Jostain syystä kaikki kasvien hienot nimet tuppaavat unohtumaan aina talven aikana. Samoin keväisin joutuu hiukan miettimään, mitä edellisenä kesänä on mihinkin laittanut. Niinpä jokunen vuosi sitten ryhdyin kirjoittamaan puutarhapäiväkirjaa. Talvella siihen ei juurikaan tule mitään kirjoitettua, mutta kevätkärpäsen pistettyä kirja tulee kaivettua esiin. Ensin vilkuilen vanhoja merkintöjä löytääkseni todisteita siitä, että varmasti kevät tulee aikaisemmin - kun jo mieltä polttelee päästä haravoimaan ja multaa tönkimään. Itse asiassa kevät tulee vuosi toisensa jälkeen kohtalaisen samaan malliin. Lunta täytyy käydä siirtelemässä pienempiin kasoihin ja aurinkoisemmille paikoille, jotta se sulaisi nopeammin. Ja kun vihdoin lumeen tulee pälvipaikkoja, alkaa vimmattu vahtiminen, mitä mahdollisesti mullasta kulloinkin nousee. Joka kevät odotan malttamattomana lumen sulamista ja kevään edistymistä. Miltähän tuntuisi, ellei meillä olisi näitä neljää vuodenaikaa? Jos ympäri vuoden olisi lämmintä tai vielä lämpimämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!