Hyvää Uutta Vuotta!

 

Malja hetkille hyville menneille,
kaksi toiveille tuleville.
Uusi vuosi tuokoon mukanaan
suunnan hyvästä parempaan.
Helmeilevän hilpeää uutta vuotta!

 

 

Paluu arkeen

Koristeomena Musta Rudolf

Niin mukavaa kuin kaikenlainen juhliminen onkin, arkinen elämä sopii minulle parhaiten. Joulu tuli ja meni, samoin käy uudenvuoden. Tapani mukaan mitoitin joulupöydän antimet turhankin ylenpalttisesti, mitään ei sentään ole mennyt hukkaan. Eipä ole tarvinnut käydä ruokakaupassa hakemassa täydennystä kaappeihin, kun ylijääneitä ruokia on voinut tuunata uuteen uskoon. Kalaruoat tekivät hyvin kauppansa jo joulupöydässä. Kalkkuna taipuu hyvin kiusaukseksi.

Marjakuusi lauantaiaamuna 30.12.23

Lumitöitä on riittänyt kyllästymiseen saakka. Lauantaiaamuna 30.12. ikkunasta ulos vilkaisu kertoi, mitä aamupalan jälkeen on ohjelmassa. Lumitöitä tietenkin. Perjantaina satoi koko päivän märkää lunta, jota käytiin kolaamassa useampaan kertaan. Lumisade jatkui läpi yön ja kinokset senkun kasvoivat.

Pihalle mentyäni, kävin ensi töikseni ravistamassa etupihan marjakuusesta suurimmat lumimöykyt. Marjakuusi on taipuisa ja kestää hyvin painavaakin lumitaakkaa. Luvassa oli reilusti kiristyvää pakkasta, jonka vuoksi katsoin parhaaksi vapauttaa marjakuusen suuremmasta massasta. Pihan lumitöiden jälkeen kiersin vielä puutarhan muutkin puut putsaamassa, ettei niistä lohkeaisi isompia oksia. Samoin putsasin kasvihuoneen päältä lumet. 

Pihan lumitöihin upposi yli kolme tuntia. Loppusuoran jo häämöttäessä aura tuli vihdoin hoitamaan kotitien ja jalkakäytävän. Tuttuun tapaan se lykkäsi sisäänkäyntiin lumivallin, joka oli tietenkin kolattava, jotta pihalta pääsee tarvittaessa autollakin pois. Urakan jälkeen kroppa on loppupäivän hitusen jäykkänä.

Lähijärvelle nousi tapaninpäivänä usvaa.

Joulukiireiden ja toistuvien lumitöiden vuoksi kävelylenkit ovat jääneet vähiin. Tapaninpäivänä lähdimme Ukkokullan kanssa ns. järvilenkille eli kiersimme kahden lähijärven rantojen kautta. Samalla tarkastin, näkyisikö puroalueella koskikaraa, mutta eipä näkynyt.

Jälkimmäisen järven rannalle saapuessamme nousi usva, jolloin näkyvyys kapeni merkittävästi. Järveltä kuului pörinää, joka osoittautui ilmeisesti latua järvelle tekeväksi mönkkäriksi. Vempain veti perässään isokokoista pulkkaa, jonka kyydissä oli muutama lapsi. Rannan tuntumassa tekemänsä käännöksen ajaksi lapset komennettiin pois pulkasta.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 27.12.23

Aurinko ei ole kovin paljon meitä hellinyt. Keskiviikkona molluska kuitenkin ilmaantui taivaanrannalle ja lähetti muutamia kultaavia säteitään ennen laskuaan. Mikä lie laiskuuskohtaus minuun iski, kun tyydyin ikuistamaan näkymän työhuoneen ikkunasta. Hetken pähkäilin, pukisinko vaatteet päälle ja menisin kameran kanssa ulos. En sitten mennyt.

Pyykkinarulla roikkuu parhaillaankin vähän erilaisia "vaatteita". Luontoäiti leikittelee materiaaleilla ja muodoilla. Tällä kertaa t-paidan ja verkkareiden sijasta narulla keinuu luminen sydän.

Vihreä väri on näinä aikoina harvinainen löytö pihassa ja puutarhassa. Puuvajan huopakaton reunassa sammal sentään ilahdutti ennen viimeisintä lumimyräkkää. Nyt tämä sammaltähtien kerääntymä on jäänyt lumen alle, mutta sieltä se taas seuraavien plussakelien ansiosta paljastuu.

Runsas vuorokausi vuoden vaihtumiseen. Ehdin hyvin inventoida siemenvarastoni ja päivittää menneen vuoden aikana lukemani kirjat. Näin kaikki taas alkaa uudelleen alusta. Vaan ei täysin alusta, kun takana on jo useamman vuoden harjoittelu. Eli tavallaan jatketaan siitä, mihin jossain vaiheessa on pysähdytty.

Täyttä arkea eteenpäin - kunhan nämä viimeiset pyhät on juhlittu. Tulkaa mukaan!

Hyvää Joulua!

 

Yön satoi uutta lunta. 
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulunviesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

- Tove Jansson: Muumilaakson laulukirja 1993 - 

Hyvää Joulua!

 

Auringonnoususta hämäränhyssyyn

Auringonnousu 15.12.23

Talvi on kestänyt täällä etelässäkin jo runsaan kuukauden. Viime vuosina pysyvä lumi on usein satanut vasta joulun tietämillä tai tammikuun alussa. Monena syksynä olen kitkenyt rikkaruohoja marraskuussa, olenpa huoltanut kanttausuriakin. Tänä vuonna ensilumikriteeri täyttyi 20.11. ja lunta on satanut harva se päivä. Pakkasia on ollut oikeastaan marraskuun alusta aina tähän viikkoon saakka.

Alapihaa 20.12.23

Talvi jatkuu edelleen. Oikeastaan ns. kunnon talvi vasta alkaa. Tänään on talvipäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä. Tästä päivät alkavat jälleen pitenemään. Eroa ei kovin nopeasti huomaa, mutta sieltä ne valoisat illat vähitellen saapuvat.

Talvipäivänseisaus on pohjoisella pallonpuoliskolla ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Tämä tapahtuu vuoden lyhyimpänä päivänä. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan. Talvipäivänseisaus pohjoisella pallonpuoliskolla on aina 21. tai 22. joulukuuta. Lähde Wikipedia

Jänikset peuhaavat pihassa vimmalla. Pikkutalvioita ja muuta vihreää on kaivetta hangesta sen enempää jälkiä siistimättä. Kuvan otin keskiviikkona 20.12. Sittemmin on satanut hivenen uutta lunta peittämään jänisten sotkuja.

Kuvan taustalla on kuorma-auto, jonka lavalle lastattiin metsässä aiemmin kulkeneesta sähkölinjasta purettuja tolppia. Vuosia sitten kuorma-auton kohdalla tien laidassa oli iso muuntamo. Alueremontin yhteydessä ilmapiuhat kaivettiin maahan, eikä muuntamollekaan siten enää ollut tarvetta. Nykyisin sähkökatkot ovat harvinaisia. Toisin oli ennen, jolloin kylän yleisenä sanontana sähköjen mennessä oli toteamus, että pikkulintu on taas istahtanut langoille.

Lumitöitä on riittänyt, mutta kevyttä pakkaslunta on ollut kevyt ja nopea kolata. Kuluneiden viime päivien aikana mittari on ollut plussalla. Välillä on satanut silkkaa vettä. Hangen pinta on tiivistynyt ja vajonnut. Korkeimmillaan rikkumaton hanki oli meidän pihalla 27 cm. Nyt nippanappa 17 cm, vaikka uutta lunta sataa parhaillaankin lisää.

Kurkkiva närhi kuvattuna sälekaihdinten välistä 15.12.23

Pikkulinnut ovat käyneet ahkerasti siemenautomaateilla. Aloitin ruokinnan marraskuun alussa. Pari päivää sitten kävin ostamassa viidennen 10 kg:n auringonkukkasiemensäkin. Neljännestä on puolet jäljellä eli tintit ovat napostelleet 35 kiloa siemeniä. Kilon talipötköjä on mennyt neljä. 

Siementen hinnat ovat nousseet kovasti, mutta aion silti jatkaa lintujen syöttämistä. Tinttien touhuja on hauska seurata. Ja ovathan ne puutarhurin ystäviä. Viihtyessään toivottavasti tulevat kevään saapuessa puutarhaani napsimaan kaikenlaisia hyönteisiä. Uusina lintuvierailijoina ovat olleet närhet ja järripeipot. Mustarastaita taitaa olla eniten.

Sammakko teresanruusun tyvellä 15.12.23

Tapaan kerätä osan puutarhakoristeista syksyllä joko kellariin tai kasvihuoneeseen. Tänä syksynä laiskotti ja osa koristeista jäi paikoilleen. Sammakko ei ole pakkasista ottanut nokkiinsa. Siellä se kurkkii teresanruusun tyvellä aina yhtä iloisella ilmeellä.

Sama sammakko 20.12.23

Todennäköisesti keraaminen sammakko ei montaa talvea ulkoruokinnassa pärjää. Muksut tykkäsivät näistä. Alunperin niitä oli kolme. Kerran olin kitkemässä penkkiä ja heitin penkistä löytämäni kivenmurikan sen enempää päätäni kääntämättä takaviistoon. Kuului kopsaus ja helinää, kun kivi osui pensaan juurella ollutta sammakkoa päähän. Ressukka menetti puoli päätä ja kuoli vakavan aivovamman seurauksena. Kaverille ei järjestetty hautajaisia, vaan se kipattiin roskasäiliöön.

Koreaköynnöskuusama 20.12.23. Syyshortensia ahdistelee köynnösta lempeästi takana.

Saaripalstan Saila on kehunut blogissaan koreaköynnöskuusaman kauneutta. Sailan puutarhan olosuhteet ovat lähes lumettomat ja leudot kuin jostain etelämeren saarelta. Meillä täällä 30 km:n päässä pääkaupungista on Sailan saarta talvisempaa, mutta koreaköynnöskuusama jaksaa ihastuttaa ja ihmetyttää täälläkin. Siinä tuo jäätyy ja sulaa vuorotellen värien säilyessä ihmeen hyvin.  Nuput tuskin kevään tullen avautuvat, vaan tilalle tulee uusia. Tämä köynnös on kaunis ja helppo. Näitä voisi olla useampikin.

Koreaköynnöskuusama 1.12.23

Istutin tämän yläpihan Bermudan koreaköynnöskuusaman keväällä 2022. En yhtään muista, miten se käyttäytyi viime talvena. Taisi käyttää energiansa juurtumiseen ja kasvupyrähdys tapahtui vasta tämän vuoden puolella. Kaivelin kuva-arkistoja, joista löytyi muutamia muiden kasvien kuvia, joissa taustalla näkyi koreaköynnöskuusama turhan vaatimattomasti. Tänä kesänä olen kansioinut kuviani tehokkaammin. Nyt köynnöksillekin on oma kansionsa, joka helpottaa kummasti kuvien etsintää.

Helleborus - Jouluruusu alapihan Ovaalipenkissä 20.12.23

Luin Sailan juttua jouluruusuista samana päivänä, kun olin käynyt kuvaamassa ainutta näkyvissä olevaa omaani. Kaikki muut ovat tiukasti hangen uumenissa. Tätä alapihan Ovaalipenkin jouluruusua (istutettu 2016) suojaa jonkun verran lähellä kasvava iso mänty. Lumikerros jää sen vuoksi Ovaalipenkin männynpuoleisella sivulla aina vähän ohuemmaksi. Plussakelit ovat sulattaneet lunta siten, että jouluruusu pääsee kurkistamaan hangesta. Aika viluisen näköinen. Nukkukoon, kunnes kevät ja valo saapuu.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Yläpihan Makkaripenkin rönsytiarellat ovat niinikään leutojen päivien ja vesisateen vuoksi tulleet esiin. Kovin paksua lumikerrosta näiden päälle ei edes luonnostaan tule, sillä talon seinusta suojaa suuremmilta pyryiltä. Olen heitellyt käytävältä lunta kasvien päälle kahdestakin syystä: jotta ne saisivat lumesta lämpösuojaa ja jotta peurat eivät näitä popsisi. Jäljistä päätellen peurat kulkevat makkarien ikkunoiden ohi säännöllisesti poiketen sivustoille syötävää etsimään.

Aatto lähestyy. Niin myös ruokien valmistelutahti kiihtyy. Kaupasta on kaikki tarpeellinen haettu. Jos jotain uupuu, sen voi kipaista hakemassa lähikaupasta. Tänään aloitan Viktorian kiisselin ja Charlotte Russen esivalmistelut. Lauantai on hektisin päivä, jotta mahdollisimman paljon olisi sunnuntaina viittä vaille valmiina. Olen laatinut vuosia sitten jouluruokalistapohjan, johon lisään uusia kokeiluja ja toiveita ja poistan toimimattomiksi havaittuja ruokalajeja. Lista toimii erinomaisesti kauppalistana kuin myös muistin tukena, mitä teen missäkin vaiheessa.

Tulppaanilyhty 15.12.23

Olemme sopineet läheisten ja ystävien kesken, ettemme osta toisillemme lahjoja. Vein hoivakodin hoitajille suklaa&sukkapaketit viime viikolla. Ystäviä, naapureita ja läheisiä olen muistanut itse valmistetuilla sukilla, taatelikakulla, herkkusinapilla ja Zilga-rypälehyytelöllä. Lahjarumban jäädessä pois on aikaa ja voimavaroja paneutua yhteisen pöydän ääressä syötävien ruokien laittamiseen.

Olopiha 15.12.23

Illan pimetessä käyn tänäänkin sytyttämässä pihan lyhtyihin kynttilät, kuten olen tehnyt joulukuun aikana joka viikonloppu. Perjantaina sytytetty isokokoinen öljykynttilä palaa tiistaihin saakka. 

Lunta on luvassa lisää. Tänään runsaastikin. Samoin mittari painuu kunnolla miinuksen puolelle. Saamme siis valkoisen joulun, kuten moni odottaa ja toivoo.

Kärhöportti 15.12.23, verkkoviritelmät peurojen kulkua ohjaamassa ja estämässä.

Joulukuu on käytännössä muutamaan juhlapäivään valmistautumista. Pyhien jälkeen saattaa hetken olla hiukan pöllämystynyt olo, kun kaikki hässäkkä on yhtäkkiä ohi. Juhla on juhlaa, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa. Pidän arjesta ja juhlat juhlittuani palaan iloisena normaaliin päiväjärjestykseen. Käväisi jo mielessä, että kohta on aika päivittää siemenvarastot ja pohtia uusien tilaamista.

Vielä ehditte tehdä viime hetken ruoka- ja lahjaostokset. Sitten on aika hidastaa tahtia ja nauttia joululomasta. Tai ainakin viikonlopusta joulun merkeissä ja tietenkin näistä sinisistä hämäränhyssyn hetkistä.

 

Marketanpuiston joulumarkkinoilla

 
Joulumarkkinoilla on kiva käydä. Aina ei tarvitse mitään ostaa. Siinäkin on iloa riittämiin, että voi katsella ihmisten kakseliäisyyttä ja ihastella heidän kädentaitojaan. Viikko sitten suunnittelin meneväni Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille, joka on mielestäni ollut yksi hienoimpia joulumarkkinatapahtumia. Keli vain sattui surkeaksi, enkä jaksanut lähteä autolla luistelemaan Lohjalle saakka.

Suuntasin nyt lauantaina kälyn kanssa Kehä III:n varteen, Marketanpuiston joulumarkkinoille. Siellä olen käynyt useampana vuotena. Nämä markkinat järjestää Axxell Överby, joka kouluttaa puutarhureita, floristeja, artesaaneja (kultasepänala, keramiikka, tekstiiliala, sisustusala) sekä mittatilausompelijoita. Myynnissä on käsitöitä, herkkuja ja erilaista jouluaikaan liittyvää.

Marketanpuisto on myös monille puutarhaihmisille tuttu kohde puutarhastaan. Se on Suomen suurin piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto, jossa lukuisten kasvien lisäksi voi katsella esimerkiksi erilaisia piharakenteita.

Markkinoilla oli ihmisiä paljon. Siellä on yleensä isommissa tapahtumissa keltaliivisiä ihmisiä opastamassa pysäköinnissä. Niin myös nyt. Saavuimme paikalle aika pian aukeamisen jälkeen, mutta vapaat paikat oli jo silloin tiukassa. Pois lähtiessämme vastassa oli pitkä jono autoilijoita odottamassa vapautuvia paikkoja.

Niin ulkona kuin sisälläkin oli monenlaista tavaraa myynnissä. Neuleita, keramiikkaa, koruja, joulukortteja, koristeita, rukkasia, leivonnaisia, säilykkeitä, parikin lihakauppiasta. Ihmispaljouden vuoksi en ottanut kuvia myyntikojuista sen enempää sisällä kuin ulkonakaan. Sen sijaan kukkamyymälän asetelmia ja myyntipöytiä oli helpompi kuvata ilman ylimääräisiä käsiä ja kasvoja.

Kukkamyymälässä oli runsaasti kauniita kukka-asetelmia, komeita amarylliksiä ja ihania jouluruusuja. Aiempina vuosina olen ostanut täältä hienoja amarylliksiä. Nyt niitä on kotona jo kolme, joten tällä kertaa jätin kukkaostokset tekemättä. Lisäksi olimme markkinoiden jälkeen menossa viemään kynttilä äidin haudalle, joten kukkasten kannalta pitkä autossaolo ei ollut järkevää.

Lauantain aamupäivällä sää oli vielä pakkasen puolella. Marketanpuiston rakennukset näyttivät satumaailman mökeiltä lumihankien ja huurteisten puiden keskellä.

Marketanpuiston joulumarkkinat sijoittuvat alueen Kehä III:n puoleiselle sivustalle. Näyttelyalueelle emme nyt menneet ollenkaan, sillä siellähän ne kasvit ja kivirakenteet ovat hangessa, kuten muuallakin. Joka kerran Marketanpuistossa käydessä päätän, että täällä pitää käydä useammin ja eri aikoina. Nähtävää riittää keväästä syksyyn. Ja talvellakin, kuten kuvista huomaa. Kotoani on matkaa Marketanpuistoon vajaa 20 km ja silti vierailulupaukset tuppaavat aina unohtumaan.

Marketanpuiston joulumarkkinoilla on mahdollisuus tutustua opiskelijoiden työskentelyyn ja työnäytteisiin. Kiersimme katsomassa keramiikan ja hopeakorujen valmistumista. Rakennuksen aulassa on pieni lasihuone, johon on rakennettu kiva kivikkokasviasetelma.

Tyhjin käsin en markkinoilta lähtenyt. Ravintola/kahvilarakennuksen aulassa oli sveitsiläisten juustojen kauppias. Häneltä ostin palan tryffelimaustettua juustoa. Viereiseltä kauppiaalta taasen kotiin lähti painava karpalolla maustettu kaurainen pataleipä, jossa riittää syötävää useamman viipaleen verran. 

Ulkona olevista kojuista bongasin jo aiemmilta markkinoilta tutun kojun, jossa myytiin Ruukkikylän marinoituja valkosipuleita. Ostin ison purkin yrttimaustettuja kynsiä ja pienen purkin punaviinin makuisia kynsiä. Viereiseltä kauppiaalta iltapäiväkahvin kera maistettavaksi kreikkalaisia fetapiirakoita.

Markkinoilta lähtiessämme säätila oli muuttunut ennustettuun suuntaan eli aamun miinusasteet olivat muuttuneet plussaksi. Taivaalta satoi vettä ja tiellä lensi loska. Ajoimme Pohjois-Espoossa sijaitsevalle Kellonummen hautausmaalle sytyttämään kynttilät äidin haudalle. Käytävät oli aurattu hyvin, mutta itse hautakivi piti kaivaa lumesta.

Yksi Marketanpuiston rakennuksista.

Plussakelejä vesisateineen on luvassa myös jouluviikolle. Lunta on kotipihalla edelleen yli 20 cm, joten tuskin maa ihan mustaksi ehtii mennä. Liukasta sen sijaan on niin autoilijoille kuin jalankulkijoillekin. Hiekoitin kotipihan, mutta jätin suunnitellun sunnuntain kyläkierroksen tekemättä. Nastakengillä pysyy kohtuullisen hyvin pystyssä. Kävelystä menee kuitenkin ilo, kun jokaista askelta on varottava.

Askeltakaa varovaisesti, jotta joulua ei tarvitse viettää jalka tai käsi paketissa.
Leppoisaa jouluviikkoa kaikille!

Puikot suihkii, kerä kierii...

Lähestyvä joulu vai mikä lie, kun innostuin kutomaan punaisia sukkia. Muilla näyttää olevan samat aikeet, sillä punaiset langat on nyt kaikista kaupoista loppu. Omasta varastosta löytyi kaksi kokonaista kerää ja joitakin jämiä.

Näihin sukkiin tein kahdella päällimmäisellä puikolla 10 silmukasta koostuvan pitsikuvion, joka siis toistui kaksi kertaa. Parilla rivillä langankierto tuli kaksi kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerroksella ensimmäinen langankierto kudottiin normaalisti oikein ja jälkimmäinen takareunastaan. Näin reiästä ei tullut jättikokoista. Asian huomioiminen vaati aluksi tarkkaavaisuutta. Yhden kerroksen purkamisen jälkeen tämän muistin.

Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat muita malleja nopeammin, kun koko ajan on tavoite selvillä. Kumpaakin väriä tuli viisi kerrosta vuorotellen. Ensin tein raitasukat pienemmässä koossa.

Toisista raitasukista tuli pari kokoa suuremmat. Jälleen kerran sain todeta, miten pitkän pätkän kutoo pienestäkin lankakerästä. Valkoista lankaa oli enää nöttönen jäljellä, mutta hyvin se riitti peräti kolmeen viiden kerroksen raitaan.

Langan vähetessä vaarallisen nopeasti, kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidemmälle. Samoin olen huomannut esimerkiksi palmikkokuvioita tehdessäni väänteleväni puikkojen kera jalkoja sohvalla. Kenties ne apupuikolle siirretyt silmukat palautuvat jalkateriä kiertämällä sujuvammin.

Kivan neulepannan ohjeen olen löytänyt Satun Tuulia -blogista. Olen tehnyt tällä ohjeella useita pantoja. Tällä kertaa tein vähän kapeamman pannan eli laitoin 26 silmukkaa. Kapeampana panta toimii sopivasti korvien lämmittäjänä. Varsinkin pitkien hiusten kanssa tällainen panta on mukava asuste. Leveämmällä pannalla korvaa melkeinpä piponkin.

Jules-mallineuleella (ohje löytyy mm. täältä) saa sukkiin kivan pinnan yksivärisiin sukkiin. Samainen mallineule toimii hyvin myös pipoissa ja kaulahuiveissa. Ruskeasta (064) 7veikasta kudotuissa sukissa on 14 s/puikko, jotta mahtuvat miehenkin jalkaan.

Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko oli kutonut Aapeli-sukat, joista minäkin innostuin. Ilmainen ohje löytyy Verkkolehti Ullasta. Malli on hieno, eikä ollenkaan vaikea. Ohjeessa 42-kenkäkoon sukka tehdään 7veikasta 48 silmukalla. 

Sukkaa kutoessani huomasin aika pian, että siitä tulee melko tiukka. Palmikkokin kiristää suoraa neuletta enemmän. Jatkoin 48 silmukalla, mutta jätin sukan lyhyemmäksi. Valmis sukka sujahti omaan jalkaan, joka on hoikka tai ainakin normikokoinen. Neljäkakkosen jalkaan Aapeli-sukka olisi pysähtynyt jo nilkan kohdalla.

Miesten sukkaan suositellaan 13 tai 14 silmukkaa puikolle langasta ja käsialasta riippuen. Aapeli on kiva ohje hoikalle jalalle. Tavallisen miehen jalkaan tätä sukkaa tehdessäni lisäisin kuitenkin silmukoita esimerkiksi nurjien kohdalle. Tai sitten tekisin kolmen silmukan palmikot.

Mustalla langalla on suorastaan pimeää kutoa. Tavallinen perussukka valmistuu ilman otsalamppuakin, mutta auta armias, jos on joku ongelmatilanne. Silloin lisävalo on tarpeen.

Näihin sukkiin käytin pienen kerän valkoista lankaa kutomalla siitä kolme kuvioriviä varteen. 

Oranssista 7veikasta ja oranssisävyisestä Paraati-langasta (kampanjalanka muistaakseni Cittarista) tein perussukat toukokuisella Tukholman-matkalla sairastuneelle ystävälle. Värejä rakastava, luova persoona ei todennäköisesti enää koskaan kävele, mutta iloista lämpöä hänen jalkansa edelleen tarvitsevat. 

Beigen väristen nilkkasukkien mallineule varressa ja jalan päällä on jyväjoustin. Helppo ja näyttävä malli. 

Näin talviaikaan kädet kuivuvat ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Etenkin nurjat silmukat hiertävät etusormen nahkaan kipeän kohdan. Laitoin sormeen laastarin, joka taasen hidasti kutomista puikon osuessa sopivasti laastarin reunaan. 

Tapaan myös käyttää resorissa ja kantalapussa pienempää puikkoa. Onkohan joku käynyt teroittamassa kolmosen puikkoni, kun se se kutoessani tökkäsi useasti suoraan oikean käden etusormen kynnen alle? Auts, että sattuikin kipeästi. Lopulta laastaroin tämänkin sormen, jotta kynnenalunen saa rauhassa tervehtyä. 

Lankainventaariota tehdessäni löysin jämälankakerien vierestä pari tekokarvatupsua. Pitihän niille kutoa pipo. Kuvan punainen tupsu ei ole noin räikeä, vaan etenkin tyvestä enemmän viininpunainen. Hämyisenä pilvipäivänä lisävalo oli valokuvauksessa tarpeen ja näin kattolamppu vääristi tupsun väriä.

Viininpunaisella 7veikalla kudotun pipon mallineule on resorin jälkeen vohvelineule. Kavennuksiin minulla ei ollut ohjetta, joten tein sen etupäässä mutu-tuntumalla. Päälaella kavensin ensin osan nurjista silmukoista ja sitten osan oikeista silmukoista.

Vohvelineule

1.-2. krs: kaikki silmukat oikein.
3.-4. krs: 2 oikein, 2 nurin
Toista näitä kerroksia.

Ennen joulua valmistuu ehkä vielä yhdet vähän pidempivartiset nilkkasukat. Sitten onkin neuleiden osalta tämän vuoden silmukat suihkittu.

Nyt on saatu vuoroin lunta, vuoroin pakkasta. Mieluummin näin, kuin harmautta ja loskaa.