Sivut

tiistai 28. marraskuuta 2023

Saimme talven

 
Iltapäivälehtien kauhulööpit ovat toteutuneet. Ensin torstaivastaisena yönä tuli märkää lunta kasapäin. Kolat oli kaivettava esiin, sillä pihasta ei olisi päässyt pois ilman lumihommia. Aura työnsi portille kunnon vallin, jonka yli päästäkseen vuorikiipeilytaidoista olisi ehkä ollut hyötyä.

Viime talvena uhkasin, että nyt on minun kolausurakkani ohi ja seuraavaksi ryhdyn lykkimään lumilinkoa. Ei ole tullut linkoa tähän huusholliin. Vahvasti näyttää siltä, ettei ihan heti tulekaan. Kolan perässä tallustellaan vastakin. Toivottavasti lunta tulee tänä talvena vähemmän ja pidemmin välein. Ehtii ainakin toipua urakoiden välissä.

Lauantaiaamuna mittari näytti -12℃. Sunnuntaina jo -15℃. Maanantain jälkeen pakkasen pitäisi vähän lauhtua. Tiistaille taasen on luvattu lisää lunta. Pakkassäässä mennään seuraavatkin päivät.

Mustarastas Bermuda-penkissä 17.11.23

Lintujen ruokinta-automaatteja on saanut täyttää ahkerasti. Uudet kilon talipötkökin kävin jo ostamassa syötyjen tilalle. Pohdin pitkään, arvaanko lintuinfluenssan vuoksi talviruokintaa aloittaa. BirdLife-Suomen mukaan ruokinta on turvallista, kunhan noudattaa muutenkin tarpeellisia hygieniatoimia. 

Tinttien touhuja on mukava seurata. Mustarastaita on meidän pihassa paljon. Samanaikaisesti saattaa nähdä 6-7 mustarastasta. Ne ovat aika rohkeita ja tuttavallisia, eivätkä ihan heti säikähdä pihalla kulkijoita. Kuvan mustarastasta pääsin tosi läheltä kuvaamaan.

Tali- ja sinitiaisten lisäksi ruokinta-automaatilla käy runsaasti pikkuvarpusia ja viherpeippoja. Käpytikat vierailevat usein, pikkutikan näkee pari kertaa viikossa ja harmaapäätikkakin on taas löytänyt siemenbuffettini. Pari päivää sitten näin ensimmäistä kertaa järripeipon meidän pihassa. Luulin sen olevan muuttolintu, mutta pienet määrät talvehtivat Suomessa.

Puistoalue. Tonttimme jää kuvassa oikealle.

Perjantai-iltapäivällä juttelin naapurin kanssa portilla. He lähtivät varhain lauantaiaamuna Malagaan ja lupauduin ottamaan heidän postinsa. Siinä jutellessa tien yli tepasteli varsin rauhalliseen tyyliin peräkkäin kuusi peuraa. Olivat matkalla vastapäisen naapurin takapihalle, jossa niillä on kuulemma tapana ruokailla ja oleskella jatkuvasti.

Peuralauma tuli tonttimme viereisen puistoalueen läpi suunnaten taustalla näkyvään metsään. Luultavasti niiden reitti on kautta aikain kulkenut tuosta läheisen järven ja metsän välillä. Aiemmin puisto oli ryteikköistä metsää, jossa peurojen oli hyvä liikkua piilossa ihmisiltä. Satunnaisesti saattoi nähdä yksittäisiä peuroja. Ei koskaan isompia laumoja. Viimeisen 10 vuoden aikana peuroista on tullut vakiporukkaa ja riesaa meidänkin nurkilla.


Naapurin kanssa jutellessa peuralauma tepasteli meiltä piiloon. Sunnuntaiaamuna löysin peuranjälkiä myös meidän pihalta. Tähän aikaan vuodesta puutarhassa ei ole paljon syötävää ja tärkeimmät puut ja pensaat olen verkottanut. Silti ärtymys nousi korkeuksiin jälkiä katsellessa. Keväällä lienee turha odotella sipulikukkien piippoja, kun peurat napsivat ne suihinsa ja sylkevät sitten sipulit pitkin pihaa.

Naapurin poika asuu samalla kylällä toisaalla. Heidän pihassaan peurat ovat syöneet tuijat ja muut havut tupsulatvoiksi. Istutat innolla hienon havun ja odotat sen kasvua. Kun on vihdoin aika ihailla kaunista puuta, peura tuleekin syömään sen runkoa myöten jättäen pelkän latvuksen. Kyllä harmittaa.

Koreaköynnöskuusama

Viimeisetkin ruskalehdet ja sitkeät sinnittelijäkasvit ovat taipuneet lumen ja pakkasen myötä. Koreaköynnöskuusama ei osaa päättää, onko hän kenties ikivihreä rhodojen ja pikkutalvion tapaan. Nuppujakin pukkasi muiden kasvien jo siirtyessä syyskoomaan. Nuput eivät kyllä enää avautuneet, mutta kauniita ne ovat olleet muuten yhä vähävärisemmässä ympäristössä.

Parsa


Kasvimaan "joulukuuseni" eli parsa taipui kylmyyteen sekin. Olkoon tuollaisena koko talven. Ehkä joku pakkasessa hytisevä tintti löytää parsan alta suojaisan kolon. Pian en enää parsan luo helposti pääsekään, jos ja kun lunta tulee lisää. Olopihan lumet kolataan alapihalle johtaville portaille. Siinä sitten rämmin hangessa haaroja myöten, mikäli alapihalle tulee asiaa. Harvemmin talvella tulee.

Syreeni


Puiden ja pensaiden oksat ovat todella kauniita huurteisina ja lumella kuorrutettuina. Syreenit ovat kasvattaneet vihreät silmut kevättä varten valmiiksi. 

Usein kuulee puhuttavan sekä syreenistä että sireenistä. Kielitoimiston mukaan molemmat ovat oikein. Olen kuullut sanonnan: "sireeni on talon katolla, syreeni puutarhassa". 

Neilikkaruusu

Pakkasten saavuttua some on täyttynyt jäälyhdyistä, joiden sisälle on laitettu leikkokukkia. Jotkut laittavat jäälyhdyn ulkopintaan servettikuvioita. En ole perehtynyt, miten se tapahtuu tai pysyykö servetti lyhdyn pinnassa kuinka pitkään? Plussakeleillä saakin sitten kierrellä pihassa keräämässä servetinjämiä. 

Neilikkaruusuni toimii kauniina koristeena ilman ämpärillistä jäädytettyä vettä.


Kun pihalla on talven myötä yhä vähemmän kukkaisaa katseltavaa, osuu silmä muihin yksityiskohtiin. Ison vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. En ole aiemmin niihin kiinnittänyt huomiota. Vai ovatko kasvaneet syksyn aikana?

Myös terassin puulattiassa kukkii. Osa jääkukista on kosteudesta syntyneitä muodostelmia. Tuuli on pudottanut villiviinistä lehtiruoteja, joista on tullut osa jääkukkia.

Havut saavat lumikuorrutteisina hienoja muotoja. Kuin puutarhassa olisi erilaisia satuolentoja, jotka ihmisen nähdessään jähmettyvät paikoilleen. Paras ohittaa ne nopeasti, jotta saavat rauhassa jatkaa näytelmiään.

Mongolianvaahtera

Luonto on seisahtunut talvilepoon. Epäilen niin käyneen itsellenikin, koska ajatus kulkee villisti eteenpäin, mutta juuri mitään en saa aikaan. Ehkä sallin tällaisen tavoilleni poikkeuksellisen hitauden.

Kohta alkaakin taas jouluhässäkkä. Monille se alkoi jo kuluneella viikolla Black Fridayn merkeissä. Minä ostin vain ruokaa. Sitäkin tällä kertaa vähemmän inventoituani pakastimen sisällön. 

Mukavia marraskuun viimeisiä päiviä!