Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.
Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.
Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.
Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.
 |
| Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta. |
Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.
Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.
Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.
Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia.
Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.
Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.
Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.
Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!
Olen oppinut tanssikurssin lämmittelyosiossa painelemaan ja vetelemään sormien niveliä itsestä poispäin (mutta ei niitä sormien taipumiskohtia). Se on joku vanha intialainen menetelmä. Myös voi painella kättä ja rannetta.
VastaaPoistaMukava miellyttävä kontrasti postauksessasi: talven kylmä kauneus ja neuleitten kodikas lämpö ⛄️❤️
Nivelrikkoiset sormet eivät oikein tykkää painelusta. Liike lisää verenkiertoa ja pitää nivelet liikkuvina. Siksi pyrin kutomaan, vaikka välillä sormet ovat jäykät ja kipeät.
PoistaHyvä huomio sinulta. Villalangat lämmittävät jo ajatuksenakin.
Onpa harmi nuo Sinun kädet, toivottavasti pystyt vielä pitkään käyttämään niitä käsitöissäkin. Niistä puheenollen, luulen, että äidit eivät enää opeta lapsilleen käsitöiden viehkeää maailmaa. Joissakin kodeissa lapset ovat suorastaan marinoituneet erilaisiin käsitöihin ja siihen käsityömaailmaan. Mutta monet nykyajan äidit ovat kiinnostuneempia ihan muista asioista. Ennen vanhaan oli toisin 😁. Minä ainakin muistan lämmöllä kaikki ne neulomiset, virkkaamiset, kutomiset ja ompelemiset, joita tein kotona äidin opetuksessa ja ohjauksessa. Tykkäsin myös koulussa käsitöistä, ja pari virkattua patalappua on tallessa niiltä ajoilta.
VastaaPoistaNivelrikko on vaivannut sormiani jo pitkään. Nyt ne ovat erityisen ärsyyntyneet. Aion jatkaa kutomista mahdollisimman pitkään. Lääkärin mukaan liikunta lisää verenkiertoa ja auttaa niveliä pysymään liikkuvina.
PoistaMinun äitini kutoi meille lapsille pienenä ollessamme vaatteita, vaikka ei kovin paljon muita käsitöitä tehnytkään. Myöhemmin hän piti koko porukan villasukissa. Äitihän se kutoi toisen niistäkin sukista, jotka koulun ohjelmassa piti saada valmiiksi. Aivan varmasti opettaja näki eron, mutta ei sanonut mitään.
Nykyäideillä on paljon muita harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Kaupasta on helppo ostaa haluamansa, vaikka se ei aina itse tehtyä korvaakaan. Moni äiti on nykyisin innostunut käsitöistä, mikä varmasti marinoi myös jälkikasvun.
Harmi noita käsien niveliä. Auttaako Voltaren, jos laittaisi yöksi vaikuttamaan puuvillakäsineiden kanssa?
VastaaPoistaHarmi tuota käsitöiden opetuksen vähentämistä. Tämä nykyajan tehoajattelu unohtaa sen miten terapeuttista ja palkitsevaa käsillä tekeminen onkaan.
Niveleniäni ei kovin paljon särje. Sattuvat enemmän liikkeestä. Olen kokeillut erilaisia nivelrikkolääkkeitä, joista en ole saanut mielestäni kovin paljon vastetta. Toistaiseksi pärjään näinkin.
PoistaEiköhän oppilaat olisi koulussa myös rauhallisempia, kun matemaattisten ja lukuaineiden lomassa on kädentaitoja.
Eiköhän Satu Rämön kirjat ja muutenkin islannin paitojen neulomisbuumi ole lisännyt neulomisintoa. En ole ite siinen ryhtynyt, vaikka välillä on vilahtanut sellainen mielessä. Vilahtaa sitten poiskin :))
VastaaPoistaKoulussa voisikin olla aineita joiden tunneilla/luennoilla saisi neuloa.
Ostin amarylliksen alemyynnistä vasta tammikuussa ja se on palkinnut kyllä 6+6+4 kukallaan, en ole ennen koskaan saanut niin monta kukkaa yhdestä sipulista. Neljättä vanaa ei tule ja on sipuli jo kaikkensa antanut :) Pari päivää vielä ja sitten laitan sen pois.
Pitäisi taas alkaa vaihtaa viherkasveille kasvualustoja. On jäänyt lähivuosina sekin tekemättä.
Hyvä asia, jos Rämön kirjat ovat lisänneet käsityöinnostusta. Tuttavapiirissäni käsitöiden tekeminen on lisääntynyt jo ennen Rämön kirjojakin. Kokeile sinäkin vaikka kutomista. Saatat saada siitä kivan harrastuksen.
PoistaKouluissa kutominen oppitunneilla voisi olla rauhoittava tekijä. Kaikissa aineissa ei muistiinpanoja tehdä. Meillä on kirjastossa lukupiiri, jossa joku lukee kirjaa ja kuuntelijat kutovat tai virkkaavat kuunnellessaan.
Hieno juttu. Alennusamarylliksesi palkitsee sinut ruhtinaallisesti. Totta, mullanvaihtoaika alkaa olla käsillä.
Voin muistaa väärinkin mutta miten musta tuntuu että lisättiin myös kädentaidot aineita jokin aika sitten ...?
VastaaPoistaMä yllätyin kun jo kakkosluokalla ompelevat, en muista että mun aikana joskus ysärillä olis ollu näin ja lapsemme lempiaine on käsityöt ja nyt täytyy todeta etten ole yhtään häntä sinne suuntaan vienyt. Ja vielä pojasta kyse ja ollut tosi innoissaan noilla ompelukonetunneilla, mut luulen että tykkää vaan teknisistä laitteista, näppäimistä ja on kivaa kun saa "painaa kaasua" eli poljinta :D
Artikkelin mukaan kädentaitoaineita vähennettiin. Kunnissa tuntien määrä vaihtelee. Ilmeisesti kunnille jäi mahdollisuus tehdä omia päätöksiä.
PoistaMinusta on hyvä asia, että sukupuolesta riippumatta voi valita tekniset työt tai tekstiilityöt. Lahjakkaita miessuunnittelijoita ja -tekijöitä on muotimaailmassakin useita. Kiva, että käsityöt on poikanne lempiaine.
Kurjaa kuulla sormistasi, toivottavasti vaiva helpottuu eikä pahene. Nyt on jo niin pitkään ollut hyvin talvinen sää, eikä ennusteissa ole muutoksia näkyvissä. Onneksi helmikuu etenee reipasta vauhtia ja kohta ollaan jo maaliskuussa kuten sanoit. Sitten päästään jo kahta innokkaampina odottamaan kevättä ihan tosi toimin.
VastaaPoistaSuurin osa kylvöistä ajoittuu maaliskuuhun ja ainakin siellä etelämpänä voi jo ryhtyä kurkistelemaan mahdollisia piippoja.
Nivelrikko taitaa olla varsin yleinen vaiva. Tähän saakka olen pärjännyt sen kanssa ihan hyvin. Mikä lie syynä, kun nyt sormien nivelet vihoittelevat erityisen tarmokkaasti.
PoistaMittari näyttää parhaillaan -18. Aivan kuin talvi uhittelisi ja lisäisi pakkaskierroksia ennen kevään tuloa. Luin juuri uutisista, että Pohjois-Suomea lukuunottamatta Helsingin seutu on Suomen lumisimpia alueita.
Ihana ajatella, että ensi kuussa voisi jo piippoja kurkistella.
Kirjoituksesi nosti mieleen monenlaisia muistoja koulun käsityötunneista. Alakoulun patalapusta, joka oli kaikkea muuta kuin suorakulmio ja täynnä mielenkiintoisia "möykkykohtia". Äiti sen kuitenkin aika mukavan näköiseksi sai höyryttämällä. Virkkasipa siihen sievän reunankin. Ja taisi äiti minullekin kutoa avuksi yhden lapasen. Oppikoulussa tehtiin hieno revinnäiskoruommel tyynyliinaan. Kyllä se oli kovasti pesun tarpeessa hikisten sormien jäljiltä vihdoin viimein valmistuttuaan. Aika tuskaa oli koulun käsityöt. Mutta, kuten sanoit, ponnistelut antoivat hyvän pohjan. Nuorena opiskelijana ompelin itselleni monet housut ja lapsille aikanaan paljon vaatteita, haalareita ja takkeja myöden. Allekirjoitan myös kädentaitojen ja aivojen yhteispelin samoin kuin kutomisen rentouttavan vaikutuksen. Tarpeellista olisi käsityötaitojen opettaminen tänäkin päivänä. Ihan sääli ja väärin nuoria kohtaan opetuksen vähentäminen. Ei taida tekoäly kutoa lämpöisiä sukkia.
VastaaPoistaMikä ihanuus onkaan sinulla puikoilla? Toivottavasti saat jatkaa mieluista harrastustasi. Niin kauniita sukkia olen nähnyt sivuillasi.
-Mummopuutarhuri
Olin jo unohtanut koulussa virkatun patalapun. Mikä työ olikaan saada reunoista suorat, ei onnistunut. Minunkin äitini kutoi sen toisen sukan. Opettaja oli fiksu, kun ei sanonut mitään vaikka taatusti huomasi sukkien eron. Kukaan ei ole koulun käytyään mestari, vaan saanut perusteet ja kipinän ymmärtääkseen mihin aikuisena suunnata. Surullista, jos tämä jää koululta tekemättä. Tekoäly ei todellakaan sukkia kudo, eikä lipastoa nikkaroi.
PoistaKiitos Mummopuutarhuri! Kudon frillavarsisukkaa, mutta lanka ei riitä pariin sille. Novita on taas vaihtanut kevään lankavärejä, enkä millään löydä samaa lankaa enää muualta. Aloitin uuden sukkaparin toisella langalla. Elän toivossa, että löydän jostain lankaa, jotta saan vaaleanpunaiselle parin.
Voih, kuulostaa niin tutulta tuo sormien nivelrikko🙁Minunkin täytyy säännöstellä käsitöiden tekemistä aika paljon, jotta työkalut pysyisivät kunnossa mahdollisimman pitkään. Olen muutenkin kova näpräämään kaikenlaista, ja kaikessa tarvitaan niitä sormia. Olen myös huomannut alkavani aivastella multaa käsitellessäni, samoin kangaspölystä ommellessani. Tuoksuille olenkin jo pahasti herkistynyt. Pelottavaa!
VastaaPoistaMutta teidän tuijilla on komeat torahampaat, ja pikarijäkälät ovat aina yhtä suloisia😄Väkisin se kevät sieltä tulla jolkottelee!
Eikö ole harmillista, että joku vaiva tulee häiritsemään mieluisia harrastuksia. Vaikka kyllä sormien nivelrikko vaikeuttaa monia muitakin töitä. Pitävän otteen saaminen mistä tahansa on hankalaa.
PoistaAivan varmasti herkistyminen tuoksuille ja aivastelu pölyille pelottaa. Mahdollinen astma tai muu hengityselinsairaus toisi monenlaisia rajoituksia. Toivottavasti aivastelu on pitkän pakkaskauden kuivattaman ilman aiheuttamaa.
Minun puolestani kevät saa jolkotella vaikka väkisin. Siitäkin huolimatta, että juuri nyt luonto on uskomattoman kaunis auringon koristaessa lumisia puita. Tällaista on luvassa huomisellekin, mikä on hyvä, sillä tänään en ehdi kameran kanssa ulos.
Nivelrikko on tosi ikävää ja kivuliasta! Siskollakin on sormissa ja hän neuloo joka päivä tunnin ja mies tekee sillä aikaa aamupalan valmiiksi - hyvä systeemi! Onpa tuijilla hauskat piikkiparrat, kyllä se aurinko vain lämmittää! Eilen kuuntelin radiosta tai telkkarista että nyt kun tekoälyllä aletaan teettämään vaikka mitä, niin koululaisia aletaan kasvattamaan ihmisinä niin eikö juuri lempeä käsitöiden teko olisi sellaista, luovaa ja yhteisöllistä, ihmisenä kasvamista. Minulla oli ihana kässyope ja hän antoi paljon eväitä elämää varten!
VastaaPoistaTähän saakka olen pärjännyt nivelrikon kanssa hyvin. Tämä talvi on saanut sormet kivuliaiksi ja jäykiksi. En aio antaa periksi, enkä lopeta kutomista ennen kuin se on täysin mahdotonta. Me teemme Ukkokullan kanssa aamupalan yhdessä. Täytyy keksiä jokin toinen työrupeama, jonka voisimme jakaa siskosi systeemin tapaan.
PoistaKuuntelin tuota samaa ohjelmaa tekoälyaikakauden uusista suunnitelmista. Eikö koulun rooli ole aina ollut ihmisyyteen kasvattamisessa? Vanhempien lisäksi. Hyvä idea sinänsä ja kuten sanot, käsitöiden lisääminen ihmisyyden kasvattamisen työvälineenä olisi kannatettavaa.
Kiva asia, että sinulla on lämpimät muistot kässäopesta. Minä muistelen usein historiaopettajaa, jonka tunneilla aika kului siivillä.
Ihan samanlaiset tunnelmat ja muistot on minulla käsityötunneista. Siitäkin, että opeista on ollut myöhemmin hyötyäkin. Paljon olen myös oppinut aiemmilta sukupolvilta ja omilla uskaliaillakin kokeiluilla. Usein ihan kantapään kautta.
VastaaPoistaEilen kävin tätä samaa keskustelua yhden 9 -kymppisen asiakkaan kanssa. Hänellä on usein sukankudin käsissään käynnille mentäessä. Hän sanoi minulle aistivansa puheistani samaa intohimoa käsillä tekemiseen ja huomion käsitöiden tuomaan mielihyvään.
Sinun on täytynyt ammentaa aiemmilta sukupolvilta roppakaupalla oppia, sillä olet taitava kaikenlaisissa käsitöissä. Erityisen ihailtavaa sinussa on kokeilunhalu, idearikkaus ja uskaliaisuus. Kantapään oppia ei kannata lainkaan väheksyä. Itse olen oppinut sillä tavoin elämässäni monenlaisia asioita, etenkin käsitöissä ja puutarhassa.
PoistaYsikymppisellä asiakkaallasi on hyvät tuntosarvet, kun aistii sinusta löytyvän käsityöihmisen. Hieno juttu, että korkeaan ikään ehtinyt ihminen jaksaa edelleen kutoa.
Kiitos postauksesta. Laidasta ääreen olit koonnut siihen, mutta oikein sujuvasti ne sopivat yhteen. Miten kaunis neule syntymässä :)
VastaaPoistaKevät vähän jo siintelee mielessäsi... sellaisia ne ovat viherpeukaloiden ajatukset.
Eletään kaunista talvea, kiitän kuvista.
Kiitos Sirpa! Kevättä odotellessa jutut seilaavat välillä laidasta laitaan. Täällä blogimaailmassa on mukavia ihmisiä, joiden kanssa tykkään jutustella milloin mistäkin. Näin ystävänpäivän alla blogi-ihmisten lämminhenkisyys korostuu entisestään.
PoistaKyllä se kevät on jo vahvasti mielessä. Kiertelin juuri puutarhassa ihastelemassa luonnon lumista kauneutta. Samalla totesin, että pian hankinäkymät alkavat muuttua vihreämmiksi.
Kiitänkin tässä samalla tammikuun lopussa julkaisemaasi kuvaa tiklistä. Näin jokin aika sitten pihallamme ensimmäisen tiklin. En onnistunut saamaan siitä kuvaa, enkä muutenkaan ole hyvä lintukuvaaja. Se ei lainkaan vähennä iloa kauniin ja värikkään linnun ensitapaamisesta.
Aavistuksen aurinko jo lämmittää, kyllä se kevät sieltä tulee.
VastaaPoista