystetty ja kuvioitu pienillä mustilla ja valkoisilla kivillä, marmorilla, laavamosaiikilla ja simpukoilla. Myös kultausta on käytetty, joskin vähemmän.
Hevosten varusteille on oma luolansa. Siellä loimet, riimut ja muut tarpeet ovat hyvässä järjestyksessä omilla paikoillaan.
Palatsissa kannattaa ehdottomasti kiertää, kunhan muistaa jättää aikaa ja voimia vielä puutarhalle. Se vasta nähtävyys onkin.
Kierroksemme alkoi sujuvasti Dianan atriumista. Tässä puutarhassa symmetrisyys on valttia. Niinpä atriumista nousi portaat ylös molemmin puolin.
Ihailin matkalla joka paikassa pensaiden ja kasvien leikkaustyylejä. Isola Bellan puutarhassa leikkaamisella on suuri rooli. Portaikon vasemmalla puolella rönsyili muratti, vaan mikä on tuo oikean seinämän leikattu kasvi?
Dianan atriumista noustuamme paljastui hämmentävä näky: Maximum Theatre. Kuva ei todellakaan anna oikeutta todellisuudelle. Patsaita, rönsyileviä värikkäitä kasveja, värejä ja muotoja. Yltäkylläistä, suureellista. En oikein tiedä, mitä tuosta sanoa.
Puutarhan ylätasanteelta on näkymä alemmille tasoille ja päätyyn, jossa on Garden of Love lummealtaineen ja muotoon leikattuine pensaineen.
Puutarhurin leikkisyys vaatii vuosien harjoittelua. Pienemmässä mittakaavassa voisin harkita jonkun pihani tuijan leikkaamista spiraalimaisesti, kuten kuvassa. Tosin puu ei tainnut olla tuija, vaan joku muu havukasvi.
Valkoisia riikinkukkoja oli Isola Bellalla joka nurkalla, kaiteella ja polulla. Ne ovat todella kesyjä ja tottuneita ihmisiin. Emme nähneet ainuttakaan riikinkukkoa, jolla olisi ollut pitkät pyrstösulat. Ei kai jokainen uros ole pyrstösulkiaan pudottanut? Vai näimmekö pelkästään naaraita?
Hortensioita oli runsaasti Isola Bellalla. Ja kaikkialla muuallakin. Kukinta oli jo lopuillaan, mutta monissa paikoissa saattoi edelleen erottaa värin. Eivät siis olleet pelkästään punaisia. Näin sinisiäkin. Ystäväni kertoi, että kesällä hortensioiden kukinta on upeaa. Hän valitsi veljensä surukimppuun sinisiä hortensioita, sillä veli piti niistä paljon. Ymmärrän sen nyt paremmin, kun olen nähnyt, miten yleinen kasvi hortensia on Maggiore-järven ympäristössä.
Kivinen tuoli ei ehkä ole mukavin istuinalusta, mutta taatusti sääystävällisin ja kestävä. Muotoilussa on samaa erikoista leikkisyyttä, mitä mielestäni löytyi palatsin kivihenkisistä kellarin luolahuoneista.
Saaren eteläpäässä on kaksi tornia. Toisessa on matkamuistomyymälä, josta ostin Borremeo-saaria käsittelevän opaskirjan.
Muotopuutarhan leikattuja pensaita. Punaiset ja valkoiset kukat ovat ahkeraliisoja tai guineanliisoja. Pohdimme ystävän kanssa, ovatko ne Pohjois-Italiassa ympärivuotisia? Niitä oli joka paikassa kaupunkien ja kylien istutuksissa. Samoin begonioita. Eikä mitään lilliputtikokoisia, vaan esimerkiksi "annansilmät" olivat paikoin puolimetrisiä.
Puutarhan altaassa kasvoi eri värisiä lumpeita. Lumpeenlehdillä nökötti pikkuisia sammakoita. Otin niistä kuviakin, mutta taisi jäädä toiseen kansioon.
Tässä yksi esimerkki begonioiden käytöstä. Kuvassa näkyy myös kasteluletku. Useimmissa paikoissa letku oli piilotettu hienosti kasvillisuuden lomaan.
Näimme myös monessa paikassa hienoja värinokkosten istutuskokonaisuuksia. Tässä reunuskasvi näyttää kirjavalehtiseltä rönsyliljalta, mikä se tuskin oli.
Ruukuissa on ahkeraliisoja. Tai guineanliisoja. Voi, miten upeaa värien ja kasvirunsauden ilotulitusta saimmekaan tankata itseemme kolmen tunnin Isola Bella -kierroksella.
Tutustuminen Maggiore-järven saariin jatkuu seuraavassa postauksessa.