Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.
Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.
 |
| Iris reticulata Katharine Hodgkin |
Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.
 |
| Tulipa sylvestris - Metsätulppaani |
Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.
 |
| Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka |
Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.
Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.
 |
| Dicentra formosa - Pikkusydän |
Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.
 |
| Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance |
Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.
Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.
Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.
Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.
Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.
Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.
Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla.
Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.
Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.