Multajutut alullaan

Punahatut nousivat viikossa mullan pinnalle. Kunhan tästä ehdin, laitan kunkin taimen omaan pottiinsa kasvamaan ja vahvistumaan. Vielä menee aikaa, kunnes puutarhassa on niin sulaa ja lämmintä, että voisi ajatella ulos istuttamista. Ei, vaikka kuinka kävisin lunta siirtelemässä ja jäätä murskaamassa. Viime viikolla hakkasin petkeleellä jäätä pihakäytävillä niin innokkaasti, että nyt on moisesta tärinästä kädessä jännetupintulehdus - luultavasti. Ainakin kaikki oireet viittaavat siihen, eikä tämä kirjoittaminen suinkaan helpota tilannetta.

Vaaleampi kaktukseni on avannut yhden niistä kolmesta nupustaan. Hieno kukka, kuin sievä balettitanssijatar pumpulinkeveässä hamosessaan.

No, niin. Kyllähän minä tänne mahdun, vaikka hiukan nuppi ja korvat litistyykin. Kunhan vain yhdenkin kaapin ovi aukeaa, on tämän karvakasan pakko ahtaa itsensä hyllylle jos toisellekin. Ei se kyllä pitkään siellä yksinään viihdy, vaan siellä pitää olla, missä isäntäväkikin.

Tänään taas pääsimme ihastelemaan katin erinomaista hajuaistia. Leikkasimme kaupan grillistä ostettua lämpöistä broileria lautaselle ja johan tämä pehmoinen ohjuksemme nuuskutti ruokapöydän jalan vieressä kohti yläilmoja. Tuoksu taisi olla vastustamaton. Ukkokullan kanssa sitten vuoroin paloittelimme omilta lautasiltamme kissan kuppiin herkullisia broileriannoksia. Ensimmäiset palat katti kalasti kupistaan etutassun kynsiin ja siitä suoraan suuhun. Seuraavat se jo malttoi siirtää suullaan lattialle ja sieltä maiskutellen vatsaan. Nyt Juuso jätti kuppiinsa pari palaa seuraavaa kertaa varten, sillä se oli syönyt vähän ennen ruokailuamme raksuja ja märkäruokaa. Nuo pussikissanruoat haisevat minusta kaikki halvalle tonnikalalle, vaikka tekstin mukaan niissä on myös naudanlihaa ja kanaa. Mahtaako olla kunnolla sitä tonnikalaakaan, kunhan sen verran, että haisevat kalalle. Ei siinä mitään, tokihan lemmikille voi syöttää ihmisten ruoanvalmistuksesta ylijääviä osia. Kunhan muistettaisiin, että kissa on lihansyöjä. Se ei kertakaikkiaan elä kasviksilla, koska niissä ei ole sellaisia ainesosia, joita kissan hyvinvointi ja suorastaan elämä vaatii. Onneksi meidän Juusomme saa sille luonnollista ravintoa eli mm. hiiriä, kunhan niitä taas talven jälkeen kissakin helpommin löytää. Meidän elintasokissamme.