William Shakespearen kirjoittamassa tragediassa Tanskan prinssi Hamlet kysyy monologissaan "Ollako vai eikö, siinä pulma". Tämä yksinpuhelu on länsimaisen kulttuurin eräs siteeratuimmista kohtauksista tilanteissa, joissa ollaan peruskysymysten ja vaikeiden ratkaisujen äärellä.
Omassa elämässäni olemassaolon peruskysymykset eivät ole liikahtaneet suuresti puoleen eikä toiseen. Vaikeita ratkaisujakaan ei ole tehtävänä. Tai ei sellaisia, joihin voisin merkittävästi itse vaikuttaa. Olen vain kadottanut motivaation lähes kaikkeen. Sisimpääni on muodostunut tulppa, jumi, pysähtyneisyys, näköalattomuus. Miksi sitä sitten kutsunkaan, mutta eteenpäin en pääse. Seison kuin sementtiin valettuna.
Arki pyörii tavalliseen tapaan. Työt teen, kuten pitääkin. Valmistan ruokaa, pesen pyykit, siivoan, hiekoitan pihaa, kolaan lunta, ruokin pikkulintuja. Viikossa tuntuu olevan maanantai ja heti perään perjantai. Aamua seuraa ilta. Mihin katosivat muut viikonpäivät? Mihin katosivat päivän tunnit? Missä värit, valo, lämpö? Tai ilo ja nauru, innostus, usko tulevaisuuteen?
En ole kirjoittanut mitään blogiin kahteen viikkoon. Sanat eivät solju aivoistani näppäimistöön kautta näytölle. Kymmenen sormea tanssii kirjaimia etsien ainuttakaan painallusta tekemättä. Olen törmännyt konkreettisesti valkoisen paperin kammoon. Tai valkoisesta sivusta lienee tällaisessa blogikirjoittamisessa kyse?
Pitääkseni blogituntumaa vireillä, käyn lukemassa teidän juttujanne. Monia sanoja haluaisin jättää kommentiksi, mutta sinne ne jäävät otsalohkooni muhimaan haihtuakseen kadoksiin.
Ilokseni huomasin, että pitkään hiljaisena olleet Kivipellon Saila, Suvikumpu ja Marian koti ja puutarha ovat jälleen aktivoituneet blogimaailmassa. Heitä kaikkia olen kaivannut, kuten varmasti muutkin. Ehkei minuakaan ihan heti unohdeta, jos en saa kaikenkattavaa jumiani nujerrettua.
Jos viikonpäivät ja kellon viisarit rientävät vauhdilla eteenpäin, tämä talvi sen sijaan junnaa paikallaan. Käykö joku salaa vääntämässä kalenterin takaisin tammikuun alkuun heti helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen? Pakkasta, lunta, lunta, pakkasta, lunta ja pakkasta. Kuin ärsykkeeksi muutama leudompi päivä, jotta sekaan saadaan jäätiköitä kadut ja polut pullolleen.
 |
| Kevään ensimmäinen koulittu kelloköynnös. |
No niin, eiköhän ruikutus tältä erää riitä. Olen minä saanut saamattomuuden viittaa ravistettua niinkin paljon, että laitoin jo toisenkin erän siemeniä multaan. Varmuuden vuoksi kylvin lisää kelloköynnöksiä ja Zazu-paprikaa sekä keijunmekkoa.
Tammikuun kylvöksestä California Wonder -paprikat itivät hyvin. Zazuista vain yksi ainokainen. Kelloköynnöksistä kolme jo koulin, muut ovat vasta koukkuja mullan pinnalla. Keijunmekot miettivät ja miettivät. Nyt muutama on mullan pinnassa.
Päiviin on tullut mukavasti pituutta ja tulee jatkuvasti lisää. Iltapäivälehdet ennustavat keväästä tulevan pitkä ja kolea. Ilmatieteenlaitoksen pitkän ennusteen seurannasta löysin seuraavan arvion:
"Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan helmikuun 2024 alussa julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan maaliskuusta toukokuuhun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla on odotettavissa keskimäärin seuraavaa:
Lämpötila
Jakson keskilämpötilassa ei ole nähtävissä poikkeamaa suuntaan tai toiseen.
Sademäärä
Jakson sademäärä on laajalti lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Maan itäosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa voi paikoin sataa hieman keskimääräistä enemmän."
Kohti heräämisiä siis; niin minun itseni kuin luonnonkin.