Ensimmäinen kuura-aamu koettu. Perjantaina mittari näytti vielä aamukahdeksalta -0.9. Ei sentään sen enempää, mutta se näyttää olevan lähtölaukaus kesäkauden hyvästeille. Eli se siitä lämmöstä. Ensi keväänä sitten taas tavataan.
Puutarhan kasvit olivat aamulla tukka huurteessa ja varpaat jäässä. Perjantaipäivän kuluessa mittarilukema nousi muutaman asteen ja aurinkokin sulatti päällimmäiset kuurat. Tuuli on ujeltanut koko viikonlopun kattorakenteissa ja piha on täynnä puista lentänyttä sälää. Osa vaahteroista on jo lähes tyhjiä, osa vielä vihreitä.
Vettä tuli lähes koko lauantain kaatamalla. Sateita on luvassa tulevinakin päivinä siten, että puutarhan syyssiivouksen rytmittämisessä on tekemistä, kun pitää ottaa huomioon oma aikataulu ja tauot vesisateissa. Omat kompostit eivät vedä eivätkä kovin nopeasti kypsytä sitä määrää puutarhajätettä, jota meidän tontti tuottaa. Niinpä kärräämme lähipäivinä peräkärryllisen kaatopaikalle, jossa siitä tehdään multaa.
Kelloköynnöksessä oli vielä paljon kukkia ja nuppuja. Sydäntä vähän riipaisi sen pilkkominen säkkiin kaatopaikalle kärrättäväksi. Varmaan se olisi vielä muutaman päivän pärjännyt, mutta emmepä pahemmin pihamaalla näillä keleillä oleskele kesäkukkia katselemassa. Eikä päivät tästä lämpene ja pitene, joten kelloköynnöksen taival tältä vuodelta on kuljettu.
Colcicum Waterlily - Syysmyrkkylilja
Ensimmäiset myrkkyliljat alkavat vaipua syysuneen. Uusia ilmestyy paikkoihin, jotka olen mielestänyt käynyt muutamaan kertaan katsomassa. Ruusupenkin kellukoiden lehtien lomasta kurkistaa jälleen jokunen Waterlily. Kyllä ne vaan runsastuvat vuosien mittaan. Mitään purpuraista kukintamattoa ei vielä ole näköpiirissä, mutta yhden nupun sijaan esillä on nyt kolme. Lisääkin nuppuja saattaa vielä nousta.
Colcicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja
Syyspenkin turkinmyrkkylilja on kukkinut parin viikon ajan. Toisen samanlaisen nuppukukka-ryppään löysin tästä ensimmäisestä esiintymästä puolisen metriä oikealle leikatessani kuihtuneita keijunkukka Hansin varsia pois.
Pakkasaamun kuura säilyi nurmikon varjoisilla alueilla pitkään. Puutarha näyttää edelleen varsin vihreältä ja vehreältä. Vertailin kuvia vuoden takaiseen, jolloin syksy oli huomattavasti näkyvämmin esillä. Vuosi sitten ruskavärejä oli kaikkialla puutarhassa. Kullankeltaista, punaista ja oranssia riitti mihin vain katsoi. Siirrytäänkö tänä vuonna vihreästä suoraan ruskeaan, tai peräti valkeaan? Lähiviikkoina sen näemme.
Nyt ruskaa tarjoaa oikeastaan vain villiviini ja hiukan vasemmassa laatikossa pienet pensasmustikat ja mesimarjat. Tuurenpihlaja ei meinaa värittyä ollenkaan ja puiston puoleinen koivu on pudottanut jo kaksikolmasosaa lehdistään.
Valo vähenee, varjot pitenevät ja villasukkien tarve lisääntyy. Tämä kuuluu puutarhurin vuodenkiertoon. Elämässä säilyy jännitys, kun kulman takana on aina jotain odotettavaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja antoisaa kirjallisuudenpäivää tiistaina 10.10.