Sivut

keskiviikko 22. huhtikuuta 2026

Punaturkkikissa kylässä

Magnolia Liliiflora-Ryhmä ’Susan’

 
Huomaat heti, ettei tämä aloituskuvan pehmoinen otus ole mikään kissa, eikä varsinkaan punaturkkikissa. Tällaisia söpöjä nuppuja pikkuisessa magnoliassani on useita. Viime keväänä niitä oli kokonaista kaksi ja kumpikin aukesi. Jälkimmäinen vasta sitten, kun jo ajattelin nupun kohta tipahtavan kuihtuneena maahan.


Viikonloppuna touhusin monenlaista pitkin puutarhaa. Työsession loppupuolella olin Pikkupuutarhassa, joka sijaitsee tontin kotikadun puolella. Kissan tassuista ei välttämättä kuulu ääntäkään, mutta jokin vaisto kehotti vilkaisemaan sivulle. Päätään minua kohti kääntämättä jalkakäytävän reunaa kulki punaturkkinen kissa. 

Hetken päästä vastakkaisesta suunnasta tuli nainen isokokoisen koiransa kanssa. En huomannut kissan jääneen tuija-aitamme kulmaukseen istumaan, kunnes nainen huudahti, onko kissa meidän. Vastasin, ettei ole, enkä tuota kissaa ole meidän nurkilla aiemmin nähnytkään.

Rosa-Austin 'Lady of Shalott'

Jatkoin töitäni. Taisin juuri silloin olla irrottamassa Austin-ruusu 'Lady of Shalott'ilta tukikeppejä. Sen varret ovat nimittäin kuivuneet talven aikana. Onneksi vihreää näkyy alaosissa. En vielä ryhtynyt varsia leikkaamaan. Alapihalla kasvava Rosa Austin 'Emily Brönte' on pärjännyt talven yli Ladya paremmin. Hengissä ovat kuitenkin molemmat.

Punaturkkikissa päättikin tulla seuraukseni. Kutsuin sitä ensin Mamikseksi, mihin tämä kissa ei reagoinut ollenkaan. Ei tietenkään, eihän se Mamis ole. Mamis on kotonaan tien toisella puolella jonkin matkan päässä meistä. Se on arka kissa ja lopetti vierailut pihallamme valkeatassuisen vintiökissa Golfin ryhtyessä metsästämään ruokkimiani pikkulintuja.

Ahtautunut tulppaani

Kissan kulkua seuratessani huomasin Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä tulppaanin joutuneen kiipeliin. Syksyllä on jäänyt ilmeisesti liljan varsi törröttämään penkkiin. Se on talven aikana kuivunut ontoksi, jolloin tulppaani on juuri varren kohdalla päättänyt nousta mullasta esiin. Ontto varsi oli niin kuiva, että se oli helppo irrottaa vahingoittamatta tulppaania.

Punaturkkikissa ei puhunut minulle mitään, mutta kulki tiukasti kintereilläni. Välillä se katosi pensaiden taakse. Sitten se taas ilmestyi näkyviin yrittäen kiertää tai alittaa peurojen esteeksi viritettyjä verkkoja. Se ei selvästikään kokenut minua uhkaksi. Tuli aivan lähelle antaen silittää ja rapsuttaa turkkiaan. Minähän silitin ja rapsutin. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Kyläilevää kissaa ei kiinnostanut vinhaa vauhtia kääröjään mullasta nostava punakolmilehti. Se ohitettiin päätä kääntämättä. Ehkä vintiökissa Golf ei ole merkannut kolmilehteä reviirikseen, joten mitäpä sitä tuijottamaan tai haistelemaan.

"Taas joku ihmeen verkkoviritys. Tässä pihassa kissan kulkua hankaloitetaan oikein urakalla." Tarkoitus ei suinkaan ole kiusata kissoja, joiden toivon vieraillessaan nappaavan hiiren tai myyrän. Meidän pihalla myyrät eivät ainakaan toistaiseksi ole tulleet tuhojaan tekemään. Tässä kohtaa on laitettava kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei niin tapahdukaan.

Taidanpa tietää, kuka tämä punaturkkikissa on. Kylän keskustaan suuntautuneilla lenkeillä olen kissaan tutustunut. Hän on Tikru nimeltään. Siihen nimeen punaturkkikissa selvästi reagoi. Asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Vaikka Tikru ei kaukana asukaan, en ole aiemmin sitä meidän nurkilla nähnyt.


 Ennen Tikrun vierailua ehdin leikata pensasruusut mataliksi. Ruusupenkin rosa rugosa 'Sävel', neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' ja rosa rugosa 'Sointu' joutuvat aloittamaan kasvunsa tänä keväänä alusta. Näin olen tehnyt hyvällä menestyksellä ennenkin. Saman käsittelyn tein Ruusukolmion Ritausmalle ja yläpihan Teresanruusulle. Leikkaamisen ansiosta pensaat ovat taas vähän aikaa lehtevämpiä. Kukkivat yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Keräsin leikatut oksat pressun päälle, jonka avulla sain kiskottua oksakasan alapihan toiseen laitaan odottamaan haketusta. 


Muutenkin tuli ahkeroitua ja siivottua paikkoja. Varaparkkipaikalla odottaa parikymmentä säkkiä kaatopaikan puutarhajätepisteeseen viemistä. Tämä satsi mahtuu auton konttiin, kun takapenkit laskee alas. Isompaa määrää varten olemme hakeneet peräkärryn Ämmässuolta tai vuokranneet sellaisen omakotiyhdistykseltä. Omaa peräkärryä emme ole jostain syystä tulleet hankkineeksi. Suurimman osan vuodesta se seisoisi pihassa tilaa vieden. Tänä päivänä vuokrakärryjä on helppo saada, eivätkä ne maltaita maksakaan.

Puiston pikkupuusaareke 19.4.


Seitsemän vuoden takaisen aluerempan yhteydessä tonttimme vierellä oleva metsikkö kaadettiin ja muutettiin puistoksi. Tästä olen maininnut usein aiemminkin. Jostain syystä muutaman metrin päähän aidastamme jäi lämpäre, jossa kasvaa terttuselja, nuori leppä ja muutama vaahteranalku sekä villivadelmaa. Lisäksi sinne on kulkeutunut meidän hede- ja emiyksilöiden siementämiä töyhtöangervoja.  

Puiston pikkupuusaareke 16.4.

Tapaan leikata töyhtöangervot omalta tontilta jo syksyllä, koska ne kasvavat alueella, johon kolataan talvella lumet käytäviltä. Puistoalueen töyhtöangervot siivoan vasta näin keväällä. Kunta on ulkoistanut puiston ruohonleikkauksen. Kaverit eivät tule koskaan leikkaamaan nurmikkoa tuon pikkupuukaistaleen ja meidän aitamme väliin. Kenties he ovat jo huomanneet, että hoidan sen itse. 

Useimmiten pätkin kuivuneet töyhtöangervot tuonne puiden tyvelle. Tällä kertaa keräsin silpun säkkiin ja samantien myös päällimmäiset vaahteranlehdet. Tuuli pyörittelee ne jatkuvalla syötöllä meidän pihalle. Yläpihan kohdalla puiston ja tontin rajalla on edelleen läjäpäin kuivia vaahteranlehtiä. Kunhan nurmikko kasvaa, käyn trimmaamassa raja-alueen, jolloin saan silputtua loput vaahteranlehdet maahan. Elleivät kuivat lehdet ole ehtineet kaikki vyöryä tuulen mukana sisäänkäyntiimme.


 Tikru kulki uskollisesti tutkimassa tonttia. Näytti, ettei sillä ole mitään kiirettä siirtyä naapureiden pihoille tai lähtea paluumatkalle kotiin. Jos se hetken olikin näkymättömissä, pian se oli taas rinnallani. 

Clematis 'Polish Spirit'


Viikonloppuna pihatöissä liikkuessani tutkin uteliaana, missä vaiheessa kukin kasvi on. Yllätyin löytäessäni monen kärhön jo selvästi heränneenä. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' pukkaavat maasta versoja. Samoin Olopihan tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. 

Alapihalla ainakin vanhempi Lumikärhö on hereillä. Myös Ruusupenkin tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' ja molemmat tarhakellokärhö 'Aljonushkat'. Suurin yllätys on Päivänliljapenkin jalokärhöjen 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' tyveltä nousevat versot. Osa kärhöistä on tutkimatta, kun mielestäni niiden olisi parempi pysytellä mullan sisällä tai ainakin tyvellä ennusteissa näkyvän takatalven yli.

Luulin Tikrun jo kyllästyneen pihakierrokseemme. Se suuntasi alapihalle, josta se pääsee kätevästi aidan ali, pallokentän ohi, puiston halki kohti kotia. Valmistauduin hissukseen paluuseen sisälle, sillä viikonlopun työrupeama oli lopullaan sekin. 


Olin jo aikeissa hakea kellarista voikukkaraudan nyhtääkseni muutaman näkemäni voikukan istutusalueilta. Tässä vaiheessa vempaimen saa helpommin sijoitettua kuristusotteeseen voikukan ympärille vahingoittamatta ylenmäärin ympäristön kasveja. Rautaa kun pitää polkaista jalalla voimakkaasti, joten silläkin tavoin saattaa runtata tärkeitä kasveja.

Tikru olikin kipittänyt alapihalta yläpihalle. Ehkä se halusi minun sittenkin jatkavan esittelykierrosta. Jätin voikukkaraudan noutamatta ja pysähdyin seuraamaan Tikrun taitavaa limboamista. Silmänräpäys ja se oli portin toisella puolella. 

Primula denticulata - Palloesikko (Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu)

Tikru jäi mietteliäänä istumaan puuvajarinteen portin toiselle puolelle. Totesin nyt olevan sopiva hetki livahtaa terassin ovesta sisälle. Tikrun on aika tassutella kotia kohti.

Tuskin ehdin sisälle ja saada oven kiinni, kun Tikru jo seisoi terassilla katsoen minua anovasti: "Päästä sisään." Niin mielelläni kuin sen olisinkin tehnyt, ajattelin Tikrulle olevan parempi mennä omaan kotiin syömään ja kiehnäämään emäntänsä ja isäntänsä jalkoja. Tavataan taas jonain toisena päivänä. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka


Tikrun vierailun kunniaksi ensimmäinen kylmänkukka avasi kukkansa. Pian niitä liittyy joukkoon muitakin. 




29 kommenttia:

  1. Nättejä ja sympaattisia otoksia Tikru Tiikeristä 🐈 Kiva kun laitoit monta. Limboamiskuva on paras 😺 Yhdellä naapurillamme on ollut kaksikin oranssia koiraa, Jaffa ja Fanta (molemmat ovat kuolleet). Hyvät nimet. 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurisi koirilla oli tosi hyvät nimet. Jaffa ja Fanta sopivat oranssivärisille koirille paljon paremmin kuin vaikkapa Musti ja Murre.
      Tikrun limboamista oli hauska katsoakin. Hyvä, että silloin oli kamera käsissä.

      Poista
  2. Voi miten hauskasti sait Tikrun aina ilmestymään juttuusi uudestaan ja uudestaan. Oikein hyvän mielen tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Tikru seurasi minua pitkään. Se olisi tullut mielellään jatkamaan yhdessäoloa sisällekin, mutta en halua vierasta kissaa totuttaa meillä käymään. Sen kotona voi tulla ikävä.

      Poista
  3. Söpöliini Tikru, mukava puutarhaseuralainen.
    Huvittava tuo korsettiin ahtautunut tulppaani😄Kaikenlaista hassunkuristakin puutarhassa tulee vastaan, kun kulkee silmät auki!
    Kaunis tuo kuva palloesikoista ja kevättähdistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissaseuralainen puutarhassa oli vaihteeksi mukava. Yleensä touhuan siellä yksin ja juttelen mustarastaille ja punarinnoille.
      Sattumalta luen parhaillaan Katarina Wennstamin kirjaa "Kuolleet naiset eivät anna anteeksi". Se sijoittuu 1800-luvun lopun Tukholmaan, naisten elämään ja kohtaloihin. Korsetit nousevat usein ensiin, erityisesti niiden vaikutus hengittämiseen ja liikkumiseen. Vapautin tulppaanin tukholmalaisnaisten kaltaisesta kohtalosta.

      Poista
  4. Jo oli kissa. Mutta kuitenkin, tuo ensimmäinen kuva on todella upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Toiveissa on tuon ensimmäisen kuvan magnolian pullauttavan sisuksistaan kauniin kukkasen.

      Poista
  5. Tikru vietteli minut aivan täysin, hän on kuin meidän Nöpö-vainaa - ihana puutarhakissa! Tällaiset kissaystävät ovat ihan parhaita. Hieno kuva tuo, jossa Tikru alittaa tuon portin.
    Kevät etenee pihassasi aimoaskelin ja kaikkea kaunista jo näkyy. Upeat nuo palloesikot. Mielenkiinnolla ja noviisina otin opikseni tuon Austin-asian, omiltani otin villapaidat jo pois, mutta en leikannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva viettää aikaa Tikrun seurassa. Se oli puutarhaystävä parhaasta päästä. Ei edes säikäyttänyt ilmestyessään milloin minkäkin puskan takaa ihmettelemään kasveja kanssani.
      Kylmistä öistä huolimatta kevät etenee vauhdilla. Nyt vaan jännätään, tuleeko viikonloppuna lunta. Viikonlopun jälkeen ennusteissa näyttää taas paremmalta.
      Minun Austin-ruusuillani oli talvensuojaturvetta, joka ei kuitenkaan peittänyt korkeita varsia. Näin oli viime vuonnakin. Leikkaan varsia vasta myöhemmin.

      Poista
  6. Saitpa tosi kivan puutarhaseuralaisen Tikrusta. Lieneekö täysin hullaantunut kauniisti kukkivista kevätkukistasi, kun viihtyi kanssasi niin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikrun kanssa oli mukava touhuta. Ehkä se hullaantui kasveista, mutta enemmän varmaan siitä, että sallin sen kulkea rauhassa mukanani. Kylällä on useita kissavihaajia.

      Poista
  7. Oi miten sulla on jo kaikkea puutarhassa, hyvältä näyttää.
    Myös Tikru näyttää hyvältä ja suloiselta. Joskus kun asuttiin Lintuvaarassa, meidän naapurissa oli tuollainen oranssi kissa, Teemu, se oli hyvin seurallinen, ei arkaillut, tuli jalkoihin kiehnäämään. Kerran oli salaa päässyt ulko-ovesta sisälle ja säikäytti meidät, kun yhtäkkiä tuli yläkerrasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kevät etenee viileistä öistä huolimatta kivasti. Jokaisella puutarhakierroksella löytää uusia nousijoita. Ihanaa aikaa!
      Aivan varmasti säikähditte, kun kotona hiippailee odottamaton vierailija. Meillä on kesällä pihaovi auki ja joskus joku naapuruston kissa sieltä sisään tassuttelee. Kissa kulkee niin hiljaa, ettei ihminen sitä kuule.

      Poista
  8. Tikru näytti olevan hyvin seurallinen, tunnisti sinut varmasti kissojen ystäväksi.
    Puutarhanäkymät näyttävät ihanalta, olet saanut erilaiset kevään kukkijat leviämään kivasti penkkeihin ja niistä tulee todella kaunis näkymä. Lähikuvat eri kukista ovat myös tosi kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikru nautti selvästi saamastaan huomiosta. Minulla olikin hieman vaikeuksia, jatkanko kussakin kohtaa tehtävääni vai rapsutanko kissaa. Enemmän taisi mennä rapsuttamisen puolelle.
      Varsinkin scilloja on joka paikassa. Niiden runsaus saa näkymät vihertämään kauniisti ja tottakai siniset kukat ovat kauan kaivattu näky omassa puutarhassa.

      Poista
  9. Tikrun seikkailu todistaa sen tunnetun tosiasian: kissat tekevät mitä lystäävät ja ihmisten kotkotuksista viis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Koira tarvitsee ihmisen isännäkseen, kissalle ihminen on palvelija.

      Poista
  10. Tikru olisi meillekin tervetullut. Tosin meillä on vielä maa umpijäässä eikä ole ollenkaan kukkasia tuoksuteltaviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäinen maa tuskin Tikrua haittaisi. Se kulkisi mielellään kanssasi puutarhaa tutkimassa. Varmaan se aistisi jonkun mielenkiintoisen hajunkin.

      Poista
  11. Tikru tykkäsi tehdä porukalla pihatutkimusta. Varmaan juttelit sille koko ajan ja se jäi kuuntelemaan 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta juttelin Tikrun kanssa. En edes huomannut katsoa, oliko ohikulkijoita ihmettelemässä höpinöitäni.

      Poista
  12. Kaunis kissa ihailee siellä kevään puhkeamista.
    Minua irtokissat harmittavat. Varaston nurkka ja auton renkaat on pissitty nyt kevään kunniaksi, ja talon ympärillä oleva hiekka on irtokissojen vessa. Meillä ei ole omia eläimiä, joten moni haluaa merkata reviirikseen. Kissoja ei pitäisi pitää irti kaupungissa ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentti tuli kahteen kertaan. Minullakin on toki kissa ollut ja tykkään kissoista, mutta omistajan pitäisi pitää kissasta huolta ja pitää valjaissa ulkona kaupungeissa. Maalla toki on kissalla tilaa olla vaikka irtikin

      Poista
    2. Lain mukaan kissoja ei saa päästää oman pihan ulkopuolelle. Moni ottaa lemmikin perehtymättä lajin vaatimuksiin. Kissa on mukamas helppo lahja perheen lapsille.
      Meillä oli kissa lähes 20 vuotta. Se opetettiin pienenä valjaisiin, joissa se ulkoili ongelmitta. Viritimme pihalle puiden väliin pitkät juoksunarut, joihin kissan flexi kiinnitettiin. Näin se pystyi liikkumaan varsin vapaasti omalla pihalla, vaikka ilman muuta sitä oli valvottava. Kissa ei ole tyhmä eläin. Se oppi nopeasti vapauttamaan itsensä sotkettuaan flexinarunsa jonkun puskan ympärille. Sanoimme sille napakasti "kierrä" ja kissahan kiersi. Käytimme kissan painoon sopivaa flexiä, jota se pystyi "venyttämään" liikkuessaan ja toisaalta flexi keräsi löysät pois. Meidän kissan kanssa oli mukava kulkea vaikka metsässä.
      Toinen vaihtoehto on rakentaa ulkoiluhäkki, kuten tyttäreni teki.
      Jos harmittavat irtokissat, niin harmittavat myös koirat. Tonttimme viereisessä puistossa on myös lasten leikkialue. Monet vanhemmat tulevat sinne pilttiensä ja lemmikkiensä kanssa selaamaan kännyköitään. Koirien annetaan mellastaa irrallaan, koska "eihän ne mitään tee, ovat niin kilttejä". Samaan ilmiöön olen törmännyt mm. Nuuksion luonnonpuistossa tai Porkkalanniemessä, jossa koirat on aina pidettävä kiire. Eniten ihmettelen ihmisiä, jotka antavat koiriensa tehdä tarpeet lasten hiekkalaatikkoon. Käsittämätöntä.
      Tykkään kissoista. Niiden omistajat omistajat, kuten koirienkaan, eivät aina ole kovin fiksuja.

      Poista
    3. Juurikin näin. Eläimet ovat fiksuja ja oppivat kun opetetetaan. Omistajia pitäisi valistaa miten tulevat hyväksi eläimen ihmiseksi 😄

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!