Torstain suunnitelmissa oli meno muualle, mutta aamun lehdessä oli juttu Haagan alppiruusupuistosta. Siis muutos suunnitelmiin. Olen käynyt Haagan rhodopuistossa ennenkin. Aina se säväyttää yhtä paljon. Tänä vuonna rhodojen kukinta ei ole ehkä yhtä runsasta, kuin joinain aiempina vuosina ja paljon oli nuppuja vielä avautumatta. Kylmyys lienee osasyynä.
Porukkaa oli paljon. Leveille käytäville mahtui hyvin, mutta kapeammilla pitkospuilla tuli ajoittain ohitusongelmia. Linnunlaulun sijasta oli kuunneltava ihmisääniä. Hankalinta oli löytää parkkipaikka, sillä osa kadunvarsipysäköinnistä on katutöiden vuoksi pois käytöstä. Illalla ja viikonloppuna joutuu varmasti kävelemään kauempaakin, mutta hyvässä säässä se ei liene ongelma.
Itse asiassa aloitimme kierroksen atsaleoista, mutta latasin kuvat isona ryppäänä ja blogger laittoi ne sitten eri järjestykseen. Haitanneeko tuo mitään?
Atsaleojen kukinta on juuri nyt runsaimmillaan. Monet atsaleat tuoksuvat, osa voimakkaastikin. Hajuaistini ei ole palannut, eikä ilmeisesti palaakaan. Oli keskityttävä ahmimaan kauneutta silmin ja niin sitten teinkin.
Räpsin kameralla enimmäkseen lähikuvia välttääkseni muiden puistossa kulkijoiden ikuistamisen. Oman pihan kaksi atsaleaa ei taida kukkia tänä vuonna ollenkaan. Pihani ei tarjoa kovin hyviä olosuhteita atsaleoille. Onneksi on Haagan rhodopuiston kaltaisia paikkoja, joissa voi käydä tankkaamassa kauneutta sydämensä kyllyydestä.
Alppiruusupuistoretken jälkeen onkin tullut taas heiluttua lapion kanssa omassa pihassa. Se sopi, sillä olin poissa aurinkopaneelien invertterin asennusta tekevän sähkömiehen jaloista. Hänen työsarkansa vei koko pitkän päivän. Tarjosin kaverille kahvit päivän päätteeksi. Ammattitaidon lisäksi oli muutenkin tosi mukava kaveri.
Taas on viikonloppu vuorossa. Sääkin näyttää vihdoin lämpenevän. Jo on aikakin. Etenkin yölämpötilojen soisin nousevan, sillä kasvarissa on yöaikaan nippanappa +3 astetta.
Kivaa viikonloppua kaikille!