Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.
HAVUPUUT
Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena.
Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä.
Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko.
Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.
HERKUT
Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan.
Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.
Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa.
Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.
 |
| Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope |
Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää.
Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia.
Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.
Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).
Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.