Sivut

lauantai 8. lokakuuta 2022

Italian Maggiore-järvi: Stresa, Alessi ja kotiinpaluu

Keskiviikon iltapäivä oli jo pitkällä rantautuessamme Borromeo-saarten retkeltä Stresan satamaan. Parkkiaikaa oli vielä jäljellä, joten jätimme auton suosiolla satamaan. Suuntasimme kohti viehättävää vanhaa kaupunkia. Teimme lähinnä näyteikkunaostoksia, mutta puikahdimme toki muutamaan myymälään sisällekin. En ostanut yhtään mitään. Kenkiä katselin, mutta eipä ole juuri nyt tarvetta liukaspohjaisille hippakengille.

 
Stresa on noin 5000 asukkaan kaupunki aivan Maggiore-järven rannalla. Kaupungilla on pitkät perinteet turistikohteena. Se oli suosittu eurooppalainen lomakohde jo 1800-luvulla. Monet kuuluisat henkilöt ovat viettäneet pitkiä aikoja Stesassa. Mm. Ernest Hemingway sijoitti "Kenelle kellot soivat" -kirjan tapahtumia Stresaan.

Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme rantakadulle. Hotellit eivät ole aivan rannassa, vaan väliin jää katu. Rannan ja kadun välissä on hoidettu istutusalue leikattuine pensaineen ja puineen, patsaineen ja kivettyine kulkuväylineen. Kahviloita ei rantakaisaleella montaa ollut. Emme tosin niihin liiemmin huomiota kiinnittäneetkään, kun päivä kääntyi iltaa kohti ja matka jatkui.

Valtavia hortensiapuskia oli niin hotellien puutarhoissa kuin rantakadun viheristutuksissa. Kesäaikaan olisi vaikea pitää katseensa suunnattuna jonnekin muualle kuin upeasti kukkiviin pensaisiin.

 

Minun silmiäni hiveli rantakadun upeat vanhat hotellit ja niiden hyvinhoidetut puistomaiset puutarhat. Kesäaikaan takorautaparvekkeiden laidoilla vyöryvät pelaguu- ja muut kesäkukkaistutukset ovat varmasti olleet hurmaavaa katseltavaa, kun ne olivat sitä vieläkin. Hotellihuoneiden hinnoista en osaa sanoa. Sisäänkäynneissä oli ravintoloiden hinnastot esillä. Eivät ne tietenkään halvimmasta päästä olleet, mutta yllättävän sopuisia silti.

 

 

 

 

 

 

 

  

 
Päivän patikointi alkoi tuntua jo jalkapohjissa, joten suuntasimme vihdoin autolle. Parkkipaikan löytäminen satamasta oli helppoa. Tilanne saattaa olla vaikeampi turistisesongin aikaan. Tuntien pysäköinti ei ainakaan Stresan satamassa kovin kallista ollut. Sieltä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin, jonne autolla ei kovin helposti edes pääse. Liikkuminen siellä on helpointa jalkaisin.

Suuntasimme kohti "kotia" eli Ferioloa. Matkalla päätimmekin huristaa Feriolon ohi kohti Gravellone Tocea, jossa sijaitsee kauppakeskus isoine marketteineen. Tarkoitus oli täydentää ruokavarastoa ja ostaa aamupalatarpeita.

Kauppakeskukset ovat samanlaisia joka paikassa, mutta parkkipaikkanäkymät voivat olla näinkin hienoja.
 
Kauppakeskukset ja marketit ovat kaikkialla samanlaisia, vaikka toki vieraassa maassa on hauska katsella paikallisia tuotteita. Tulipa hiukan myös vertailtua hintoja. Saimme kassillisen tarpeita selvästi Suomen hintoja edullisemmin, mutta ilman muuta Italiassakin ruoan hinta on noussut. Auton tankkaaminen ei sekään kirpaissut yhtä paljon kuin kotimaassa.

Torstaina ajoimme Omegnaan, jossa sijaitsee italialainen design-yritys Alessi. Oletin, ettei maineikkaassa yrityksessä ole lupa kuvata, enkä edes kysynyt. Keskityimme tutustumaan tehtaanmyymälän tarjontaan. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä kannata lähteä hakemaan jotain tiettyä tuotetta, vaan tehdä mahdollisia löytöjä. Jonkin aikaa pyörittelin käsissäni Alessin hauskoja korkinavaajia, mutta totesin pärjääväni ilmankin. Salaattiottimet olisin voinut ostaa, jos olisin löytänyt mieleiset.

Yksiväriset maksoivat 45 euroa, tämä kirjava 75 euroa.

 

Omegnasta jatkoimme matkaa moottoritietä Milanon suuntaan keskelle ei mitään eli valtateiden väliin rakennettuun outlet-kompleksiin Vicolungoon. Siellä on kansainvälisiä ja italialaisia merkkituoteliikkeitä toinen toisensa vieressä ja perässä. Alueella on myös kahviloita, jotta itseään ravitsemalla jaksaa jatkaa shoppailua. Lapsillekin on monta leikkipaikkaa. Ystävä etsi itselleen mekkoa, minä vilkuilin laukkuja. Merkkitietoiselle varmasti melkoinen tavarataivas. Selvisimme pikkurahalla, sillä kumpainenkin osti kolme edullista koristetyynynpäällistä ja parit capuccinotkin tuli nautittua.


Päivä oli jo pitkällä, kun suuntasimme jälleen Feriolon suuntaan. Ajomatkaa oli runsaasti, mutta moottoritiet vetävät hyvin. Italiassa moottoritiet ovat maksullisia, mutta satunnaiselle matkaajalle summat eivät kovin paljon kukkaroa kurita. Toista olisi, jos päivittäin pitäisi maksullisia teitä käyttää.


Paluumatkalla päätimme poiketa Aronassa, joka on viehättävä pikkukaupunki, Maggiore-järven rannalla sekin. Saavuimme sinne paiikalliseen ruuhka-aikaan, joten jatkoimme matkaa rantatietä hieman kaupungin ulkopuolelle. Nousimme päätieltä eroavaa jyrkkää ja kiemuraista tietä kohti korkeuksia, sillä tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Colosso di SanCarlo Borromeon jättimäiseen patsaaseen.

Colosso di San Carlo Borromeo

Borromeo-suku omistaa Stresan edustalla saaria (mm. Isola Bella, Isola Marde), joissa edellisenä päivänä vierailimme. Charles Borromeo valittiin Milanon arkkipiispaksi v. 1565. Hänen serkkunsa Federico laittoi vireille muistopatsaan rakentamisen Charlesin kuoleman jälkeen. 

Kuparista tehty patsas valmistui "pyhälle vuorelle" Aronan lähelle v. 1968. Ei suinkaan, vaan 1697. Patsaan kokonaiskorkeus on 35 m.

Patsaaseen voi kivuta aina silmiin saakka. Meille riitti liput jallkatasanteelle. Sieltäkin näki jo hyvin Maggiore-järvelle ja sen vastarannalle. Pää meni pyörälle kapeita metalliportaita pitkin kiivetessä. Samanlaiset portaat on patsaan kummallakin takanurkalla, jolloin vierailijat ohjataan toisia portaita ylös, toisia alas. Näin kapeissa portaissa ei synny vaarallisia kohtaamistilanteita.

Patsaan yhteydessä on myös kirkko ja puutarha, joihin kannattaa tutustua ajan kanssa. Meille päivän nähtävyyskiintiö alkoi olla jo täynnä. Lisäksi alas päästyämme alkoi hiljakseen sataa, joten palasimme autolle ja jatkoimme kohti "kotikylää".

Maggiore-järven Aronan vastaisella rannalla - tai pikemminkin kukkulalla - on yksi monista linnoista. Jossain näin siitä maininnankin, mutta tätä kirjoittaessani en enää tietoa löytänyt.

Viimeinen vilkaisu kuparisen arkkipiispan jalkojen juuresta kohti patsaan toisella puolella olevaa puutarhaa tai luonnonpuistoa.

Ferioloon päästyämme lähdimme vielä kävelemään kylälle ja rannalle. Lämmin päivä jatkui leppeänä iltana, joten hyvin tarkeni välillä istahtaa penkille katselemaan Maggiore-järveen heijastuvia vastarannan valoja.


Kahvilat ja ravintolat olivat vielä auki. Lokakuun alusta moni ravintola sulkeutui ja niiden omistajat lähtivät puolestaan viettämään lomaa kuka mihinkin. Kivan matkan päätteeksi menimme illalliselle yhteen rannan ravintoloista (ei kuvassa). Taisi olla Mirafiorin katettu ja lämmitetty terassi, jossa nautimme herkullisesta ruoasta. Jälkiruoaksi söin yhden elämäni parhaimmista tiramisuista.

Perjantai-aamu valkeni poikkeuksellisesti sateisena. Pilvet roikkuivat vuorten rinteillä. Söimme aamiaisen, siivosimme jälkemme ja pakkasimme tavarat. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Milanon Malpensan lentokenttää luovuttamaan vuokra-autoa ja tekemään lähtöselvitystä. 

Lentokenttä on valtava ja totutusti Finnairin koneet lähtevät perimmäisestä nurkasta, joten aikaa on syytä varata riittävästi. Menomatkalla tein lähtöselvityksen lähtöä edeltävänä päivänä netissä. Malpensan lentokentällä ei ole automaatteja, joissa lähtöselvityksen voisi tehdä. Ainoa mahdollisuus on odottaa kaksi tuntia ennen lentoa avautuvaa "manuaalista" lähtöselvitystä tai tehdä se netissä. Oma kännyliittymäni takkuili ankarasti, mutta onneksi saimme hoidettua asian ystävän kännykällä. Saatoimme pujahtaa suoraan turvatarkastukseen tarvitsematta odottaa varsinaisen lähtöselvityksen avautumista.

Helsinki vai Vantaa vaiko Helsinki-Vantaa illan hämyssä.


Kone oli ukkosen vuoksi kolme varttia myöhässä ja viimeistä penkkiä myöten täynnä. Hyvin pääsimme Helsinki-Vantaalle, jossa Ukkokulta oli meitä vastassa kyyditäkseen reissussa väsyneet rouvat koteihinsa.

Kaikkinensa oli kiva ja antoisa reissu. Ystävä sai ehkä yliannostuksen puutarhaa kiertäessään kanssani Isola Bellaa ja Isola Madrea. Minä puolestani olen kiitollinen, että hän mahdollisti minulle noiden hienojen kohteiden näkemisen. Matkan kokemuksia ja näkemisiä muistelemalla elän taas pitkän aikaa jalat muutaman sentin ilmassa. 

Kiitos rakas ystävä, vallan mainiosta matkasta ja hienoista rupatteluhetkistä.