Sivut

keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Havupuiden huminaa Ilolassa

 
Jokin aika sitten luin Tuplasti terapiaa  -blogista jutun Ilolan arboretumista. Olen törmännyt samaisen paikan kehuihin aiemminkin muutamissa blogeissa ja mediassa. Paikka on jäänyt mieleen kohteena, jossa haluaisin käydä. Meiltä ei ole ylivoimainen matka kyseiseen arboretumiin. Tähän saakka lähtö on vain toistamiseen jäänyt aikomukseksi. Viime viikon torstaille sovittu ohjelma peruuntui. Samantien keksin, että nytpä lähdetään Ilolaan, jos vain Ulla innostuu matkakumppaniksi. Ja Ullahan innostui.


Ilolan arboretum sijaitsee Salon Kiikalassa, osoitteessa Kalkkilantie 1325. Laitoin osoitteen auton navigaattoriin ja suunnistin nokan 110-tietä kohti Turkua. Suomusjärvellä poikettiin navigaattorin ohjaamana valtatieltä oikealle. Kiemurainen tie kulki läpi maalaismaisemien, peltojen ja metsien. Matka tuntui todella pitkältä, kuten usein ennen ajamaton reitti tuntuu. Hyvin pääsimme perille. 

Vastaisuudessa ajaisin joko moottoritietä tai 110-tietä suoraan Muurlan lasitehtaan risteykseen ja siitä kääntyisin oikealle tie 2402:ta pitkin, kunnes kääntyisin oikealle 2403:lle. Silloin olisin jo lähellä Ilolan arboretumia. Näin siis Helsingin suunnasta ajaessa.

Ilolaan tullessa saa vaikutelman saapuneensa jonkun omakotitalon pihaan. Siitä vain pihan läpi sen takana sijaitsevalle pysäköintialueelle. Siellä on opastaulut ja postilaatikko, johon pudotetaan pääsymaksu 2 euroa/hlö. Mielellään tasaraha. Ilmoitustaululla on karttoja, joita voi halutessaan lainata kierrokselle mukaan. Kartasta voi ottaa myös kuvan kännykällä. Alueelle ei kyllä helposti eksy, joten siinä mielessä karttaa ei tarvita. Kasveissa ei ole nimilappuja, minkä koin puutteena. Aina voi tuntemattomista kasveista ottaa kuvia ja pähkäillä niiden nimiä kotona. Se ei siis ole suuren suuri ongelma.


Alueella on helppo kulkea. Kulkuväylät ovat tasaisia ja paikoin leveitäkin. Kalliopuutarhassa on pari jyrkkää mäkeä, mikä voi olla huonojalkaiselle tai pyörätuolille este. Siellä täällä on penkkejä, joissa voi levähtää. Ehdottomasti välillä kannattaakin istahtaa sulattelemaan näkemäänsä kauneutta. Ja aistimaan havupuiden huminaa ja hiljaisuutta.


Siellä täällä on muutamia patsaita ja muuta taidetta. Taiteilijaseuroilla on Ilolassa kesänäyttelyitä, jotka näin syyskuussa ovat ilmeisesti jo ohi.


Ilolan arboretum on puutarhuri Ari Laakson yli 30 vuotta sitten omalle maalleen perustama paikka, johon hän sai innostuksen käydessään puutarhuriopiskelijana Mustilan arboretumissa.

Kokonaisuudessaan 20 hehtaarin alueesta noin 15 hehtaaria on hoidettuna. Polkureitistön pituus on noin kolme kilometriä eli ei lainkaan mahdoton kulkea vaikka kokonaan läpi. 

Ilolassa on paljon erilaisia havuja, tuttuja ja harvinaisuuksia. Siellä on myös isoja rhodoja, mikä sai minut heti suunnittelemaan alkukesän vierailua Ilolassa. 

Kesäaikaan myynnissä on myös taimia.



Lampien läheisyydessä ilmassa surrasi lukuisia sudenkorentoja. Kuin pikkuruisia helikoptereita olisi etsinyt sopivaa laskeutumispaikkaa veden yllä.

Lammen lähellä kasvoi isohko määrä purppurapunalatvoja. Ne olivat täynnä amiraaliperhosia nauttimassa mettä auringon lämmössä. 


Kuvassa ei erotu kovin hyvin edessä olevan kalliopuutarhan korkeuserot. Laella kannattaa huomata kalliolohkareiden lomaan taitavasti istutettuja kasveja, jotka näyttävät olleen siellä koko ikänsä.


Osa alueista on selvästi jo vanhempia. Kasvit suuria ja paikkaansa kotiutuneita. Sitten on alueita, jotka ovat osittain vasta rakentumassa. On nautinnollista ihailla havukasvien muotoja ja niiden yksityiskohtia neulasineen.


Nämä kuuset ovat jotenkin hyvin inhimmillisen oloisia. Kuin metsänväkeä tarkkailemassa ohi kulkevia vierailijoita.

Monessa paikassa istutusalueilla on nurmialueita, jotka kehystävät istutuksia ja rakennelmia sekä mahdollistavat lähemmän tarkastelun. 

Olimme torstaina ainoat kiertäjät, mutta kesällä kävijöitä voi olla runsaastikin. Monet yhdistykset järjestävät bussiretkiä Ilolaan. Rhodojen kukkimisaika on hyvin suosittu ajankohta.  

Nämä kuvat eivät kerro puoliakaan siitä lumosta, jota paikka kävijälle tarjoaa. Kaikkialla on hyvin hoidettua ja siistiä. Kaikesta aistii, kuinka aluetta on rakennettu suurella sydämellä ja rakkaudella kasveihin.

Komeat surukuuset tekivät minuun vaikutuksen. Niitä näkee heti pysäköintialueelle saapuessa. Ovat siellä vastaanottamassa kulkijaa ja toivottamassa lähtijän tervetulleeksi uudelleen. Vaikka pyrin ahmimaan näkymiä, jäi varmasti paljon kokematta. Siinä syy tehdä Ilolaan uusi reissu. Suosittelen lämpimästi muillekin!


30 kommenttia:

  1. Oi, tämä oli kiva esittely! Minäkin olen kauan haaveillut käynnistä Ilolassa, mutta meiltä matkaa tulee sen verran, että pitäisi yöpyä reissun aikana. Ehkä joskus onnistuu sekin. Ihailin hoidettuja kulkuteitä, nekin vaativat työtä. Kuvia katsellessa, olisi ollut kiva tietää kasvien lajikkeita /nimiä, sillä niin paljon houkuttelevia havuja oli esillä. Tiedän kuitenkin itse, miten kova työ nimilapuissa on ja teetettynä ne tulevat todella kalliiksi. Minulla on talveksi suunniteltuna nimikylttipaja muutamaksi viikoksi.
    Ilolan arboretum on käsittämättömän laaja hoidettu alue, kaikki näyttää aina niin siistiltä. Ihan valtava työmäärä, kumarran kunnioituksesta. Kiitos, että päästit kuvien kanssa mukaan kierrokselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväreissu ei taida teidän kulmilta Ilolaan onnistua. Varsinkin, kun noin kiinnostavaan paikkaan haluaa käyttää aikaa ilman kiirettä.
      Kulkuteiden lisäksi kaikki on Ilolassa hyvin hoidettua. Sen huomasi heti ensi metreillä. Nimilaput olisivat olleet kivat, mutta mikään suuri haitta se ei ollut. Otin joistakin kasveista kuvia, jotta voisin kotona etsiä nimet, kuten sitten löysinkin.
      Pelkästään nurmialueiden leikkaaminen vie varmasti paljon aikaa. Hämmästyttävän hieno paikka, jossa aion käydä uudelleen. Alkukesä tietenkin kiinnostaa rhodojen vuoksi, mutta myös heinä-elokuu voisi olla hyvä ajankohta.

      Poista
  2. Kiva nähdä syksyisempi versio Ilolan arboretumista, kiitos! Itse kävin heinäkuun alussa. Se on upea paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilolan havukasvivoittoisuus saa paikan näyttämään hienolta niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Ahmin näkymiä, enkä sittenkään taatusti kaikkea huomannut. Onneksi meiltä ei ole kovin pitkä matka Ilolaan, joten uusintareissuja aion tehdä.

      Poista
  3. Kasveista voi ottaa kuvia ja kierroksen jälkeen napata Aria hihasta. Hän kertoilee kyllä mielellään kasvien nimiä ja taustoja. Usein tarkkaa tietoa varten kannattaa painaa mieleensä missä päin arboretumia kuvan kasvi sijaitsee. Arin löytää useimmiten ruukutuspöydän luota tai ruohonleikkurin kyydistä. Soittaakin voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä. Emme nähneet ristinsielua missään, mutta se vain lisäsi paikan viehätystä. Oli hienoa kuunnella muuten hiljaisessa ympäristössä puiden huminaa. Otin muutamista kasveista kuvia ja selvitin kotona niiden nimet. Toki olisi ollut kiva kuulla Arin tarinoita, mutta jo kierroksen alussa tiesin, että Ilolaan on tultava toistekin. Jollen nyt syksyllä niin keväällä aivan varmasti.

      Poista
  4. Onpa hieno paikka! Minäkin olen miettinyt jo pitkään, että tuolla pitäisi joskus käydä. Syksyinenkin reissu näköjään kannattaisi, eikä nyt ole niin kiire omien tilusten kanssa kuin keväällä ja kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hieno paikka, että sinne kyllä kannattaa mennä. Sehän on oikeastaan sinun kulkureittisi varrella. Havukasvien runsaus ihastutti erityisen paljon. Hämmästelen edelleen, miten upeaa työtä omistaja on tehnyt. Vaikuttava paikka, kerrassaan.

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoisen ja kivan näköinen paikka. Havut ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten arboretumiin olisi kiva itsekin päästä tutustumaa.
    Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti nauttisit lukuisten erilaisten havukasvien oivallisesta käytösstä alueella. Kuvani antavat vain kalpean aavistuksen paikan hienoudesta. Kannattaa laittaa paikka tutustumisenarvoisten lisalle.

      Poista
  6. Upean näköistä! Kiitos jakamisesta 🥰

    VastaaPoista
  7. Todella mielenkiintoinen paikka ja tiesinkin tuosta paikasta ja ensi kesänä täytynee tehdä sinne retki ajan kanssa. Upeita havuja, vallankin tuo suru- ja käärmekuuset ja tuo ilmeinen kumopata tuon hortensian kaverina (sellaista olen etsiskellytkin ja sitä on harvoin kaupan). Rodojen kukkiessa siellä on varmasti upea kukinta kaiken muun lisäksi. Kiitos kuvakertomuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilolassa havuilla on päärooli. Niitä on runsaasti erilaisia, toinen toistaan hienompia. Suru- ja käärmekuuset tekivät minuun vaikutukset. Itse asiassa koko paikka on niin vaikuttava, että sinne on mentävä uudelleen.
      Jos olet jotain kasvia etsiskellyt, ota yhteys Ilolaan. Siellä myydään myös taimia. Jospa sinua nyt onnistaa.

      Poista
  8. Minäkin olen monelta taholta kuullut paikasta kovasti kehuja. Täytyisi joskus mennä itsekin käymään! Näyttää jotenkin seesteiseltä ja rauhoittavalta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaa. Ilola on todellakin seesteinen ja rauhoittava paikka.

      Poista
  9. Kaunis ja idyllisen oloinen paikka. Kiitos postauksesta ja kauniista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Ilolassa kaunista katsottavaa riittää.

      Poista
  10. Jännittävä paikka 🌲🌲🌲 Kiitos kun esittelit.
    Tuo yksi patsas on kuin mies (kannibaalin) tarjottimella.
    Viidenneksi viimeisessä kuusikuvassa olen näkevinäni nykytanssijan. 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Sinulla on ihastuttavan luova mielikuvitus.
      Kyllä, sama mielikuva minullekin tulee "tarjottimella" loikoilevasta patsaasta.
      Viidennen kuvan havu on varmaan ottanut mallia Jorma Uotisesta.

      Poista
  11. Hyvä käyntikohde on Ilolan Arboretum. Paljon mielenkiintoisia kasviryhmiä, havut näyttelevät pääosaa loistavasti! Saila mainitsi tuosta kumopatakuusesta, meillä kasvaa juurikin kumopatakuusi 'Hiisi'. Oon iloinen kun sen sain mehtäpuutarhaan. Kiitän tästä esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat eivät edes täysin välitä sitä upeaa tunnelmaa, jota tuolla havujen kirjomassa arboretumissa saattoi aistia. Oletko laittanut blogiisi kuvia kumopatakuusi "Hiidestä"? Ymmärrän hyvin, että iloitset sen saamisesta. Sehän on aarre omassa metsäpuutarhassa.

      Poista
    2. Enpä oo vielä laittanu kuvaa 'Hiidestä'. Täytyykin käyvä nappoomassa kuva. On vasta neljä vuotta ollu kasvamassa.

      Poista
    3. Laita ihmeessä kuva Hiidestä. Olisi hauska nähdä, millainen se on 4-vuotiaana.

      Poista
  12. Kiitos esittelystä. Navigaattorit elävät välillä omaa elämäänsä. Ehkä sinun halusi näytää kaunista Etelä-Suomea ja siksi vei mutkaisille teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navigaattorini tarjoaa aina vain yhden reitin. Ei esimerkiksi suorinta tai asfaltoitua tai mitä niitä nyt onkaan. Tapaan yleensä katsoa reitin kartasta jo etukäteen. Käytän sitten navigaattoria tukena. Ei minua kaduta yhtään, että saimme tilaisuuden ihastella syksyistä maalaismaisemaa. Pääsimme onnistuneesti perille.

      Poista
  13. Tulipas rauhallinen olo, kun kierteli sinun matkassa tuolla. Kiitos tästä :)
    Voi minulla on samanlainen punossydän olemassa....tuossapa olis idean poikanen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mukavaa, että tulit virtuaalikierrokselle kanssani.
      Punossydän saisi pikkukivistä hienon kehyksen.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!