Lumi peittää tienoot

Tässä vaiheessa kevättä sakea lumisade pikkupakkasineen ei enää tunnu kovin mukavalta, mutta ei se ilmeisesti kuitenkaan ole kovin poikkeuksellista. Tutkailin puutarhapäiväkirjaani viime vuodelta ja vaikka silloin sade tulikin vetenä, oli lunta pihamaalla suurin piirtein yhtä paljon kuin nytkin. Lämpötilakin seilasi samoissa lukemissa. Itse odotan kuitenkin malttamattomana lumien sulamista ja pääsyä pihahommiin, pienikin lumisade tuntuu takaiskulta. No, netin säätutka lupaili sateen loppumista ja itse asiassa juuri nyt aurinko pilkistää takanani olevasta ikkunasta. Kylläpä se osaakin ilahduttaa.

Mörri tarkkailemassa

Eilen kävin tuttuni luona ensi kertaa vieraisilla. Tuulalla on pikimusta Mörri-kissa, joka ei laisinkaan tykännyt tulla syliin, mutta nuuski meitä vieraita ja pysytteli sinnikkäästi lähettyvillä. Mahtoiko sitä kiinnostaa meidän keskustelumme? Tuula oli leiponut lanttukukon ja kaksi perunakukkoa, joista toisen ilman lihaa. Nyt harmittaa, etten tullut ottaneeksi niistä kukoista valokuvaa, sillä komeita olivat ja maukkaita myös. Varsinais-Suomalaisessa ruokaperinnössäni kukkoruoka on vierasta, mutta toki olen joskus aiemminkin sitä syönyt. Erityismaininnan voisi antaa siitä mahtavasta työpanoksesta, jota Tuula oli naisporukkamme vierailun eteen tehnyt.

Tuo ulkona otettu lumikuva oli niin väritön, että kipaisin kuvaamassa osan puutarhakirjarivistöstäni. Luin aamupuuron ohessa puutarhalehdestä Suomeen kotiutuneesta englantilaisesta puutarhurista, Peter Joysta. Joy on ollut mukana kirjoittamassa Suomalaista ruusukirjaa yhdessä Pentti Alangon, Pirkko Kahilan ja Satu Tegelin kanssa. Tykkään tuosta ruusukirjasta, koska se on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tietenkin täynnä painavaa asiaa.

Oikeastaan luminen piha sopii tämän hetkiseen elämääni. Muutama viikko sitten pihajäätä hakkaamalla hankittu käsikipu ei ole helpottanut ja tänään sain tulehduskipukuurin ja käskyn pitää kättä levossa. Ei tämä naputteleminenkin kädelle hyvää tee, mutta ihan kohta siirryn muihin tehtäviin.