Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2011

Ja taas sataa

Ei tämä blogisysteemi vieläkään ihan kunnolla toimi, mutta nyt sain sentään kuvia siirrettyä. Tänään tulee taas vettä, tullut jo tunnin verran. Lämpötilakin putosi kaksi astetta eli nyt mittari näyttää +14 astetta. Oikein viihtyisä juhannus näköjään tulossa. Kerrassaan mukavaa, ettei tarvitse ajaa sen enempää omalle kuin kenenkään toisenkaan mökille värjöttelemään ja leikkimään kimppakivaa hyttysiä tappamalla.

Eilen pihaa siivotessa huomasin syksyllä maan tasalle leikkaamieni hernepensaiden versovan uutta kasvua taponlehtien lomassa. Tuumasin honteloita tupsulatvoja leikatessani, että jos kuolevat niin sitten kuolevat. Eivät olleet mitään pensaita vaan sinne tänne horjuvia risuja. En edes tullut kirjasta tarkastaneeksi, kestävätkö hernepensaat maahan leikkaamista. Näköjään kestivät.
Sieltä nousee kauniin vehreitä hernepensaan (Caragana arborescens) versoja.


Kuunliljat kuuluvat ehdottomasti lempikasvivalikoimaani. Aikanaan istutin kuunliljoja tähän reunuskasviksi ja aivan sattumalta kulmaan tuli isompilehtinen versio. Varmaankin se pitäisi jo nostaa ylös ja jakaa, mutta eipä tuo näytä huonosti voivan. Kuunliljat ovat helppoja ja kiitollisia kasveja. Tämäkin paikka on melko aurinkoinen ja toisinaan jopa kuuma paikka, mutta siinä ne viihtyvät vuodesta toiseen. Kuunliljat kasvavat tiiviisti, eikä väliin juuri rikkaruohoja kasva.



Jossain ohjelmassa kerrottiin, että ahomansikka on erinomainen maanpeitekasvi. Näin on. Alkuvuosina kitkin sitä tarmolla pois penkeistä, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Ahomansikoiden kerääminen omasta pihasta tuntuu ylelliseltä. Niiden maku tuonee yhdelle jos toisellekin muistoja lapsuudesta. Omat ahomansikkani ovat mukavan pulleita ja viime syksynä keräsin joulua varten hyvän sadon pakastimeen. Riitti niitä syötäväksi suoraan penkistäkin. Tässä aurinkoisessa rinteessä ahomansikoita kasvaa runsaimmin, mikä aiheuttaa minulle päänraapimista. Sekaan on noussut apilaa ja juolavehnää peittäen vähitellen rinteeseen istutetut sammalleimut ja muut kasvit. Luultavasti peitän rinteen mustalla muovilla loppukesästä päästäkseni eroon rikkaruohoista - samalla sitten menetän mansikatkin. Vielä en tiedä, mita aikanaan paikalle istutan.

Varjoyrtti (Pachysandra terminalis)

Myös varjoyrtti kuuluu suosikkeihini. Tämä ikivihreä varjon kasvi on kauniin värinen, kukinto varsin vaatimaton valkoinen "tupsu". Minun varjoyrttini kasvavat syreenien alla paikassa, johon ei aurinko pahemmin paista. Ne ovat vuosien aikana levinneet mukavasti, eivätkä vaadi sen kummempia huoltotoimenpiteitä.
 
Tarha-alpi (Lysimachia...) nuppuisena.

Tarha-alpi aloittelee kukintaansa. Tarha-alpi leviää näköjään helposti, sekin on helppo ja vaivaton. Kukkii kauniin keltaisena vuodesta toiseen.


Tämän perennan nimeä en taas muista. Merkillistä, miten aina talven aikana unohdan kasvieni nimet. Osa nimistä pulpahtaa päähäni samassa tahdissa kasvien työntyessä esiin kevätmullasta. Jotkut nimet joudun kerta toisensa jälkeen keväisin kaivamaan puutarhakirjoistani. Niin tai siitä päiväkirjasta. Kukka on noin 25 cm:n korkuinen ja minulla se kasvaa hyvin aurinkoisessa paikassa.

Jalopähkämö (Stachys grandiflora) aloittelee kukintaansa.
Jalopähkämöä sain muutama vuosi sitten naapuriltani. Siitäkin tykkään kovasti. Alkaa pahasti tuntua siltä, ettei minulle keljuja kukkia olekaan. Tämänkin tyrkkäsin aikoinaan nykyiselle paikalleen ja siinä se on kasvanut, kukoistanut ja laajentanut reviiriään. Monesti mietin, että kenties tykkäisin sellaisista hienoista penkeistä, joissa kukin kasvi on omalla reviirillään. Muutama lajike aseteltuna pienimmistä isoimpaan ja kukkien kukin toisensa perään. Omat penkkini ovat enemmänkin gottage garden -tyyppisiä sitä-sun-tätä -kukkapenkkejä. Akileija ja unikot ovat lennättäneet siemeniään yltympäriinsä ja vaikka kerran yritin niitä asetella omalle sektorilleen, en siinä onnistunut. Eli minulla kasvaa mm. akileijaa jopa omenapuiden ja ruusupensaiden alla. Joskus mieltäni häiritsi kovasti tietynlainen sommittelemattomuus, mutta nyt sillä ei enää ole väliä. Hauskaa, että ylipäätään kasvit viihtyvät ja kukkivat.
Keijunkukka (Heuchera sanguinea)

Tämä pieni kukka on keijunkukka. Se ole suuren suuri, mutta tomerarsti se nousee varjoliljan vierellä ja punainen väri näkyy uskomattoman kauas.

4 kommenttia:

  1. Kuunliljat on minustakin kivoja, mutta syksyllä ne mössööntyvät sateiden myötä tosi ällöttävästi jos niitä ei muista leikata tarpeeksi ajoissa pois. Huoh. Taas viime syksynä tuli huomattua asia, kun en ehtinyt reagoimaan riittävän ajoissa... Iuh, sellaisia limaisia kasoja sai sitten siivota... :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos, oi kiitos Minna! Ensimmäinen kommenttini. Kyllä kuunliljat tosiaan limaantuvat, mutta meillä ne ovat sellaisissa paikoissa, että vasta todella kylmät ilmat saavat ne kukistumaan. Käyn ne sitten silpaisemassa kompostiin. Loppujen lopuksi syksyn säistä riippuen puutarhan hoito on silloin pelkkää eri limaisuusasteisuuden tavoittaneiden kasvien kompostiin kärräämistä.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava blogi sulla :) Itsellä tuntuu menevän noiden rikkaruohojen kanssa hermot ja siksi kiinostuin tosta sun ideasta laittaa musta jätesäkki päälle. Teetkö rikkaruohoille ensin mitään vai vaan säkki päälle? Toimiiko se? Olen istuttanut kuunliljoja aurinkoiselle paikalle mutta kasvien ollessa vielä aika pieniä saa rikkaruohoja koko ajan olla kitkemässä. Voiko sun mielestä laittaa jotain ikivihreää maanpeitekasvia kuunliljojen kanssa? Laitoinpa blogisi muistiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja! Rikkaruohosota taitaa olla jokaisen puutarhurin työtä. Meille on yhteen nurkkaan jostain ilmestynyt vuohenputki ja se vasta kiusallinen on. Rikkaruohojen nyppiminen kuitenkin kannattaa ja mitä enemmän sitä alkuun tekee, vähemmän niitä jatkossa ilmestyy. Olen käyttänyt mustan muovin taktiikkaa lähinnä sellaisilla paikoilla, jossa voin kattaa vähän isomman alueen, eli siellä ei ole kovin paljon säilytettäviä kasveja. Olen kyllä pyrkinyt poistamaan mahdollisimman paljon rikkaruohoja, mahdollisesti jopa kääntänyt maan ennen mustaa muovia. Melkeinpä parempi keino on kuitenkin kattaa haluttu alue kastellulla sanomalehdellä (muutaman sivun paksuudelta) ja sen päälle oksahaketta. Tätä voisit koittaa vaikka niiden kuunliljojen ympärille. Meidän pihalta tulee aika paljon kesän mittaan kaikenlaista oksaa, joka sitten haketetaan. Myös kaupasta voi ostaa erilaisia hakkeita, jollei niitä omata takaa saa. Kaupan katteet ovat kauniimman näköisiä, mutta kalliimpia. Aikoinaan istutin kuunliljojakin melko tiiviisti ja sitten poistin joka toisen, kun ne alkoivat tuuheutua. Kuunliljat ovat kyllä kauniita ja kiitollisia kasveja. Jos jollain alueella on paljon rikkaruohoja, on mahdollista kattaa se mustalla muovilla tai ostaa kaupasta mansikkamuovia (jossa on taimia varten reikiä). Viillä muoviin reikä (tai käytä sitä valmista mansikkamuovia) ja istuta kasvi siihen. Saattaa sieltäkin jokunen rikkaruoho tulla, mutta pääset kuitenkin vähemmällä. Näkyviin jäävän muovin voit taas kattaa esim. hakkeella.
      Käytän paljon maanpeitekasveja, ikivihreitä ja muitakin. Ikivihreistä Taponlehti ja Pikkutalvio ovat kauniita ja helppohoitoisia. Kevätkaihonkukka taasen vihertyy aikaisin keväällä ja kukkii pitkään lemmikin sinisin kukin. Minusta voi varsin hyvin laittaa maanpeitekasveja Kuunliljojen kanssa. Pikkutalviota esimerkiksi. Taponlehti viihtyy paremmin varjoisemmassa paikassa, mutta kyllä minulla on sitä aurinkoisillakin paikoilla. Ja vaikka monet pitävät Maahumalaa rikkaruohona, on se minusta erinomainen maanpeitekasvi varsinkin siellä, missä perennat eivät vielä ole täyttäneet aluettaan. Maahumalaa voi laittaa myös kesäkukkien reunoille ja se kasvaa upeasti kesän aikana. Voit sitten siirtää sen syksyllä takaisin maahan ja ottaa siitä jälleen keväällä pistokkaita. Maahumalaa saattaa olla jopa omalla nurmikollasi. Googleta kuva ja lähde etsimään. Saa sitä joistain puutarhoistakin ja kesäkukkamyymälöistä.
      Mahdatko tästä sepustuksesta mitään tolkkua saada. Olen ihan harrastelija näissä asioissa ja monet jutut oppinut kantapään kautta. Tosin luen kyllä puutarhakirjoja ja -lehtiä, seuraan puutarhaohjelmia ja etsin tarvitsemiani tietoja innokkaasti. Tähän bloggaukseen jäin kiinni, koska tykkään kuvata kukkiani ja olen jo vuosia kirjoittanut itselleni puutarhapäiväkirjaa - ja muutenkin kamera kulkee aina mukanani.
      Sinuna kokeilisin nyt alkuun niille kuunliljoille sanomalehteä ja haketta.
      Toivotan sinulle onnea rikkaruohosotaasi!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!