Saat mennä, Metsäruusu

Rosa (cinnamomea) Majalis - Metsäruusu

Harvassa lienevät ne puutarhat, joissa ei ole ainuttakaan ruusua. Monille ruusu on kukkien kuningatar. Puutarhani alkuvuosina istutin terttu- ja jaloruusuja. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet suurempia mielenliikahduksia. Viimeisenkin tertturuusun heitettyä minulle hyvästit, siirryin pensasruusuihin. 

Pensasruusut eivät välttämättä ole puutarhan helpoimpia kasveja, mutta helppous ei muutenkaan taida olla puutarhurin tärkein kriteeri kasvivalinnoissa. Kyllä pensasruusujen kanssa pärjää, kunhan opettelee niiden hoitamisen perussääntöjä.

Rosa cinnamomea/Majalis - Metsäruusu

Ensimmäisiin istuttamiini pensasruusuihin kuuluu metsäruusu (Rosa cinnamomea/majalis). Sitä en ostanut puutarhamyymälästä, vaan kaivoin kodin lähistöllä sijaitsevalta autiotontilta kesällä 2010. Kyseisellä tontilla on kymmeniä vuosia sitten sijainnut pieni kauppapuutarha, jonka jäljiltä metsäruusu oli karannut pientareille. 

Paikkakin ruusupensaalle oli jo katsottuna. Yritin kaivaa alapihalta ylös kiveä, joka ilmeisesti oli liian suuri noustakseen. Niinpä totesin, että jos kivi ei nouse ylös, menköön sitten ruusu alas. Istutin metsäruusun kiven viereen. Siihen se kotiutui ja lähti kasvamaan.

5.7.2023

 
Aika kauan olin tyytyväinen metsäruusuuni. Se on voimakaskasvuinen, joten välillä oksia on pitänyt typistää, jotta puska ei valloita liian suurta alaa ja estä siten sen lähistöllä kulkemista. 

Yhteiselomme sujui kohtalaisen hyvin siihen asti, kunnes huomasin ruusupensaan tekevän juurivesoja. Niin kauan niistä ei ollut haittaa, kun saatoin ajaa tuoreet versot ruohonleikkurilla yli. Pian juurivesoja kasvoi myös metsäruusun toisella puolella kasvavien perennojen joukkoon. Jos yhden juurivesan sai kaivettua ylös, pian oli vieressä toinen. Siitä alkoi yhä ankarampi pohdinta, miten saisin juurivesat kuriin?

5.7.2023

Kun juurivesoja alkoi tunkea esiin Kriikunapolkua reunustavien turveharkkojen läpi, tuli mittani täyteen. Edessä olisi isompi remontti, vaan millainen, se vaati vielä kypsymistä.

Syyskuusssa totesin, etten jaksa jatkuvaa tappelua juurivesojen kanssa. Metsäruusu saa mennä. Leikkasin sen matalaksi, jotta saisin piikkiset oksat kuskattua kaatopaikan risukeräykseen. 

Olin jo aiemmin kesällä siirtänyt metsäruusun viereisestä perennapenkistä iriksiä muualle. Nyt kaivoin myös kuunliljat ja muita kasveja pois. Kuunliljoille en tähän hätään keksinyt uusia istutuspaikkoja, joten ne ovat valeistutuksessa kasvimaalla. Todennäköisesti joudun kaivamaan ylös ja putsaamaan myös turveharkot sekä niiden aluset. Huolenani on, kuinka varjelen kartiokuusten ja runkotuijien juuria?

Olen sinnikkäästi kaivanut metsäruusua pois. Apuna on ollut rautalapio, talikko ja rautakanki. Tajuttoman raskasta touhua. Yksikään isokokoinen juurakko ei ole vielä  paljoakaan liikahtanut. Ovat kotiutuneet paikoilleen hyvin intensiivisest. Jonkun verran olen saanut pitkiä juuria ja pienempiä juurakkokeskittymiä poistettua.

Vasta pieni kaistale on käsitelty. Sekin ylimalkaisesti. Selkä ei tykkää ollenkaan, enkä uskalla hankkia itselleni iskias- tai muuta ikävää vaivaa. Kun lääkäriin pääsykin on tänä päivänä sattuman kauppaa tai viikkojen jonottamisen tulos. 

Osa juurista kulkee melko pinnassa. Osa taas hyvinkin syvällä. Perennoja istuttaessani laitoin niiden ja ruusun väliin muovisen reunanauhan ja maanrakennuskangasta. Kummastakaan ei ole ollut mitään hyötyä. Ruusu on puskenut itsensä esteiden ali, yli ja läpi.

Pyysin jo tarjousta puutarhayritykseltä, jolla on käytössään pienikokoinen kaivuri. Ongelmaksi muodostui, ettei pientäkään kaivuria mahdu ajamaan alapihallemme. On siis kaivettava ruusu pois omin voimin.

Elin toivossa, että saan paikan putsattua vielä tämän syksyn aikana, ennen maan jäätymistä. Olisi ollut kiva aloittaa paikan kunnostaminen heti keväällä. Se ei näytä toteutuvan.

Aion kaivaa ja poistaa ruusunjuuria sopivissa väleissä. Aika näyttää kuitenkin loppuvan kesken ennen pakkasia. Teen, minkä ehdin ja jaksan. Jatkan sitten keväällä. Talven aikana saan kerättyä energiaa. Kenties jopa hyviä ideoita putkahtaa päähäni.

Sinänsä lapiourakkaa on ollut mukava tehdä, kun säät ovat olleet mitä parhaimmat. Ei hikistä hellettä, eikä paljon sateitakaan. Sen verran lämmintä, että fleecellä pärjää. Aurinkokin on paistanut usein ja kauniisti.

Hienointa on ollut kaivutöiden lomassa kuunnella luonnon ääniä. Lähijärvellä ja -pelloilla on jo parin viikon ajan kokoontunut valtava määrä kanadan- ja valkoposkihanhia. Niiden kaakatus kuuluu meille oikein hyvin. Kun äänet lähestyvät, tiedän nojata hetkeksi lapioon nähdäkseni hanhien pyörivän naapuritalojen yllä, kunnes palaavat takaisin pellolle tai järvelle.

Myös useita joutsenten parvia on lentänyt pihamme yli. Nekin töräyttelevät omia laulujaan lentonsa ohessa.  

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

 
Metsäruusun kaivu-urakkaa lukuunottamatta syystyöt ovat hyvällä mallilla. Puut ja monet pensaat alkavat olla tyhjiä. Syreenitkin luopuivat valtaosista lehdistään sunnuntai-illan tuulenpuuskassa. Vuorossa on viikot, jolloin on enemmän aikaa kirjoille ja käsitöille.

 "Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä." 

- Edwin Way Teale -

 

 

Pihakalenteri saapui!

Tästä se kasvukausi taas alkaa - vuoden 2025 Pihakalenterista. Tai ainakin melkein, koska tammikuuhun on vielä jokunen viikko aikaa. Ehdinpä ennen ensimmäisiä merkintöjä tutustua kalenterin sisältöön ja kerätä sivujen väliin muistilappusia jo valmiiksi.

 
Tämä kalenteri ilmestyy nyt 21. kerran. Itse löysin Pihakalenterin 2012, joten omani on 14. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan käyttäneet kalenteria. Tänä päivänä taasen monet ovat luopuneet kokonaan paperisista kalentereista siirtyen käyttämään kännykän ja muiden digitaalisten vempainten kalentereita. 

Minä olen läpi elämäni kokenut kalenterin hyväksi apuvälineeksi niin työelämässä kuin omassa arjessakin. Jonkun verran käytän kännykän kalenteria, mutta paperinen versio kuuluu vankasti päivääni nyt ja luultavasti myös tulevaisuudessa.

Pihakalenteri on itse asiassa enemmän kuin ajankäyttöön liittyvä apuväline. Se on päiväkirja, puutarhapäiväkirja, johon merkitsen kulloisenkin sään, tärkeimmät päivittäiset tekemiset, tapahtumat ja tietenkin menot kelloaikoineen. Nimipäivät löytyvät Pihakalenterista. Läheisten nimipäivät tapaan ympyröidä huomatakseni ne ajoissa. Syntymäpäivät ja muut merkkipäivät merkkaan myös.

Yksi tärkeimpiä Pihakalenteriin kirjaamiani asioita ovat puutarhaan liittyvät tekemiset. Jollei kutakin päivää varten oleva tila riitä, käytän kunkin kuukauden alussa löytyvää ruudukkosivua. Toisinaan sujautan Pihakalenterin väliin ylimääräisiä ruutuvihkon sivuja, joihin olen tilan loppuessa jatkanut puutarha-asioiden merkitsemistä.

Aiemmat Pihakalenterit löytyvät työhuoneen hyllystä. Edellisen vuoden Pihakalenteri pyörii pitkälle seuraavaa vuotta työpöydällä. Siitä on helppo tarkastaa päivämääriä ja tapahtumia ja hakea tukea kuluvan vuoden vastaaville tehtäville. Milloin siirsin tomaatin taimet kellarista kasvihuoneeseen? Milloin satoi ensilumi? Milloin tapasin puutarhaystävän? Minkä taimen ostin ja istutin toukokuun 16. päivä? Onpa kunkin Pihakalenterin välissä myös lista kasvukauden ruohonleikkuupäivistä.

Pihakalenterista löytyvät kylvö- ja leikkuukalenterit. Loppupuolella on myös tietoa lannoituksesta ja torjunnasta sekä runsaasti tilaa omille muistiinpanoille ja mahdollisille suunnitelmille. 

Kunkin kuukauden aloittaa ajankohtaiset vinkit kasveista ja tekemisistä. Jokaisen viikon yhteydessä on lisää ohjeita eri aiheista. Tekstien laatijoina ovat olleet monille puutarhabloggareille tutut Linda Peltola ja Saila Routio.

Pihakalenterin alussa on Pirkko Kahilan usean sivun pituinen teksti rikkaruohoista ja liikaa leviävistä kasveista. Tähän tekstiin aion paneutua ajatuksella, sillä puutarhastani löytyy joitakin turhankin aktiivisesti tilaa valtaavia kasveja. Kuten varmaan monen muunkin puutarhaharrastajan pihasta.

Meitä puutarhaihmisiä kiinnostaa tietenkin myös sää, josta siitäkin löytyy Pihakalenterissa tietoa. Samoin vuoden 2025 auringon nousu ja kuun vaiheet voi tarkastaa tästä kalenterista.

Kalenteri on A5-kokoinen ja  kierreselkäinen, mikä tekee sen käytön helpoksi. Pihakalenterissa on runsaasti kauniita kuvia eli kalenteri on myös kaunis katsella.
Kuvat ovat Saila Roution ja Linda Peltolan.

Jos haluat oman Pihakalenterin, voit tilata sen 15.11. asti ennakkohintaan 26 €, jonka jälkeen hinta on 29 € (sis. postikulut). Ennakkotilatut kalenterit postitetaan 1.12. alkaen.

Sähköpostilla: tilaukset@pellervo.fi
Puhelimitse: puh. 020 413 2636 (arkisin klo 8–16)
tai Oma Pihan kaupasta

Pihakalenteri saattaa löytyä myös hyvin varustetuista kirjakaupoista. 

Pihakalenterin 2025 sain tällä kertaa vapaakappaleena Pellervo-Medialta.
Lämmin kiitos mieluisasta kalenterista!

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 26.10.24

Sormia jo kutittaa päästä lukemaan Pihakalenterin tekstejä ja hypistelemään sen uudenuutukaisia sivuja. Yksi hujaus vain niin voin ottaa Pihakalenterin päivittäiseen käyttöön. Sitä odotellessa ympäröin nimipäivät ja kirjaan tiedossa olevat merkkipäivät. Uusi kasvukausi alkaa ensimmäisillä kylvöillä jo tammikuussa. Sitä kohti siis!  

 

 

Syyssipulit ja ruska

Crocus speciosus - Syyssahrami

 

Tänäkin syksynä piti laittaa muiden ohessa myös syyssahrameita. Muistin vasta, kun huomasin muutaman hentovartisen syyssahramin nousevan hedelmäpuun alla. Syyssipuleita on vielä kaupoissa, mutta jonkun tietyn lajin löytäminen saattaa olla vaikeaa. Ensi vuonna sitten - jos muistan.

Tämän vuoden sipulihankinnat eivät menneet ihan toivotusti. Jossain vaiheessa olin jopa sitä mieltä, etten osta ainuttakaan sipulia. Tämä ajatus ei kovin kauaa kantanut. Ruokakaupassakin on helppo sortua sipulipussukoihin. Niin kävi minulle. Harkitsemattomassa sortumisessa on se huono puoli, että hankinnat ovat sekalaista sorttia. Punainen lanka sipulien istutuksesta puuttuu, mutta onpa ainakin jotain odotettavaa.

Hyasintteja ostin kahdestakin kaupasta.

• Hyacinthus Woodstock 5 kpl 
• Hyacinthus Mix 3 kpl
• Hyacinthus orientalis mix 3 kpl.

Kevätkurjenmiekkoja oli tarkoitus lisätä entistä enemmän. Nettiostokseni mentyä mönkään löysin sentään muutamia toivomiani.

• Iris 'Katharine Hodgkin 18 kpl 
• Iris 'Katharines Gold 10 kpl
•  Iris 'Purple Hill 10 kpl
•  Iris hollandica 'Carmen' 20 kpl

Tulppaanejakin putosi ostoskoriin, vaikka en ole kovin innostunut niitä istuttamaan. Tuntuu turhauttavalta käyttää rahaa peurojen ruokkimiseen. Syövät ne muitakin sipulikasveja, mutta tulppaanit kärsivät eniten. Peuran turpa näyttää saavan tulppaanin lehdistä hyvän otteen. Lehdet maistuvat, sipulin sorkkaelukka sylkäisee vaurioituneena matkan varrelle.

• Tulipa pulchella Persian Pearl' 10 kpl
• Tulipa Darwin Hybrid 'Mystic van Eijk' 20 kpl
• Tulipa single late 'Queen of Night' 20 kpl
• Tulipa 'Sun Lover' 5 kpl
• Tulipa 'Carnaval de Rio' 8 kpl

Muut istutetut sipulit koostuvatkin sitten sekalaisesta joukosta. Myrkkyliljoja oli tarkoitus laittaa enemmänkin, mutta löysin vain yhden ainoan. Se on jo noussut kukkimaan. Posliinihyasinttien lisääminen jatkuu edelleen. Sinikukkaisten krookusten todettiin blogipostauksissa houkuttelevan paremmin pörriäisiä, joten niitä lisää. Tähtilaukkaan olen tykästynyt, mikä on hyvä syy niiden istuttamiseen. Narsissien suhteen lisäysprojekti jää harmillisen vajaaksi.

Laukat
    Allium christophii 8 kpl
    Allium 'Ping Pong' 20 kpl, 

Balkaninvuokot (Oma Piha -lehden syystarjous lehden tilaajille)
    Anemone 'Charmer' 20 kpl

Syysmyrkkylilja
    Colchicum autumnale 'Giant' 1 kpl

Krookukset
    Crocus grandiflora 'Pickwick' 24 kpl

Posliinihyasintit
    Puschkinia scilloides 25 kpl
    Puschkinia libanotica 25 kpl

Narsissit
    Narcissus recurvus 5 kpl

Ruskavärit sinistä taivasta vasten ovat niin kauniita. Kauppareissulla kuljin katse kohti yläilmoja. Ihastelin tammia, pihlajia, vaahteroita, lehtikuusia, koivuja, haapoja. Niska kenossa kulkeminen ja kameran tähtäily kannatti, sillä vähäinenkin tuuli laittaa lehdet leijailemaan kohti maata. Viikonlopuksi on luvassa aurinkoista ja melko lämmintäkin. Mikä on haravoidessa lehtiä hiekkakäytäviltä kivalla säällä.

Tonttimme puistopäädyn vaahterat ja muutama muu puu kasvaa kunnan puolella. Lehtensä ne pudottavat tasapuolisesti meille ja puistoon. Meidän puolella lehtisade näkyy paksuina vaahteranlehtimattoina. Haravoin lehdet käytäviltä, laitan ne tyhjiin multapusseihin ja kuskaan kaatopaikan puutarhajätekeräykseen, missä niistä tehdään multaa. Istutusalueille lehtiä putoaa vähemmän. Niissä paikoissa täytän lehdillä painumia, kasaan lehtiä puiden ja pensaiden tyvelle. Keväällä ripottelen päälle hiukan multaa. Sinne ne maatuvat, vaahteranlehdetkin. 

Puistoalueelta kunta silppuaa lehdet keväällä ensimmäisen nurmikonleikkuun yhteydessä. Joskus minäkin olen silpunnut lehtiä raja-alueelta, ettei tuuli puhaltaisi kuivia lehtiä meille. 

Leikkasin etualalta Bermudan siperiankurjenmiekat ja Pikkupuutarhasta pallohortensiat mataliksi. Näin avautui sisäänkäynnistä näkymä syyshortensioiden alta ja välistä kohti Pikkupuutarhan komeamaksaruohoja ja kivipenkkiä. Tukikeppi keskellä pitää peurojen kulkua estämään viritetyn verkon paremmin pystyssä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 12.10.24

Osa suojaverkoista on jo laitettu. Muutama vielä puuttuu. Seuraavaksi siis niiden pariin.

 

Muistattehan, että sunnuntaiaamuna kelloja siirretään tunti taaksepäin eli 04.00 -> 03.00.

Avoimet puutarhat - unessa

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Heräsin sunnuntaiaamuna kesken hassun unen. Unessa nukuin sängyssäni ulkosalla, alapihan toisessa reunassa. Havahduin moottorin pörinään ja nousin sängyn laidalle katsomaan, mikä sen aiheuttaa. Parhaillaan pihaan ajoi uutuuttaan kiiltävä, punainen turistibussi. Nousin mennäkseni sanomaan kuskille, että siirtäisi linja-auton varaparkkipaikalle. Ukkokullan pitäisi saada oma autonsa talon eteen. Kuski vastasi minulle, ettei hän aio kauaa viipyä. Kertoi noutavansa porukkaa, joka oli jo aiemmin saapunut tutustumaan puutarhaani Avoimet puutarhat -päivänä. 

Kaiketi olin nukkunut sikeästi, koska en ollut kuullut tai nähnyt, kuinka ihmisiä kulki pihassa ympäriinsä. Huolestuneena yritin saada heitä kiinni kertoakseni kasveista ja puutarhan rakentamisesta. Olisin halunnut myös selittää, että alapihan laidassa näkyvä rotko ja sen ylittävä riippusilta kuuluvat kaivosyhtiölle. Josta ei kuitenkaan ole minkäänlaista haittaa tai häiriötä meille.

Päätin tarjoilla vieraille mehua. Lähdin hakemaan juotavaa ja laseja sisältä. Siellä olikin jo porukkaa tutkimassa kaappejani ja seurustelemassa keskenään olohuoneessa. Muutama herra ja rouva seisoi avoimen jääkaapin edessä pohtien, mitä hyllyiltä ottaisi syötäväkseen. 

Unessa tapahtui paljon muutakin. Herättyäni olin vakuuttunut, että muistan tarinan vielä päivälläkin. Paljon muistan, mutta paljon ehdin unohtaa. Asia, joka unessa tuntuu selvältä ja ymmärrettävältä, ei sitä enää heränneenä olekaan. Moni asia ihmetytti jo unessakin, vielä enemmän aamulla unta muistellessani. Tunnelma oli kuitenkin unessa positiivinen. En herännyt painajaismaiseen oloon, vaan hymy huulilla. Hassu uni.

Vasemmalla Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell' ja oikealla Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Lauantaina satuin kameran kanssa alapihalle iltapäivällä, jolloin aurinko paistoi suoraan ruskaheisiangervon lehtiin (Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'). Postauksen ensimmäisessä kuvassa näet auringon kultaaman loiston. 

Tässä oheisessa kuvassa oikealla on ruskaheisiangervo ja vasemmalla sen kumppanina kasvava purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell'), jonka ostin 2019 Puutarha Tahvosilla Raaseporissa käydessäni. UMNHarbell on koko kasvukauden tummalehtinen. Ruskaheisiangervon väri taasen vaihtelee keltaoranssista punaiseen.

Pensaiden istutuspaikka on aurinkoinen, mikä saa värit hehkumaan koko kasvukauden.

Viikonloppuna sain viimeisetkin verkot viritettyä kasvien ympärille. Vanhojen omenapuiden ympärille en ole enää aikoihin laittanut verkkoja. Niitä suojaa paksu kaarna ja oksatkin ovat korkealla. Sen sijaan kaikki koristepuut verkotan, nuoret ja vanhat. Pensaista laitan verkot ruusuherukoille, atsaleoille, safiirihortensialle, pensasmustikoille ja hunajamarjoille.

Toista kertaa laitan verkot alppikärhöjen ja tarha-alppikärhöjen tyvelle. Pari vuotta sitten jänikset söivät alppikärhön kaikki versot poikki. Kärhöt joutuivat aloittamaan kasvunsa alusta. Austin-ruusujen ympärille laitan myös verkot, jotta niille olisi helpompi virittää talvisuojaa.

Tänä vuonna en osta ainuttakaan kanervaa, callunaa tai muitakaan vastaavia. Talviset asetelmat ovat kauniita, mutta vähänpä niitä tulee pimeässä ja kylmässä katseltua. Etupihan korkeaksi venynyt marjakuusi kaipaa madaltamista, sillä lumella kuormitettuna sen oksat taipuvat pitkin pituuttaan. Pahimmillaan autojen päälle. Kunnon leikkaus tehdään myöhemmin, mutta nyt napsin latvuksista pätkiä pitkävartisella leikkurilla. Laitoin kukkalaatikkoon multaa, johon tökkäsin marjakuusia koristeeksi. Pikkujouluna laitan havuihin valosarjan.

Korkeisiin porttiruukkuihin  ostin pari viikkoa sitten sypressit. Nyt lisäsin sypressien tyven ympärille marjakuusen oksia. Sypresseihinkin on tarkoitus laittaa valosarjat.

Porttiruukut näyttävät rumilta, kun ruskea sokkelimaali hilseilee niiden pinnasta. Ostin ruukut vuosia sitten edullisesti. Niiden pinta oli käsitelty jollain harmaalla betonimaalilla tms, joka sekin hilseili. En saanut harmaata pintaa pois millään ilveellä. Lopulta maalasin ruukut sokkelimaalilla. Aika pian sekin osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi. Toisaalta sokkelimaali on irrottanut harmaata maalia. 

Kunhan muilta hommiltani ehdin ja viitsin, istahdan ruukkujen ääreen rapsuttamaan hilseilyä pois. Maalien alta paljastuu punatiilen värinen tasainen pinta, joka kelpaisi oikein hyvin.

Sain vihdoin kaikkien kanttausurien huollon tehtyä. Rikkaruohojakin kitkin. Yhtenä syksynä huolsin kanttausurat niinikään myöhään syksyllä. Keväällä ei tarvinnut kovin äkkiä ryhtyä kanttausuria siistimään. Rikkaruohoilta meni tovi, ennenkuin ne yltyivät valtaamaan alaa.

Köynnöshortensia

Saaripalstan Saila ihasteli postauksessaan naapurin köynnöshortensian syysväriä. Omani on monena syksynä ollut täysin keltainen. Toistaiseksi siinä on vielä paljon vihreää, mutta myös oranssinkeltaista. 

Kesällä köynnöshortensiasta jouduttiin leikkaamaan pitkät pätkät pois, kun se oli vaarassa romahtaa käytävälle. Vanhat versot pysyvät hyvin seinässä kiinni, mikäli ovat nuorina siihen kiinnittyneet. Jos vanhat oksat syystä tai toisesta irtoavat, eivät ne enää kiinnity. Silloin painavaksi kasvanut massa on vain leikattavat pois siihen osaan saakka, missä kiinnittymistä vielä on.

Köynnöshortensia on näyttävä kasvi. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Aluksi köynnöshortensia on hidaskasvuinen. Näyttää, ettei siinä tapahdu minkäänlaista kehitystä. Sitten se vain ryhtyy venymään niin ylös kuin sivuillekin. Se siis tarvitsee aikaa.

Kannoin kellarista lyhtyjä ulos ja ripustelin niitä sellaisiin paikkoihin, joista niitä voi ikkunasta käsin katsella. Osaan laitoin jo patteritoimiset led-kynttilät. Osa saa olla tyhjillään, kunnes haen  kaupasta öljykynttilöitä. Ja kunnes päivät vielä lyhenevät. Öljykynttilät palavat kauan, enkä käy niitä päivällä sammuttamassa ja illalla taas sytyttämässä.

Kotikivi

Alapihan Kotikivellä olevaan rapistuneeseen puulyhtyyn laitoin isokokoisen led-kynttilän. Se näkyy olo- ja takkahuoneen ikkunaan sopivasta kulmasta kurkittuna. Puistossa kulkevat näkevät valon esteettä.

Kotikivi oli meidän Juuson lempipaikkoja. Kivellä oli hyvä valvoa mahdollisia hiiriä ja päästäisiä. Nyt kivellä istuu betoninen kissa, joka ei valitettavasti ole kestänyt kovin hyvin talvia. Toinen korva on jo rapautunut pois.

Kiveä tarkemmin katsellessa, huomasin sen sammalpinnassa pikkutorvijäkälää (Cladonia fimbriata). Englannissa tätä kutsutaan trumpettijäkäläksi. Moni tuntee tämän pikarijäkälänä. Yhtä moni varmasti yhdistää pikarijäkälän Helvi Juvosen kauniiseen runoon:

"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle."

 

- Helvi Juvonen -

Ilo irti viimeisistäkin

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 

Keskiviikkoaamu valkeni täällä etelärannikolla -2℃ asteen pakkasessa. Olisin mielelläni mennyt kameran kanssa kiertämään huurteista pihaa, mutta oli suunnattava bussipysäkille. Ihan kiva kiivetä lämpimän bussin kyytiin sen sijaan, että olisin alkanut rapsuttamaan auton jäisiä ikkunoita auki. Alkaa olla ne hetket käsillä, jolloin on ihan vakavasti mietittävä talvirenkaiden vaihtoa.

Rosa rugosa 'Sävel'

Suurin osa tämän postauksen kuvista on otettu viime viikolla ja viikonloppuna. Muutama ruusu antaa piutpaut kylmille öille jatkaen kukintaa likimain yhtä kauniina, kuin kesälläkin. Nuppuja on tietenkin vähemmän ja ne aukeavat hitaammin.

Erityisen sinnikkäitä ruusupensaita ovat neilikkaruusu ja Sävel. Onkohan niillä kilpailu, kumpi kauemmin tarkenee kukkia?

David Austin -ruusu 'Emily Brontë (Ausearnshaw)

Ihanaiset Austin-ruusuni ovat voineet hyvin ja kukkineet kiitettävästi. Tämän kesän tulokas, Emily Brontëssa on vielä pari nuppua. Epäilin, ettei se jaksaisi kylmien öiden vuoksi avata nuppujaan, mutta sepä vähät välitti epäilyistäni. Laitoin Emilylle jo verkkoa suojaksi jäniksiltä ja peuroilta. Myöhemmin laitan sille talvisuojaksi puunlehtiä.

David Austin -ruusu 'Carolyn Knight'  (ei taida olla)

Pikkupuutarhassa Lady of Shalottin kaverina  kasvaa niinikään Austin -ruusu 'Carolyn Knight¨. Sehän tämä kuvan ruusu ei millään muotoa ole, koska väri on aivan erilainen. Carolynin pitäisi olla melkeinpä oranssimpi kuin viereinen Lady. Kaunishan tämäkin on. Jopa lakastumisen aloittaneen kukan muoto on syötävän ihana. No, en toki näitä kukkia suuhuni napostele.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Lady of Shalott kaipaa korkeampia tukia. Sateet ovat nöyrryttäneet kukat katsomaan alaspäin. Muutama nuppu on vielä avautumatta. Jos aurinko paistaa yhtä lämpimästi kuin tänään keskiviikkona, ne saattavat vielä avautua. Viime öinä lämpötila on painunut aika alas, mutta välillä lämpöä riittää öisinkin lähes +10℃. Iloitaan siitä, sillä pian se taitaa olla muisto vain.

Pikkupuutarhan Austinitkin saivat verkon suojakseen.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii myös myöhäisten joukossa. Nuppu silloin, toinen tällöin ilmestyy ja avautuu. Tämä latvassa keikkuva kukka näyttää vähän hassulta, kun itse pensas on jo osan lehdistään pudottanut. Latvukset keikkuvat sen verran korkealla, että aurinko lämmittää niitä alaosia tehokkaammin.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kärhöjen kukinta on jo ohi. Lumikärhössä ei ole enää nuppuja. Avautuneita kukia on vielä muutamia ja ne näyttävät kestävän hyvän näköisinä yllättävän pitkään. Asiaa auttanee ilmeisesti se, ettei viime päivinä ole kovin paljon satanut. Pieni kuuro silloin tällöin, mutta kaatosateita ei sentään ole tullut.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spiritissä keikkuu myös pari viimeistä kukkaa. Kuvaamisen kanssa tuli vähän kiire, kun muutama tuulenpuuska irroitteli jo terälehtiä. Sain sentään toisen kukan kuvattua likimain kokonaisena. Vähän on jo tuo ulkomuoto repaleinen. Tässä vaiheessa kasvukautta ei harrasteta enää mitään kasvien kauneusnäyttelyjä. Hyvin kelpaavat esitellyiksi ilman suurempia tuunauksia.

Laitoin Pikkupuutarhan kahdelle alppikärhölle suojaverkon köynnösten tyvelle. Toissa talvena jänis napsi kaikki versot noin 50 cm:n korkeudelta poikki. Vielä pitää yhdelle tarha-alppikärhölle verkko virittää.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Tällaiset viime hetken sinnittelijät ansaitsevat kunniamaininnan. Muut lajikumppanit ovat jo vaipumassa talviunille, kun tämä ahomansikka puskee vielä kukkaa. Jopa aivan säännöllisen kulkureittini varrella elli se taitaa kaivata ylimääräistä huomiota. Sitä saakoon. Toivottavasti tapaamme taas ensi keväänä.

Silene uniflora - Merikohokki

Syysomenan alla kasvava merikohokki ei ole koko kesänä valloittanut valkoisilla kukillaan. Yksittäisiä kukkia siinä on kuitenkin ollut tasaiseen tahtiin. Merikohokki tuntuu olevan aika hyvä maanpeitekasvi. Tämän sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Suomessa merikohokki on alkuperäislaji.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Oranssikeltanoa on helppo siirtää uusiin paikkoihin. Ruusuke vain juurineen ylös maasta ja istutus muualle. Tämän yksilön siirsin kesällä Ruusupenkkiin, tuijan eteen. Tyrkkäsin sen vain sopivaan paikkaan, jotta maassa ei olisi tilaa rikkaruohoille. Nyt se kiittää minua uudesta elinmahdollisuudesta kasvattamalla kukkavanan ja aukaisemalla sen latvukseen oransseja kukkiaan. Ensi kesänä luultavasti viereen nousee toinen ja kolmaskin oranssikeltano. Sopii minulle.

Aster amellus - Elokuunasteri

Sain vuosikausia sitten kuvan kasvia elokuunasterina, jota istutin edesmenneen leikkimökin päätyyn. Siellä se kyllä valtasi alaa, mutta kukat eivät koskaan olleet kovin kauniita. Siirsin jossain vaiheessa muutaman yksilön alapihan taaimmaiseen nurkkaan - ja unohdin sinne. Nyt lokakuun alussa olen hämmästellyt asterin komeaa ja kaunista kukintaa. Sillä on aika ahdas paikka niinikään nurkkaan ahdetun keltaisen pensashanhikin kupeessa. Taidan ensi kesänä tarjota elokuunasterille enemmän tilaa. Toivottavasti muistan.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Muut isotähtiputket ovat lopettaneet kukintansa ajat sitten. Valkokukkainen 'Sunningdale Variegated' ei malta päästää irti tästä kasvukaudesta. Tämä isotähtiputki on kirjavalehtinen. Näinä loppusyksyn päivinä kirjavalehtisyys jää pudonneiden syyslehtien varjoon.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Luulin reunuspäivänkakkaran jo lopettavan kukintansa. Ei laisinkaan. Uusia nuppuja on ilmestynyt kaiken aikaa valmiiksi aukeamaan. Sinänsä aika hauskan näköistä, kun muun vihreyden vähetessä reunuspäivänkakkara pysyy heleän vihreänä nappimaisine kukkineen.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti ja sormustinkukan lehtiruusuke

Olen jo ilmeisesti useampaankin kertaan sanonut, että edellisesti kurkkuyrtin kylvämisestä on kulunut vuosia. Silti tämä kasvi ei halua jättää minua, vaan pukkaa kukkia milloin mistäkin. 

Tässä yhtenä iltana katsoin Master Chef Australia -kokkikisaa, joka lähenee kauden huipennusta. Kilpailijoiden käytössä on ruokakomeron lisäksi pihamaan puutarha täynnä kukkia ja yrttejä. Kurkkuyrtti komeilee sielläkin. Kukat ovat todella kauniita, kun auringon säteet osuvat juuri kastellusta kasvista noroviin vesipisaroihin. Kilpailijat käyttävät usein erilaisia kukkia annostensa viimeistelyyn. Kurkkuyrtti on yksi sellainen.

Taidankin ensi keväänä kylvää kurkkuyrttiä. Silläkin uhalla, että se taas seikkailee pitkin puutarhaa ties kuinka monia vuosia.

Lupiini

Lähikauppaan kävellessäni huomasin tienpientareella lupiinin kukkivan. Ei ole ensimmäinen kerta näin myöhäiselle kukinnalle, tuskin viimeinenkään. Siitä huolimatta lokakuun puolivälissä kukkiva lupiini kerää katseita.

Voikukka

Kaupasta palatessani oikaisin tapani mukaan pihamaalle puistoalueen kautta. Kunta leikkasi puistoalueen nurmikon lokakuun alussa, mikä lienee viimeisin kerta tälle vuodelle. Sen jälkeen nurmikko on lämpimien säiden johdosta kasvanut pituutta. Kaiken vihreyden keskellä keltaisena kukkiva voikukka on oikein piristävä näky. Pörriäinenkin oli kukan huomannut.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhöjen karvaiset siemenpallurat ovat kuvauksellisia. Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on meidän pihassa joka vuosi täynnä näyttäviä palluroita. Nyt huomasin tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa' hellyttävän siemenpalluran. Eihän tuo ole edes mikään pallura. Enemmänkin muutamien höyhenten herkän kaunis ryhmä.

Auringonlasku syksyisissä koivuissa 15.10.

 

Kyllä minäkin pidän epäjärjestyksestä,
kunhan se on järjestetty järkevästi.

- Vita Sackville-West -

 Mukavaa viikonloppua kaikille!