Talvinen päivä

Aurinko loimottaa lumisateisen pilven takaa järven toisella puolella.

Lunta on satanut tänäänkin, mutta onneksi se on hyvin kevyttä pakkaslunta. Tuleepa kuitenkin ulkoiltua ja kuntoiltua, kun kolaa lumet pihamaalta. Käydessäni kävelylenkillä, huomasin runsaasti pikkulintuja pyrähtelemässä orapihlaja-aitojen lomassa. Ja monenlaista sirkutusta jo kuului, vaikka vielä on aikaa kevääseen. Tiiraillessani aurinkoa kameran etsimen läpi, heräsi puutarhaminäni siitä horroksesta, jossa se on tämän sydäntalven uinunut. Heti alkoi päässä pyöriä suunnitelmia tulevaksi kevääksi. Enpä tohdi niitä vielä tähän kirjoittaa; muhikoon ja jalostukoon.

Kyllä on mukava kävellä näissä lumimaisemissa, kun pakkasta on vajaa 10 astetta. Ei palele, mutta poskensa saa punaisiksi. Viime viikolla oli niin vietävän liukasta; kaaduin kaksi kertaa ja kolme kertaa horjahdin, mutta sain tasapainoni takaisin. Seurauksena oli kuitenkin muutaman päivän selkäkipu. Tänään ei ollut laisinkaan liukasta ja osittain tiet olivat vielä auraamatta viimeisimpien lumisateiden jäljiltä.

Komeaa kuusiaitaa tien molemmin puolin. Jollain tavalla vanhanaikainen maisema sähköpylväineen. Ennen en erityisemmin pitänyt kuusista, mutta viime aikoina olen miettinyt, josko omankin tontin yhdelle sivulle istuttaisi kuusiaidan. Eihän sen tarvitse antaa kasvaa taivaisiin asti, vaan sen verran matalana, että aurinko pääsisi hyvin ylitse paistamaan. Olisi kuitenkin aika näyttävä näköeste ja myös puutarhaa suojaava aita. Yllättävän nopeasti tavallinen kuusi kasvaa.