Kulttuuria kerralla isompi annos

Kesällä kulttuurista nauttiminen tuppaa jäämään vähemmälle, kun en voi vastustaa pihan ja puutarhan kutsua. Puutarhakauden päättyessä aikaa ja voimia on taas enemmän sielun sivistämiseen ja uusien asioiden kokemiseen.

Tämä syksy alkoikin oikein isolla kulttuuriannoksella. Niin isolla, että osasta oli kieltäydyttävä. Helsingin museonystävät ry:n retkille on aina mukava osallistua, jos vain mukaan mahtuu. Muidenkin museoiden ja tapahtumien anti kiinnostaa paljon. 

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry: Kansalliskirjasto

Museonystävien syksy alkoi toiveretkellä eli pääsimme tutustumaan opastettuna Kansalliskirjastoon. Tuo keskeisellä paikalla Tuomiokirkkoa vastapäätä sijaitseva, Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennus on aina kiehtonut minua. En vain ole saanut mennyksi sinne sisään. 

Päärakennus valmistui 1840, lisärakennus ja kirjavarasto Rotunda 1906. 1998 kirjasto laajeni samassa korttelissa sijaitsevaan Fabiania-rakennukseen, jonne on yhteys maanalaisella tunnelilla. 

Lisää tietoa Kansalliskirjastosta mm. Wikipedia.  

Retken aluksi saimme paljon tärkeää tietoa rakennuksen ja itse kirjaston historiasta ja toiminnasta. Pienen ryhmän ansiosta oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja keskustella enemmänkin.

Esittelyn jälkeen lähdimme kierrokselle, jonka puitteissa tietoa tuli runsaasti lisää. Kuvassa kupolisali, jonne astutaan Unioninkadun sisäänkäynnistä. Sivuilla etelä- ja pohjoissalit. Niihin emme nyt päässeet, jotta tutkijoilla olisi rauha lukea ja opiskella. Lasiovista saattoi kyllä kurkistaa yleisnäkymiä.

Saimme kuulla, että kansalliskirjasto oli Engelin suunnittelema ensimmäinen ja ainoa kirjasto. Hän kai ajatteli, että sinne pinotaan kirjoja, joita tarvittaessa haetaan kynttilänvalossa. Niinpä tilan ainoa valonlähde ennen sähkövalojen saapumista oli korkeuksissa kupolia reunustavat pienet ikkunat. 

Kupolisalin viereessä on kuusikerroksinen Rotunda, johon valo tulee sekä korkeista sivuikkunoista että lasikatosta.

Rotundan sisääntulokerroksessa toimii lainaus. 

Kansalliskirjasto on kaikille avoin tieteellinen kirjasto ja kulttuurilaitos. Lainaamiseen tarvitaan kansallisarkiston lainauskortti. Rakennuksessa saa kuvata, mikäli ei aiheuta haittaa toiminnalle, aineistolle, henkilökunnalle eikä muille asiakkaille. Laukut, reput ja päällysvaatteet tulee jättää sisääntulon vieressä sijaitsevaan tilaan, jossa on lukittavia kaappeja.  

Mikäli Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n toiminta kiinnostaa, siihen voi tutustua osoitteessa Helsingin kaupunginmuseo. Myös liittyminen onnistuu samassa osoitteessa.

Sinebrychoffin museo: Espanja myyttien takaa

Kansalliskirjastossa olin yksinäni. Veljen vaimon kanssa vietimme kulttuuripitoisen vapaapäivän taasen toisissa merkeissä.

Sinebrychoffin museossa on parhaillaan mielenkiintoinen Espanjan maalaustaidetta esittelevä näyttely. Picasso, Dali, Goya, Miró ja Veláquez ovat useimmille ainakin niminä tuttuja, muut ehkä vieraampia. Päätin näyttelystä kuultuani käydä siihen tutustumassa. Muitakin innokkaita oli yllättävän paljon ihan tavallisena arkipäivänä. Hyvä, etten jättänyt käyntiä viime tippaan.

Francisco Pradilly (1848-1921): Pitsinnypläystä häitäni varten

Maalauksissa kuvataan paljon maan perinteitä ja ihmisiä. Näyttelyn teoksissa Andalusian kulttuuri näkyy erityisen hyvin. Värejä on käytetty paljon, eikä yksityiskohtien kuvaamisessakaan ole säästelty. Monia maalauksia oli pakko mennä tutkimaan aivan läheltä nähdäkseni yksityiskohdat tarkemmin ja kuinka ne oli teknisesti toteutettu. Valon kuvaaminen oli minusta hienoa. Etenkin kun ottaa huomioon vaikkapa 1800-luvun valaistusolosuhteet usein varsin vaatimattomissakin asuinoloissa.

Joaquin Agrasot (1896-1919): Odaliski

Sanaan odaliski törmäsin näyttelyssä ensimmäisen kerran. Hyvä, että sen merkitys oli selitetty, ettei jäänyt arvoitukseksi. Odaliski on itämainen jalkavaimo. Muutamat espanjalaiset taiteilijat mieltyivät orientalistisiin aiheisiin. He maalasivat odaliskeja ateljeissaan. 

Monet espanjalaiset taiteilijat ovat käyneet ottamassa vaikutteita muista aikalaisistaan viettämällä aikaa niin Ranskassa kuin Italiassakin.  

Lluis Masriera (1872-1958): Laulutunti

Espanja on minulle melko vieras maana, sillä olen käynyt siellä kahdesti. Tai itse asiassa kolmesti, mutta kaksi ensimmäistä käyntiä olivat hyvin lyhyitä.  Kolmannella kerralla olimme Andalusiassa kaksi viikkoa. 

Sinebrychoffilla olisi nähtävillä myös Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseo taideteoksineen. Siihen olen kerran tutustunut, vaan eipä toinenkaan kerta pahaa tekisi. Nyt talo täyttyi innostuneista lukiolaisista ja muista vierailijoista. Oli siis meidän aika siirtyä muualle. 

Näkymä Hakasalmen huvilasta kohti Mannerheimintietä

Sateisessa Helsingissä ei ollut kovin mukava kulkea sateenvarjot vastaantuleviin kolahdellen. Nälkäkin alkoi kurnia vatsassa. Tauon paikka. Päätimme ajaa hissillä Stockan kahdeksannen kerroksen ravintolamaailmaan. Siellä nautimme muhkean lautasellisen salaattia. Väkeä oli pilvin pimein ja meteli isossa tilassa sen mukainen. Silti viihdyimme aika pitkään kuulumisia vaihdellen. 

Viisarien kiitäessä eteenpäin kävelimme muutamien mutkien kautta Hakasalmen huvilaan. Meitä odotti Museonystävien etkot Stefan Bremerin "Helsinki by night" -näyttelyn avajaisten merkeissä.

Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry: Stefan Bremer: Helsinki by night

Stefan Bremer on varmasti monille tuttu nimi suomalaisena valokuvaajana. Hän on toiminut kuvaajana mm. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa. 1970-1980 -luvulla hän teki mittavan työn kuvaamalla helsinkiläisiä nuoria iltojen ja öiden hämäryydessä. Näistä kuvista on nyt koottu näyttely Hakasalmen huvilaan. Samalla hän on ikuistanut kuviin helsinkiläistä miljöötä. Kuvista on koottu myös kirja, jota on myytävänä museon kaupassa.

Tilaisuuden avasivat museonjohtaja Reetta Heiskanen, Museonystävät ry:n puheenjohtaja Kaarina Kuisma ja itse valokuvaaja Stefan Bremer. Valokuvaaja kertoi hauskasti ja kattavasti valokuvausuransa taustaa ja näyttelyssä esillä olevien kuvien syntyhistoriaa. Olipa muuten mukava kaveri. Tilaisuudessa oli muutenkin välitön ja iloinen tunnelma.

Kuva on otettu ennen tilaisuuden alkua.

Alkupuheenvuorojen jälkeen kiersimme katsomassa kaikkien salien kuvat kahdessa kerroksessa. Valokuvia oli mielenkiintoista tutkia ja hämmästellä eroa ja muutosta noista päivistä nykyhetkeen. Helsinki on muuttunut valtavasti.

Väkeä alkoi olla jo niin paljon, että ajoittain piti jonottaa nähdäkseen jonkin kuvan paremmin. Kierrettyämme näyttelyn totesimme parhaaksi tehdä tilaa yhä uusille tulijoille. Näyttelyyn saapuvien kutsuvieraiden jono kiemurteli huvilan ovelta Mannerheimintielle saakka. Varsinainen näyttely yleisölle avautuu pe 24.10. Sen ehtii kyllä käydä katsomassa. Jatkuuhan se ensi elokuulle saakka.

Ikkunanäkymä Hakasalmen huvilasta. Vasemmalla heijastus takanani olleesta kuvasta.