Vanhemmat kotona

Mustarastasisä tai -äiti oli pesällään huolehtimassa katraastaan. Pesässä alkaa tulla ahdasta, sillä poikaset yksistään täyttävät tilan. Juusokin on vihdoin huomannut uuden elämän köynnöksessä ja nyt sitä ei saa laisinkaan päästää sellaiselle etäisyydelle, että pääsisi napsimaan piakkoin pesästä putoilevia poikasia. Nyt tuo katti kuorsaa taas lempituolillaan, mutta illan tullen se kuitenkin haluaa lähteä hetkeksi ulkoilemaan. Saapi mennä alapihalle.

Äitiiii!!! Älä istu meidän päälle!

 

Krooh...Ja uni maistuu

Johan sitä tuli tarpeeksi harrastettua juhannuslaiskottelua, joten aamupäivällä päätin siivota alapihan pensasruusut. Tai paremminkin lähinnä juhannusruusujen alustan. Siellä kasvoi erisortin rikkaruohoja. Ja kaikkialle leviävää akileijaa ja rohtoraunioyrttiä. Toki kukista tykkään, mutta omilla paikoillaan. Juhannusruusut olivat alaosistaan rämettyneitä ja pitkiä honteloita varsia, joiden päässä oli lehtitupsu. Koska kukinta on ohi, leikkasin muutamia vanhimpia oksia ihan alas asti. Muut pensasruusut ovat vielä kelvollisessa kunnossa, joten tällä siistimisellä saavat olla lopun kesää rauhassa.

Etualalla Punalehtiruusua, sen takana Juhannusruusua ja oikealla puolella luultavasti Mökinruusua. Takimmaisen pensasruusun nimen olen totaalisesti unohtanut.

Syreeninrankoja odottamassa käsittelyä eli pienemmiksi pilkkomista ja oksien hakettamista.

Eilen selasin nettikeskusteluja ja puutarhapalstoja löytääkseni oikeat ohjeet syreenien leikkaamiselle. Syreenimme ovat pitkiä ja komeita, kukkivatkin tänä vuonna valtavasti. Niiden alaosa on kuitenkin paljasta runkoa ja kukat korkealla latvustossa. Kymmenisen vuotta sitten muistan ylettyneeni vaivatta haistelemaan kukintoa, mutta nyt se ei enää ole ollut mahdollista. Ohjeita löytyi runsaasti ja monenlaisia. Leikkaa keväällä, leikkaa juhannuksena, leikkaa elokuussa. Älä leikkaa silloin tai tällöin. Tein varovaisen yhteenvedon ja päätin leikata nyt. Leikkasin muutaman vanhimman rungon kokonaan pois ja joistakin napsin korkeimmat latvat lyhemmiksi. Osa syreeneistä jäi likimain ennalleen, mutta valoa koko pensaikolle tulee nyt enemmän. Koska vielä on kesää jäljellä, uskon syreenien ehtivän kasvattaa uusia versoja ja kerätä voimaa talvea varten. Ja jos kuolla kupsahtavat, sen sitten tekevät. Otin sen riskin.

Käsissä ja jaloissa on taas uusia mustelmia ja naarmuja päivän urakoinnista, mutta mieli on hyvä. Suihkun jälkeen on jalat rasvattu ja iltapäiväkahvitkin nautittu. Nyt on loppupäivä varattu dekkarin lukemiselle.