Sivut

sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Vallihautoja puutarhassa

Lumikellot omppupuun alla.
 

Pihalla alkaa piipottamaan siellä sun täällä. Lumi sulaa silmissä paljastaen talven aikana maahan lentäneitä risuja ja roskaa. Ei sentään omassa pihassa tarvitse energiajuomatölkkejä ja keksipahveja keräillä, kuten kylällä kävellessä tulee ajatelleeksi.

Esikkokin heräilee.

Piippojen jänissuojaksi viritetyt verkot ylettyvät paikoin muidenkin heräävien kasvien päälle. Maa on edelleen niin kohmeessa, ettei multaan voi työntää minkäänlaisia kepakkoja nostamaan suojaverkkoja vähän ylemmäs. Sitä varten täytyy käydä hakemassa rinteen vuorimäntyjen alta sinne keräämiäni kivenmurikoita.


Perjantaina hedelmäpuiden suojaksi oli ilmestynyt vallihautoja. En tiennytkään puutarhassani asuvan kriikunaherroja ja omppuneitoja, jotka haluavat asua linnasaarillaan ilman ainuttakaan vierailijaa. Eivät tajua, että rusakkovihollinen ylettyy napostelemaan puiden alle istuttamiani sipulikukkia. Rusakot eivät nostosiltoja tarvitse. Jos tarkkaan katsot, kriikunapuun oikealla puolella pilkottaa vihreää verkkoa, jotta ristihuulet eivät pääse lyhentämään nousevia krookuksiani.


Myös lavakaulusten väleihin vettä oli perjantaina kertynyt paikoin pienen erämaalammen verran. Lauantaina lampi oli poissa. Ei edes lätäkköä ollut jäljellä. Samoin hedelmäpuiden vallihaudat olivat kuivuneet.


Kasvaripolulle päästäkseen piti vuokrata soutuvene tai heittää talviturkki pois ja ryhtyä kroolaamaan. Ratkaisin ongelman kiertämällä paikan Kaivoruusupenkin taustapuolelta. Tämäkin vesieste oli lauantaina muisto vain.


Alapihan puiston puoleisessa kulmassa kasvavan vaahteran alle on kertynyt runsas määrä käpyjä. Männynkävyt ymmärrän, koska alapihan toisessa kulmassa kasvava suuri rajamänty tuottaa niitä. Tosin itsestään ne eivät pihan halki vaahteran alle kulkeudu, eikä mikään tuuli niitä tuollaisia määriä myöskään kymmeniä metrejä puhalla. Kuusia ei tontillamme ole ainuttakaan. Rajanaapurin autokatoksen kulmalla on yksi. Ja vastapäisen naapurin takaisessa metsässä laskematon määrä lisää. 

Veikkaan käpyjen kantajaksi tikkoja. Käpytikkoja meidän pihassa on talven aikana nakutellut päivittäin. Hyvällä tuurilla niitä on sattunut kaksi samanaikaisesti talipötköä kaventamaan. Harmaapäätikastakin on tullut vakiovierailiija.

Haarmaapäätikka 16.2.26
 
Oravat ovat tietenkin yksi tavallisimmista käpyjen kuskaajista. Niitä ei vaan meidän pihalla pahemmin näy. Ennen kunnan metsän muuttumista puistoksi oravat olivat yleinen näky sekä pihassa että ilmajohdoilla kulkemassa. Entinen metsä on ollut jo muutaman vuoden laakea, puuton puisto. Oravalla olisi kokonainen aavikko ylitettävänään suojaa kaivatessaan.


Joku eläväinen on tarvinnut kuumailmapalloa puutarhassa liikkumiseen. Onkohan propaani loppunut kesken lennon ja siksi pallo on hylätty. Enkä kyllä nähnyt gondoliakaan eli koria.


Lumen sulamisen jälkeen piha alkaa muistuttaa lännenelokuvan hylättyä kaupunkia. Tuuli kuljettaa käytävillä ja nurmikolla tumbleweed´eja eli arokierijöitä. Saatat tunnistaa nämä meikäläisen arokierijät tutuiksi syyshortensian kukinnoiksi. Nämä ovat kevyttä siivottavaa. Tarttuvat myös tehokkaasti haravan piikkeihin, jolloin tarvitaan vähintäänkin kaksi kättä - mutta ei sitä mainoslauseiden Black&Deckeriä - irrottamaan kukinnot pois haravasta. No, vielä ei ole kiire pihaa haravoimaan. Vaikka mieli jo kovasti siihen hommaan tekeekin.

Lunta alapihalla pe 13.3.

Lunta oli perjantaina alapihalla laikkuina ja pieninä kasoina. Yläphalla enemmän, koska siellä kolattu lumi on tiivistynyt tiukoiksi paakuiksi. Niiden sulaminen kestää pidempään. 

Lauantaina näkymä oli tässäkin kohtaa huomattavasti vihreämpi. Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmän koppurainen. Ei tunnu kulkiessa saappaan alla nurmikon pehmeyttä.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Puutarhassani ei ole pajuja, joihin odottaisin kissoja tuleviksi. Sen sijaan Susan-magnoliassa on monen monta karvaista silmua. Tietämykseni ei riitä sanomaan, onko kyseessä lehti- vai kukkasilmu. Kumpi tahansa ilahduttaa minua. Nehän ovat merkkejä siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta.

Lauantain kauppareissulla sain taas seurakseni hauskoja kavereita. Pikkuinen kissa kipitti erään talon pihasta luokseni rapsutettavaksi. Taisi olla kauppaan menossa hänkin, kun aikansa kintuisssani kiehnättyään jalkoi kulkuaan sinne, mistä itse olin parhaillaan tulossa.



Myös kolmen lampaan joukko oli nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä. Tämä valkoinen lammas tuli aivan aidan viereen tervehtimään. Sen kaksi kaveria keskittyivät kiskomaan paalista heinää suuhunsa, joten heitä en saanut kuvattua.


Kevään saapumisen kunniaksi ostin marketista kolme tete-narsissiruukkua. Laitoin ne ensihätään sisäänkäynnin laatikkoon tuivioiden seuraksi. Kunhan kerkeän, teen asetelmasta nätimmän.
 
Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. En vaan osaa päättää, mistä aloittaisin. Siirtyminen talven hiljaiselosta tekemisen meininkiin vaatii hiukan totuttelua.
 

18 kommenttia:

  1. Lystikkään raportin olit kirjoittanut. Meilläkin on tammen alla männyn- ja kuusen käpyjä, oravaa epäilen eniten niiden kuljettajaksi. Teillä on lähilampaita, onpa kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Meillä on kolme lähilammasta paikallisen yrittäjän tontilla. Lisäksi siellä on ankkoja ja kanoja. Yrittäjä on perustanut kylän lapsille luontokoulun, mistä lapset ovat innoissaan.

      Poista
  2. Paljon kaikkea mielenkiintoista löytyy puutarhasta nytkin, kun vain tarkasti katsoo. Sielläkin tapahtuu paljon ja nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteiset kevätkierrokset puutarhassa ovat alkaneet. Näiden kuvien jälkeen lunta on yhä vähemmän. Nyt tapahtuu monenlaista sellaisella vauhdilla, ettei yksi kierros päivässä edes riitä.

      Poista
  3. Hyvin sanottu tuo, että talven hiljaiselosta kevään meininkiin siirtyminen vaatii tottumista!
    Hienoa ja hauskaa meininkiä siellä onkin. Vallihautojen ympäröimät linnasaaret ovat tavattoman hienoja ja kutkuttavia. Minkälaisia ylimyksiä ja ritareita niissä asuu? Entä keittiöpiiat? Aika hyvä on tilanne, jos lätäköt ovat jo hävinneet. Täällä on kestolätäköitä, maa tuntuu sulavan äärettömän hitaasti. Paikka paikoin. Sitten on paikkoja, joissa on parempi tilanne.
    Upea tuo kuumailmapallo! Kelpaisi koristeeksi. Nyt en keksi, mistä kasvista se on. Piikkiputket tulevat vähän mieleen, mutta niiden kukinto olisi tuolla lehtien keskellä.
    Suloiset kävelyseuralaiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin perjantai-iltana telkusta varmaan kuusi Humiseva harju -leffan mainosta, josta nuo vallihaudat ehkä tulivat mieleen. Englannin nummilla ei tainnut vallihautojen ympäröimiä linnoja olla. Luin juuri Niina Niskasen Harakanmuna -kirjan, joka kertoo koskettavasti piioista 1915-1917 Helsingissä. Heitä varmaan minun linnasaarissani oli, mutta pääsivät lauantaisen kuivumisen ansiosta etsimään muualta parempia työpaikkoja.
      Varmaan kovalla tuulella ja auringonpaisteella on kuivattava vaikutus. Vesi.fi:n routakartan mukaan roudan syvyys on meidän nurkilla n. 10 cm. Aika hyvin se on sulanut, kun helmikuussa routaa oli vielä yli 30 cm.
      Kuumailmapallo on unikon siemenkota, josta talvi on tehnyt luurangon.
      Pikkuinen kissa oli niin herkullinen, että oli vaarassa joutua reppuuni tuliaisiksi.

      Poista
  4. Mukavaa lukea sujuvaa tekstiäsi kielikuvien värittämänä. Olet syksyllä ollut ahkera suojausten kanssa, nyt se vaivannäkö palkitaan. Teillä on kevät ehtinyt jo pidemmälle, täällä on vielä kunnon hanget pihalla enkä tuhkaa raaski niille ripotella sulamisen edistämiseksi, koska se on varattu lannoitteeksi marjapensaille.
    Ihania nuo kipittävän kissan kuvat - tuli taas kissaikävä vaan meille ei enää kissaa oteta. Mukavia kevätpuuhia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki! Viime vuodet peurojen ja jänisten tuhoja murehtiessa ei parane syksyllä laiskotella. Tämän viikonlopun aikana kevät on edistynyt valtavan harppauksen. Kovasta tuulesta huolimatta ulkona on hyvin lämmin. Alapihalla ei enää lunta ole kuin muutama lämpäre. Tuhka jäi nyt levittämättä. Ehkä marjapensaille sitä ripottelen, kunhan tuuli heikkenee.
      Kissaikävä minullekin iskee rapsutellessani kauppareissun vastaantulijoita. Olemme päättäneet, ettei enää uutta kissaa niin ihania kuin ne ovatkin. 20 vuoden sitoutuminen on liian pitkä aika tässä iässä.
      Päivä on ollut touhukas. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  5. Jaahas! Vallihautoja, erämaalampia ja kaupassa käyviä kissoja - mielikuvat hymyilyttivät. On totta, että nyt tapahtuu todella paljon ja nopeaan tahtiin, vaikka meillä ei vielä piippoja näykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen lukenut tämän talven aikana liikaakin, kun tuo mielikuvitus kipittää milloin mihinkin. Aurinko ja lämpö ovat herättäneet luonnon, joten koitetaan pysyä perässä.

      Poista
  6. Nyt niitä vallihautoja herkästi muodostuu puutarhoissa.
    Lumien sulaminen näin vauhdilla yllätti kyllä melkoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olin varautunut koko maaliskuun kestävään kevään odotukseen ja lumikasojen tasaamiseen. Nyt ei paljon lumikasoja tarvitse levitellä kevättä auttaakseen, kun aurinko on hoitanut suurimman osan.

      Poista
  7. Teiltäkin on lumet lähteneet vauhdilla! Hauskoja havaintoja ja juttuja puutarhasta ja vähän sen ulkopuoleltakin. Vallihauta ja kuumailmapallo, tai kroolaten kasvihuoneelle😂
    Minäkin olen levitellyt verkkoja paljastuneiden kasvien päälle. Jouluruusut on syöty maata myöten jänöjussien toimesta ja myyrät ovat kaivaneet tarhakylmänkukkakasvustoni täyteen reikiä. Se harmittaa tällä hetkellä eniten. Tosin olen tällä viikolla kolme myyrää listinytkin! Sota jatkuu kiivaana😠

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinkahan pitkälle mielikuvitus laukkaisi, jos puutarhalla olisi kokoa hehtaari tai toinenkin?
      Voi surkeus niitä ristihuulia ja myyriä. Jouluruusujen menetys harmittaa, kun ne eivät kovin nopeita ja helppoja ole muutenkaan. Toivottavasti jänikset ja myyrät eivät tee yhteistyötä, jolloin jouluruusun juuret ovat säilyneet ja toivon mukaan kasvattavat uusia lehtiä ja kukkia.
      Saisikohan Trumpilta muutaman droonin avuksi myyräsotaan? Aivan varmasti harmittaa. Tsemppiä myyräsotaan.

      Poista
  8. Harmaapäätikka se aihetti meillä päänvaivaa. Rontti alkoi nakuttamaan talon seinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan harmaapäätikka teki tempun. Toivottavasti ei kovin suurta koloa saanut aikaan. Meidän talo on tiiltä, joten täällä tikat saisivat yrityksestä päänsäryn ja littanan nokan.

      Poista
  9. Vallihaudat, linnanneidot ja herrat ja linnoitusalue ilman nostosiltaa - no onneksi tilanne helpottui nopeasti! Tuo tilanne on varmaan monessa pihassa tuttu, kun sää sulattaa lumen ja jää on alla. Kuuntelin aamulla mielenkiintoisen ohjelman, jossa Leena Luoto kertoisi roudan paksuudesta ja lämpötilasta ja minulle olikin yllätys, ettei roudan kylmyys olekaan ihan taigan luokkaa ja sulaa siten nopeammin.
    Pihahommat on täälläkin aloitettu ja meillä näyttäisi olevan vähemmän lunta kuin teillä. Haravahaaveita oli eilen ja kasvihuone on alkanut täyttymään etanalaatikoilla eli kylvöt aloitettu. Lämpötilaseurannan aloitin kasvarissa heti, mukavalta tuntuu, vaikka sisäinen varovainen tarhuri toppuuttaa liiallisesta innostumisesta, josko vielä tuulen suunta kääntyy ja tulee kylmempää. Onpa teillä innokkaita pupuja, hyvä on verkottaa, jos kukinnasta haaveita on, Meillä yhden jouluruusun lehdet on syöty, onneksi ei nuppuja ja havuihin olen turvautunut.
    Tuo kuumailmapallo on kyllä kaunis!

    VastaaPoista
  10. Oi miten ihastuttavia kuvia ja juttuja 🤎
    Tumbleweed on meidänkin pihassa tuttu näky.
    Kuusenkävyt ovat ihania, toisivatpa oravat niitä lahjaksi. 🐿
    Männynkäpyjä meillä on.
    🐈 Kiva kissa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!