Kulttuuria ja kasveja

 
Jatkoin hiljattain Museokortin voimassaoloaikaa vuodella eteenpäin. Pitihän sitä sitten käydä vinguttamassa, kun monia mielenkiintoisia näyttelyitäkin on Helsingissä jälleen tarjolla. Aloitin Kiasmasta, jonka käytävät tuntuvat minusta joka kerran yhtä hienoilta. Etenkin, kun lähes aina saan kulkea niitä ihan itsekseni. Muut ajelevat hisseillä.

Nina Beier: Women & Children

Kurkistin Kiasman ikkunasta Mannerheimin patsaan suuntaan ja huomasin rakennuksen viereisessä vesialtaassa kuvan taideteoksen. Ihmekös, etten ole aiemmin taideteosta huomannut, sillä tämä tanskalaisen Nina Beierin teos on muuttanu tuohon New Yorkista toukokuussa 2024. 

Kiasmassa menin katsomaan lähinnä 9.10. avautunutta Emma Ainalan (s.1989) näyttelyä Like a Prayer. Esittelylehtisen mukaan Ainalan yksityiskohtaisissa öljyvärimaalauksissa on viittauksia populaarikulttuuriin, muotiin ja taidehistoriaan. 

Alku oli varsin tyyntä, kun sali toisensa jälkeen avautui verhojen alta ilman ainoakaan teoksen näkymistä. Kuhunkin saliin astuessa ja tauluja katsellessa olo olikin aika hämmentävä. Perässäni tuli perhe kolmen lapsensa kanssa. Pienin istui vielä rattaissa, mutta kaksi alakouluikäistä tyttöä puhkesi vuolaisiin kysymyksiin sillä seurauksella, että perhe katosi hyvin pian Kiasman muihin kerroksiin.

High Maintenance

Työt ovat värikkäitä, yksityiskohtaisia. Ensimmäisenä mieleen tuli naivismi, mikä viittaa enemmän kuvien esitystapaan kuin sisältöön.

Ophelia

Arvostan taiteilijan luovuutta ja kekseliäisyyttä. Sen sijaan en ole erityisen innostunut maalausten sisällöstä. Pää kainalossa, punaisena hehkuvat silmät, eläin ja ihminen samassa kropassa. Hämmentävää.

Spring Cacophony

Surrealismi lienee hyvä termi näille maalauksille. Noituutta, vampyyreja, mytologiaa, unenomaisuutta, kitschiä, väkivaltaakin. 

Twinning

Valley of the Dolls

Valitsin tähän juttuun kuvat kevyemmästä päästä. Nämäkin antavat hyvin käsityksen siitä, millaisia maalaukset kaikkinensa ovat. Aivan varmasti teokset puhuttelevat monia positiivisessa mielessä. Minulle maailma on tällä hetkellä muutenkin jo riittävän kaoottinen, etten enää sekasortoa taiteessa kaipaa. 

Lukevana ihmisenä en voinut ohittaa Postitaloon muuttaneen kirjakauppa Rosebudiin tutustumista. 

Rosebudissa on kirja poikineen eli sieltä löytää muutakin kuin syksyn myydyimmät romaanit. Tietokirjallisuuden valikoima on kattava. Samoin kirjoja löytyy muillakin kielillä kuin suomeksi. Rosebudilla on useita liikkeitä Helsingissä, mutta Postitalossa on suurin valikoima.

Ensimmäisenä sisäänastuessa Postitalon suojellun postisalin valaisimet herättivät ihastusta. Vuosia kadoksissa olleet Paavo Tynellin valaisimet löytyivät sattumalta talon remontin yhteydessä kellarista.

Salissa on myös Kalervo Kallion veistämä naisfiguuri, jonka mallina sanotaan olleen Kalervo Kallion isoäiti. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969) on presidentti Kyösti Kallion poika. 

Aurinkoisen päivän ratoksi päätin kiertää katsomassa Töölönlahden istutuksia. Staran väki oli parhaillaan poistamassa kesäkukkia.

Iso siirtolava oli pullollaan mm. daalioita. Kysyin Staran työntekijältä, menevätkö daaliat kompostiin? Kyllä menevät kuulemma. Aiempina vuosina juurakoita on talvetettu, mutta se on osoittautunut hankalaksi. Etenkin, kun määrät ovat suuria. Olisin saanut ottaa lavalta tai juuri maasta nostettuja juurakoita itselleni. Kieltämättä houkutteleva tarjous, mutta kaupunkiasuun sonnustautuneena bussimatkalaisena päädyin jättämään siirtolavan tonkimatta. 

Istutuksissa on paljon monivuotisia kasveja, joista moni alkoi jo olla talviasussaan. Kuukausi pari sitten olisi ollut huomattavasti enemmän katseltavaa. Puhumattakaan keskikesästä.

Köynnösistutuksiakin on useampi. En ryhtynyt tekemään tarkempaa tutkimusta, mutta ainakin kärhöjä noissa on.

Hakasalmen huvila näyttää joutuneen suurempien kulttuurirakennusten ahdistamaksi. Onneksi sille on jätetty pala puutarhaa ympärilleen.

Pääradan raiteiden suunnassa, Töölönlahden istutusalueen toisella laidalla kannattaa myös käydä kasvillisuutta ihmettelemässä. Pahoittelen kuvan laatua, mutta tarkoitus oli ikuistaa korkeaksi kasvaneet heinät. Jälleen kerran tuumin, että heiniä voisi käyttää enemmän myös omassa puutarhassa.

Entä tämä pienikokoinen pensas! Loimuaa kurjenpolvien keskellä kuin viimeistä päivää. Mikä palo, vau!

Veikkaan kyseessä olevan pallesorvarinpensas. Saa korjata, jos olen väärässä. Tätä kasvia olen pohtinut omaan pihaan, mutta jostain syystä aikomus on jäänyt toteuttamatta. Nyt jäi kutkuttamaan taas ja vahvasti.

Kurjenpolvien runsaus ja rehevä kasvu sai minut kiertämään niitä kerran jos toisenkin. Olisiko tuo sininen Rozanne?

Entä pinkki kurjenpolvi. Mikä on tuo tummasilmäinen kaunotar nimeltään?

Villiviini vyöryy punaisena Hakasalmen huvilan muurin yli.

Töölönlahden kasvien hienoutta ahmittuani suunnistin Stockalle. Tarkoitus oli katsastaa, löytäisinko uuden käsilaukun. Olihan siellä merkkilaukkuja pilvin pimein. Minkä tahansa laukun nostin lähempää tutkimista varten, hintalapun 495 € lävähti silmille. Saamani lahjakortti ei olisi riittänyt kuin alkupalaksi mihin tahansa näkemääni laukkuun. Taidan olla halpa sielu, mutta ei vaan kantti kestänyt ostaa ainuttakaan laukkua. Enkä edes nähnyt sellaista laukkua, jonka olisin varauksetta käyttööni halunnut. 

Laukun suhteen kävi kuitenkin tuuri. Löysin toisesta paikasta kotimaisen yrittäjän, vuonna 1891 perustetun A.Erikssonin valmistaman nahkalaukun, joka miellytti sekä silmää että kukkaroa. Parasta, että laukkuun mahtuu tavanomaisten käsilaukkutavaroiden lisäksi minijärkkärini, jota kuskaan mukanani. Yhdellä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, että paras kamera on se, joka on mukana. Tätä viisasta neuvoa koitan noudattaa.

Jätin Stockan ja kävelin Espan puolelle, Cafe Esplanadiin. Tämä 1994 perustettu kahvila avattiin uudelleen kesällä 2025 pitkän remontin jälkeen. Gasellin korttelissa sijaitseva kahvila sai hienon laajennuksen katetulle sisäpihalle. 

Tapasimme käydä Cafe Esplanadilla mansikkakakulla veljentytön synttärien kunniaksi aina ennen lahjaksi antamaani Suomenlinnan kesäteatteriin menoa. Nyt Siiri opiskelee lennonjohtajaksi, emmekä ole aikoihin mansikkakakkukahveja käyneet nauttimassa. Sen sijaan kahvilan lounassalaatti on oikein hyvä valinta. Sen kävin nytkin syömässä.

Lounassalaatin jälkeen olikin hyvä hetki suunnistaa kohti Kamppia ja kotiin vievää bussia. Työteliään viikon jatkeeksi toivon sateetonta viikonloppua, jonka haluaisin viettää vaihteeksi oman puutarhan parissa.