Ennen katseen suuntaamista tulevaan, voi tehdä monenlaisia inventaarioita menneen vuoden aikaansaannoksista. Lukemiset on listattu. Olkoon vuoro neulomusten.
Etupäässä käsityöni on sukkien kutomista. Se sujuu hyvin telkkua tuijottaessa. Usein huomaan ohjelman pyörivän yksikseen ja ajatukseni seikkailevat ihan muissa sfääreissä. Onneksi kutominen sujuu useimmiten käsiin tuijottamatta.
Pitsisukkia tuli tehtyä 10 paria. Alarivin vaaleanpunaiset Niina Laitisen Levottomat ja ylärivin keskellä punaiset pitsisukat (Novita-lehti 1/2017) vaativat tarkkaavaisuutta, jotta kuvio onnistui virheittä.
Novitan karkki- ja keksimallit innostivat alkuvuodesta kokeilemaan. Suklaasukat tein kahdesti. Kummastakin jätin pois vadelmanpunaisen osuuden ja toisesta parista nilkasta sinisen osuuden.
Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat nopeammin, kun värien vaihtumista tulee seurattua tarkemmin. Eniten tykkään kahdella värillä toteutetuista tasaraitasukista. Välillä on kulutettava jämälankakeriä. Yllättävän pitkän pätkän saa kudottua pienestäkin nöttösestä.
 |
| Yksi sukkapari on näköjään edellisen kuvan lisäksi eksynyt tähänkin kollaasiin. |
Raitavarsisukat ovat kokonaan raidallisia sukkia kevyempi versio. Varsiin voi kokeilla jotain mallineuletta. Samoin niitä muista töistä jäljelle jääneitä langanloppuja saa helposti upotettua raitavarsiin.
Körttineule, kerrosrivinousu ja Jules-mallineule ovat sopivia välitöitä tarkkuutta vaativien pitsineuleiden lomassa. Matalavarsisukat ovat erityisesti nuorten mieleen.
Ylävasemman suopursusukkiin sain idean Repolainen reissaa ja räpeltää -blogista.
Säärystimiä tein neljä paria.
Pienistä lankakeristä olen aiemminkin tehnyt matoja. Vuoden sisällä valmistui vain yksi. En oikein tiedä, kenelle madon antaisin, kun lähipiirissä ei ole leikki-ikäisiä lapsia.
Some innostaaa kokeilemaan monenlaisia juttuja. Banaanisukat olivat kevään korvalla villitys, johon minäkin tartuin. Ensimmäiset banaanisukat tein monivärisestä langasta. Niistä ei vain ihan heti tule banaani mieleen.
Niinpä seuraavat kudoin keltaisesta langasta, jolloin lopputulos on oikeanlainen. Joku saattaa epäillä, kuinka tällaiset kantapäättömät sukat pysyvät jalassa? Oikein hyvin pysyvät.
Vuoden suurin työ oli Niina Laitisen Kallaveet -pusero. Käytän todella vähän paksuja neuleita, jonka vuoksi en ole innostunut niitä myöskään kutomaan. Yläosan kaunis pitsikuvio ei ollut ollenkaan vaikea ja se onnistui hyvin.
Puseron lanka on valkoista 7veikkaa, mikä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Pusero on melko painava ja vähän liiankin lämmin minun makuuni. Nyt joulunjälkeisinä pakkaspäivinä olen käyttänyt puseroa useamman kerran. Se on johtanut siihen, että mielessä kytee jonkun vastaavan isomman projektin aloittaminen.
Puikoillanikin -blogista saamani silmukkamerkit. Iso kiitos!
Vuoden aikana valmistui 47 sukkaparia, kahdet banaanisukat ja neljät säärystimet. Lisäksi neljä pipoa, kolme neulepantaa ja yksi neulemato. Vuoden aloitti neulepusero.
Useimmat neuleet ovat löytäneet jalkaparin tai pään lämmitettäväkseen. Eniten sukkia menee läheisille ja ystäville. Jouluksi vein vinon pinon neuleita isän hoivakotiin niin asukkaille kuin hoitajillekin. Nykyisin raaskin ottaa nätit sukat ihan omaankin käyttöön, kun aiemmin annoin parhaimmat pois.
Monta vuotta lähinaapuri vei tekemiäni sukkia joulujen alla myytäväksi työpaikalleen, jolloin sain kivasti rahaa uusiin lankoihin. Naapurin jäätyä eläkkeelle en ole etsinyt uusia myyntikanavia.
En koe itseäni mestarikutojaksi. Enemmän on intoa ja sitkeyttä kuin taitoa. Siitä viis, sillä kutominen on kiva harrastus ja ajankulu puutarhakauden ulkopuolella. Aina voi opetella jotain uutta. Väreilläkin on hauska leikkiä.
Nuorena kudoin paljonkin. Enemmän puseroita, liivejä, villatakkeja ja lasten myötä heille neuleita. Villasukkia oikeastaan vain omille muksuille. Vuosia sitten lääkäri totesi käsissäni alkavan nivelrikon. Hän ehdotti jonkun sellaisen harrastuksen aloittamista, jossa käsillä riittää tekemistä. Ryhdyin jälleen kutomaan, minkä ansiosta sorminivelet ovat pysyneet liikkuvina.
Äitini kutoi nuorena ja palasi käsitöiden pariin eläkkeelle jäätyään. Hän piti perillisensä villasukissa. Äidin kuoltua pikkuveli totesi, että villasukkatehtävä siirtyi minulle. Pikkuveljen perheelle tapaankin antaa useammat sukat ainakin jouluksi ja välillä myös muulloinkin.
Aivan kohta saan valmiiksi jouluna aloitetut polvisukat. Käsityövuosi on siis alkanut entiseen malliin. Puikot suihkikoon jatkossakin.