Sivut

torstai 12. syyskuuta 2024

Johan on lämmin syksy!

Punakaneli

 
Syyskuu ei ole toistaiseksi tuonut tullessaan syksyä, vaan lämmin sää on jatkunut hyvin kesäiseen tahtiin. Illat tosin pimenevät yhä aikaisemmin ja aamullakin ehtii hyvin herätä ennen auringonpaistetta. Sadevedestä ei myöskään ole tullut puutetta. Pilvet hoitavat luonnollisen kastelun edelleen yhtä tehokkaasti kuin koko kesän ajan on tapahtunut.

Näin satoisaa kesää en ole tällä tontilla nähnyt. Herukat ja karviaiset on kerätty ja keitetty mehuksi ajat sitten. Kasvihuoneestakin on viimeiset kurkut ja tomaatit kerätty. Kerrankin tomaatit ehtivät kypsyä kasvarissa ihan omatoimisesti. Ainuttakaan en tuonut vihreänä keittiöön. Paprikat poimin viimeisenä. Kasvatin California Wonderia ja pitkulaista Zazua. Ne säilöin mausteliemeen, jonka olen hyväksi havainnut.


Omenoita on tullut valtavat määrät. Ensimmäisenä kypsyivät Valkeakuulaat ja Huvitukset. Seuraavana vuoroon tuli Punakaneli ja nyt syysomena, jonka arvelen olevan Antonovka Safrannoje. Omenat ovat olleet hyvälaatuisia. Kompostiin on mennyt lähinnä muutama muumiotautinen ja joitakin lintujen nokkimia. Joka aamu olemme poimineen pudonneet omenat nurmikolta. Etenkin valkeakuulas alkaa pilaantua nopeasti maahan pudottuaan.

Olen pilkkonut omenoita pakkaseen, soseuttanut aamupuuron päälle laitettavaksi ja tietenkin omppuja on syöty kasapäin. Omppuja on jaettu sukulaisille, ystäville, naapureille ja vihdoin laitoin ilmoituksen tarjolla olevista hedelmistä kylän FB-sivuille. Tuntuu tuhlaukselta viedä omenoita kaatopaikan keräysastiaan. Ne eivät loputtomiin säily, eikä niitä myöskään millään jaksa kilotolkulla säilöä ja syödäkään.


Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli yhtä helteistä kuin keskikesällä konsanaan. Tiistaihin 10.9. mennessä syyskuussa on ollut poikkeuksellisen monta hellepäivää eli kahdeksan. Normaali määrä olisi lähempänä yhtä. Kovin kylmää ei ole luvassa lähipäivinäkään, vaikkakin epävakaisempaa.

Puutarhassa moni kasvi jatkaa kukkimistaan, eikä ruskavärejä näy vielä paljoakaan. Koivuista ja vaahteroista lehtiä maahan sataa solkenaan. Siihen nähden, että vettä on satanut usein ja kerralla paljon, maa ei ole kovin märkää. Pinnasta kyllä, mutta vähänkin lapiota näyttämällä törmää aika kuivaan multaan. Ilmeisesti kasvit ovat saaneet riittävästi juodakseen, sillä kaikkialla on varsin rehevää.

Rypäle Zilga


Tiistaina poimin Zilgat pergolan katosta. Olivat jo niin kypsiä, että kerätessä osa rapisi maahan. Satoa kertyi kaksi ämpärillistä. Zilga on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi niitä on paras syödä pihalla. Silloin voi kiven sylkäistä vaikka syreenien tyvelle. Pienen määrän rypäleitä laitoin kehkeytymään likööriksi. Loput rypäleet höyrytin mehuksi, josta osan jatkojalostan hyytelöksi. Se on hyvää vaikkapa juuston kanssa tai lusikallinen aamujugurtin seurana.


Siistin yksittäin tai ryhmissä kasvavia tuijia. Vielä pitäisi kadun varren aitatuijat siistiä. Akkuleikkurilla työ sujuu kätevästi. Oksaleikkuri ei ole kovin painava, mutta pitkään käsiä ylöspäin pitäessä leikkaaja väsähtää. Kysyin eräästä puutarhapalvelufirmasta leikkaajaa. Herra totesi, että kevät on tuijille parempi leikkausaika. Tiedän. Hyvin tuijani ovat pärjänneet tällä syysleikkauksella, joten ajattelin jatkaa samalla tyylillä. Herra lupasi käydä katsomassa, vaan ei ole näkynyt. Olisin tehnyt sopimuksen, jos hän olisi saapunut luvatusti paikalle ja sopinut leikkausajan keväälle. Huonoa palvelua, en ota toiste yhteyttä. Leikkaanpa itse. Lähipäivinä, jos ehdin ja jaksan. Tai sitten keväällä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Puutarhan kuvaaminen on kaikkien syystöiden lomassa jäänyt vähiin. Joskus myöhemmin se harmittaa. Ei vaan aina ehdi ja sitten kun ehtisi, ei jaksa eikä viitsi. Syysvuokkoa kelpaa kyllä kuvata useamminkin. Se on kukkinut heinäkuun lopusta runsaampana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Tykkään siitä aivan valtavasti. Syyshortensiatkin keräävät varauksetonta ihailuani, joten aion pyöriä kameran kanssa niiden ympärille lähipäivinä.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott kukkii parhaillaan toista kierrostaan. Useita nuppuja on vielä avautumatta. Valkoisessa Carolyn Knight'ssä on myös muutama nuppu. Myös Emily Brontë aikoo vielä kukkia. Nämä Austin-ruusut jaksavat tuottaa jatkuvasti iloa. Viime vuonna Lady of Shalott kukki aivan ensi pakkasiin saakka. Toivottavasti talvi on niille suosiollinen ja saan pitää ne puutarhassani pitkään.

Tuurenpihlaja


Pahoittelen, etten ole viime aikoina kommentoinut postauksianne juuri lainkaan. Elokuussa innostuin lukemaan kirjan poikineen eli kokonaista 11 kirjaa. Aika on rajallista. Eiköhän edessä oleva talvi tuo taas enemmän aikaa blogimaailman kanssa seurusteluun.