Vuoden lähestyessä loppuaan on aika tehdä yhteenveto vuoden neulomuksista. Nilkkasukkia olen kutonut 52 kpl, polvisukkia 6 kpl ja pipoja 3 kpl. Näiden lisäksi kudoin jämälangoista kolme apupupua. Syksyllä tein pikkulapselle neulepuseron.
Kuvan neulekranssi on loppuvuoden tekosia. Ostamani styrox-rengas oli aiempia isompi, jonka vuoksi jouduin lisäämään käyttämääni ohjeeseen silmukoita leveyssuunnassa (36 s). Pituussuunnassakin työlle tuli mittaa edellisiä kransseja enemmän. Lankana on luonnonvalkoinen Novitan Isoveli. Ohje kranssiin löytyy Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista.
Näissä kuvissa on marras-joulukuussa valmistuneita. Olen koonnut vuodesta 2014 alkaen neulomuksiani blogini "Sukkia sun muita neuleita -sivulle. Sinne vien nämä loppuvuoden tekeleetkin. Sieltä voin käydä tsekkaamassa, mitä on tullut tehtyä. Joskus ammennan sieltä jotain ideoitakin.
Kuvan sukat on vihreästä 7veikasta. Mallineuleena Sirkka, joka on helppo ja kivan näköinen.
Yritän säännöllisin välein vähentää laatikkoon kertyviä pikkunöttösiä. Niitä saa näppärästi käytettyä sukkien varsiin, kuten näissä nilkkasukissa olen tehnyt.
Näiden nilkkasukkien beige väliraita on tehty seuraavasti:
1. krs: kaikki oikein
2-3. krs: 1 o 1 n
Kuvan mustien nilkkasukkien varteen käytin sinisävyisiä pikkukeriä. Varren mallineule on 1 o 1 n, oikeat takareunasta neulottuna.
Luonnonvalkoisiin sukkiin kudoin keskelle kuuden silmukan palmikon.
Tasaraitasukkia on kiva tehdä. Näissä sukissa on vuorotellen viisi kerrosta mustaa ja valkoista.
Paksummallakin raidalla saa raikasta ilmettä. Yhdistin valkoiseen tummanruskeaa ja ketunruskeaa.
Kirkkaanpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta valmistui tällaiset sukat. Värin vaihtumiskohdassa kudotaan 1 kerros 1 o 1 n, jolloin muodostuu aaltomainen kuvio.
Sitten taas leveämpää raitaa. Tummanharmaata, vaaleanpunaista ja valkoista, kutakin 10 kerrosta.
Edellisten tapaan sama idea. Väreinä tummanharmaa, valkoinen ja viininpunainen.
Nämäkin sukat on kudottu tummanharmaasta (044). Raitalankana on jokin laatikon pohjalta löytynyt pikkukerä, jolle en nimeä löytänyt.
Näihin mustapohjaisiin raitavartisiin nilkkasukkiin käytin sekä varressa että jalan päällä Molly-neuletta. Näin yksiväriseen sukkaan saa hiukan elävyyttä.
Molly-neule:
1-2 krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n
Joitakin vuosia sitten Novitalla oli useita erivärisiä Polkka-lankoja, joista kutoessa muodostui kuvioita. Sittemmin Polkka poistui markkinoilta. Loppukesästä naapurikylän marketissa oli kampanjatuotteena 150 g keriä pinkkisävyistä Polkkaa, joten sellainen tupsahti ostoskoriin. Yhdistin värillisen langan vaaleanharmaaseen ja niin niistä valmistui polvisukat. Nämä jätän omaan käyttöön.
Sukkia on kertynyt laatikkoon vuoden aikana vino pino. Olen antanut niitä sukulaisille ja ystäville. Naapuritkin tietävät, että minulta saattaa sukkia löytyä. He ovat käyneet ostamassa sukkia tuliaisiksi omille läheisilleen. Vein myös ison pinon sukkia joululahjaksi isän hoivakotiin.
Olen jo pitkään pohtinut, että jotain muutakin voisi kutoa. Ensin suunnittelin neuleliiviä, mutta sitten näin käsityöryhmässä kuvan Kallaveet-puseron. Tämän Nina Laitisen ohjeen saadakseni ostin koko Siskoni mun -kirjan.
Kallaveet-pusero kudotaan ohjeen mukaan Novitan Woolly Woodista ja Tuuli -langasta. Woolly Woodista on joitakin värejä myytävänä 4,80-5,50 euroa/100 g. Muuten langan hinta on 7,90 e/100 g. Lankaa puseroon tarvitaan n. 700 g. Koska en ole vuosiin kutonut mitään isompaa, päätin kokeilla työtä ensin hiukan edullisemmalla langalla. Päädyin valkoiseen 7veikkaan, jonka vahvuus sopii ohjeeseen.
Tarvitsin työhön uusia pyöröpuikkojakin. Omasta varastosta puuttuivat juuri 80-senttiset 3.5:n ja 4:n pyöröpuikot.
Kaarrokkeen pitsikuvio koostuu 59 erilaisesta rivistä. Aina näissä pitsikuvioissa on jonkinlaista toistoa, mutta isolla silmukkamäärällä menee toistoissakin helposti sekaisin. Kuvassa taitaa olla meneillään kuvioneuleen rivi 20. Edistyminen ei ole kovin vauhdikasta, mutta mihinkäs tässä kiire olisi.
Kerroslaskuri on tärkeä apuväline. Voisin tietenkin laittaa kaavioon merkinnän, mille riville olen kulloinkin jäänyt. Kaulassa roikkuvan laskurin napsauttaminen sopii minulle. Ajatus on kyllä paras pitää työssä, sillä keskeytysten jälkeen on palattava silmukka poikineen takaspäin päästäkseen kärryille, missä kohtaa on menossa.
En yhtään tiedä, tuleeko neuleesta pusero itselleni vai takki hiirelle. Vai tuleeko yhtään mitään. Toistaiseksi on ollut kiva pureutua villasukkia isompaan työhön. Elättelen jo ajatuksia, että saattaisin onnistuessani tehdä toisenkin villapuseron.
