Kukkien lumo

Monet kukat näyttävät kaukaa katsottuna vaatimattomilta, mutta lähemmin tarkasteltuna niissä saattaa olla hyvin kauniita yksityiskohtia. Aikanaan en kovin paljon pitänyt Akileijoista, mutta viime vuosina ne ovat saavuttaneet suosioni. Vaikka niitä tulee mitä omituisimpiin paikkoihin, ovat ne muuntautumiskyvyssään ja runsaudessaan kauniita. Tämäkin yläkuvassa oleva kukka on kuin prinsessan tyllihame.

Tätä tummempaa Akileijaa minulla ei alkujaan ollut laisinkaan. Nyt sitä on jopa omenapuiden alla. Pyrin pitämään hedelmäpuiden alustat karikkeella, Akileijoilla on kuitenkin erityislupa kukkia myös siellä.

Tämä Iris voisi olla vaikkapa mahtaileva hoviherra Anna Swanin sadusta. Siinä tuo saapastelee takki levällään kultakellon vitjat kilisten.

Kurjenpolvet ovat mukavia kasveja. Niitä on useampaa sorttia ja ne ovat sopeutuvia ja helppoja. Jo lapsena ihastelin luonnossa kasvavia kurjenpolvia.

Lemmikki - pieni tyttö kesämekossaan niityllä kukkia poimimassa. Suu ahomansikoita pullollaan.

Rohtoraunioyrttiin meinasin muutama kesä sitten hermostua tykkänään. Se on varsinainen kukkapenkkirosvo vallatessaan tilaa kukkapenkissä. Pienikin juurenpala yrttiä saa sen tunkemaan lonkeronsa kaikkialle penkissä. Nyt olemme kuitenkin tehneet rauhan - tai ainakin välirauhan. Nyhdän väärään paikkaan joutuneet yrtit jo pieninä pois ja siten olen saanut sen lisääntymään maltillisemmin. Kukat siinä ovat aika kauniit.