Sadepäivän touhuja

Puutarhani puolesta iloitsen tästä sadepäivästä. Kyllä olikin jo kuivaa ja kaivonkin vesi tuntui ehtyvän. Ylipäätään olen yrittänyt asennoitua kukkien hoitoon niin, että ne joko pärjäävät tai sitten ei. Eli en pahemmin kastele. Vettä pitäisi lorottaa niin suuria määriä, jotta sillä olisi jotain merkitystä. Ei vaan sielu anna periksi käyttää puhdasta juomavettä kukille, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä ilman kelvollista vettä. Hyvin ovat kasvini kestäneet kuivuutta. Istutuksen yhteydessä ja muutamina ensimmäisinä päivinä niitä kastelen ja joskus harvoin pitkien hellejaksojen aikana. Joskus taannoin muistaakseni puutarhuri Arno Kasvi (nimi on enne) sanoi, että kasveja voi opettaa tyytymään vähään kasteluun. Mieluummin ei ollenkaan vettä kuin olematon ruiskaus.

Finlaysonin "Kotiinpäin" -kangaspalasta tuli makkariin taulu.

Sadettä pidellessä tein kangaspalasta taulun pingottamalla sen nastoilla ohuesta listasta tekemääni kehykseen. Kuvassa liihottaa kolme joutsensa ja kankaan nimi onkin "Kotiin päin". Taulu löytäköön toistaiseksi paikkansa sängynpäädystä.

Työhuoneeni tuolilla veteli päiväuniaan kissamme Juuso pää mutkalle taipuneena. Siinä se nukkuu äänekkäästi kuorsaten ja välillä viiksiään värisyttäen. Kenties Juuson unessa seikkailee lihavia hiiriä.

Juuson varpaat polkuanturoineen harottavat lystikkäästi.

Askartelin myös tuttavapojalle syntymäpäiväkortin. Useimmiten käytän askartelussa puutarhalehdistä leikattuja kukkakuvia, kiiltokuvia tai muuta sopivaa materiaalia. Lapsille on kuitenkin kiva laittaa muitakin kuvia. Toissa kesänä istuin helteellä päivänvarjon alla ja leikkelin vanhoista postikorteista kuvia uusiokäytettäväksi onnittelukorteissa.