Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2011

Ja taas sataa

Ei tämä blogisysteemi vieläkään ihan kunnolla toimi, mutta nyt sain sentään kuvia siirrettyä. Tänään tulee taas vettä, tullut jo tunnin verran. Lämpötilakin putosi kaksi astetta eli nyt mittari näyttää +14 astetta. Oikein viihtyisä juhannus näköjään tulossa. Kerrassaan mukavaa, ettei tarvitse ajaa sen enempää omalle kuin kenenkään toisenkaan mökille värjöttelemään ja leikkimään kimppakivaa hyttysiä tappamalla.

Eilen pihaa siivotessa huomasin syksyllä maan tasalle leikkaamieni hernepensaiden versovan uutta kasvua taponlehtien lomassa. Tuumasin honteloita tupsulatvoja leikatessani, että jos kuolevat niin sitten kuolevat. Eivät olleet mitään pensaita vaan sinne tänne horjuvia risuja. En edes tullut kirjasta tarkastaneeksi, kestävätkö hernepensaat maahan leikkaamista. Näköjään kestivät.
Sieltä nousee kauniin vehreitä hernepensaan (Caragana arborescens) versoja.


Kuunliljat kuuluvat ehdottomasti lempikasvivalikoimaani. Aikanaan istutin kuunliljoja tähän reunuskasviksi ja aivan sattumalta kulmaan tuli isompilehtinen versio. Varmaankin se pitäisi jo nostaa ylös ja jakaa, mutta eipä tuo näytä huonosti voivan. Kuunliljat ovat helppoja ja kiitollisia kasveja. Tämäkin paikka on melko aurinkoinen ja toisinaan jopa kuuma paikka, mutta siinä ne viihtyvät vuodesta toiseen. Kuunliljat kasvavat tiiviisti, eikä väliin juuri rikkaruohoja kasva.



Jossain ohjelmassa kerrottiin, että ahomansikka on erinomainen maanpeitekasvi. Näin on. Alkuvuosina kitkin sitä tarmolla pois penkeistä, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Ahomansikoiden kerääminen omasta pihasta tuntuu ylelliseltä. Niiden maku tuonee yhdelle jos toisellekin muistoja lapsuudesta. Omat ahomansikkani ovat mukavan pulleita ja viime syksynä keräsin joulua varten hyvän sadon pakastimeen. Riitti niitä syötäväksi suoraan penkistäkin. Tässä aurinkoisessa rinteessä ahomansikoita kasvaa runsaimmin, mikä aiheuttaa minulle päänraapimista. Sekaan on noussut apilaa ja juolavehnää peittäen vähitellen rinteeseen istutetut sammalleimut ja muut kasvit. Luultavasti peitän rinteen mustalla muovilla loppukesästä päästäkseni eroon rikkaruohoista - samalla sitten menetän mansikatkin. Vielä en tiedä, mita aikanaan paikalle istutan.

Varjoyrtti (Pachysandra terminalis)

Myös varjoyrtti kuuluu suosikkeihini. Tämä ikivihreä varjon kasvi on kauniin värinen, kukinto varsin vaatimaton valkoinen "tupsu". Minun varjoyrttini kasvavat syreenien alla paikassa, johon ei aurinko pahemmin paista. Ne ovat vuosien aikana levinneet mukavasti, eivätkä vaadi sen kummempia huoltotoimenpiteitä.
 
Tarha-alpi (Lysimachia...) nuppuisena.

Tarha-alpi aloittelee kukintaansa. Tarha-alpi leviää näköjään helposti, sekin on helppo ja vaivaton. Kukkii kauniin keltaisena vuodesta toiseen.


Tämän perennan nimeä en taas muista. Merkillistä, miten aina talven aikana unohdan kasvieni nimet. Osa nimistä pulpahtaa päähäni samassa tahdissa kasvien työntyessä esiin kevätmullasta. Jotkut nimet joudun kerta toisensa jälkeen keväisin kaivamaan puutarhakirjoistani. Niin tai siitä päiväkirjasta. Kukka on noin 25 cm:n korkuinen ja minulla se kasvaa hyvin aurinkoisessa paikassa.

Jalopähkämö (Stachys grandiflora) aloittelee kukintaansa.
Jalopähkämöä sain muutama vuosi sitten naapuriltani. Siitäkin tykkään kovasti. Alkaa pahasti tuntua siltä, ettei minulle keljuja kukkia olekaan. Tämänkin tyrkkäsin aikoinaan nykyiselle paikalleen ja siinä se on kasvanut, kukoistanut ja laajentanut reviiriään. Monesti mietin, että kenties tykkäisin sellaisista hienoista penkeistä, joissa kukin kasvi on omalla reviirillään. Muutama lajike aseteltuna pienimmistä isoimpaan ja kukkien kukin toisensa perään. Omat penkkini ovat enemmänkin gottage garden -tyyppisiä sitä-sun-tätä -kukkapenkkejä. Akileija ja unikot ovat lennättäneet siemeniään yltympäriinsä ja vaikka kerran yritin niitä asetella omalle sektorilleen, en siinä onnistunut. Eli minulla kasvaa mm. akileijaa jopa omenapuiden ja ruusupensaiden alla. Joskus mieltäni häiritsi kovasti tietynlainen sommittelemattomuus, mutta nyt sillä ei enää ole väliä. Hauskaa, että ylipäätään kasvit viihtyvät ja kukkivat.
Keijunkukka (Heuchera sanguinea)

Tämä pieni kukka on keijunkukka. Se ole suuren suuri, mutta tomerarsti se nousee varjoliljan vierellä ja punainen väri näkyy uskomattoman kauas.