Välillä kulttuurista nauttimaan

Ukkospilvet Helsingin yllä

Keskiviikkona sain jälleen seurakseni pikkuveljen Siiri-tytön. Olen tavannut antaa Siirille lahjaksi tavaran sijasta erilaisia elämyksiä. Toukokuisen 10-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi annoin liput Ryhmäteatterin Peter Pan -näytelmään ja nyt oli sen aika. Lähdimme Helsinkiin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme käydä herkuttelemassa mansikkaleivoksilla. Keskiviikko oli melko lämmin ja aurinkoinen; välillä tuli sadekuuroja, mutta onneksi ei jatkuvaa sadetta. Kauppatorilla meidät yllätti varsinainen ukkoskuuro ja jouduimme pitämään sadetta matkamuistokojujen kupeessa. 

Juhannusruusuja Suomenlinnassa

Suomenlinnan Hyväntoivonlinnake on upea paikka kesäteatterille. Olen aiemmin käynyt katsomassa siellä Veljeni Leijonanmielen ja viime kesänä Siirin kanssa Ronja Ryövärintyttären. Nykyisin teatteritila on katettu, mutta kannattaa varautua lämpimin pukimin. Penkeille on jaettu viltti aina kahta katsojaa kohden. Kävelimme teatterille hissukseen jäätelöä syöden ja muureja katsellen. Ehkä olimme teatterin ovella hiukan liian aikaisin, mutta Siiri halusi jäädä jonottamaan hyvää paikkaa. Välillä ripotteli muutamia sadepisaroita, mutta kylmä ei ollut.

Vanha lastensatu oli sijoitettu nykypäivän Käpylään 1980-luvulla punk-henkisen nuoruuden kokeneen Kultasen pariskunnan perheeseen. Musiikkina käytettiin Pelle Miljoonan tunnettuja biisejä,  mm. Moottoritie on kuuma. Ryhmäteatteri on minusta aina onnistunut yhdistämään näissä kesäteatteriesityksissä lasten ja aikuisten maailman. Tämä Peter Pan oli erityisen onnistunut, sillä samalla kun näyttelijät heittäytyivät sadun maailmaan, he myös saivat aikuiset katselijat kuuntelemaan verratonta vuoropuhelua. Riku Nieminen Peter Panina teki mahtavan suorituksen muita näyttelijöitä lainkaan väheksymättä. Lavasteet, ääni ja valot kruunasivat esityksen. Enempää en kerro, jotta en pilaisi niiden odotuksia, jotka ovat näytelmää menossa katsomaan. Ja jollei lippuja ole vielä hankittu, suosittelen, menkää katsomaan Peter Pan. Ihan millaisella kokoonpanolla tahansa, myös aikuisessa seurassa.

Esityksessä kuvaaminen oli kielletty, mutta teatterin ulkopuolella sain napattua kuvan käsiohjelmaa myyvistä näyttelijöistä

Siiri on ihana lapsi ja hänen kanssaan on helppo ja kiva liikkua. Hän on iloinen, reipas ja kiinnostunut, aktiivinen lapsi. Hän sopeutuu yhteisesti sovittuihin sääntöihin eikä ryntäile kaistapäisesti sinne tänne. Olemme sitten leffassa tai teatterissa, tykkään seurata Siirin reaktioita ja eläytymistä ja usein minua naurattaa Siirin raikas, vatsan pohjasta tuleva nauru. Siiri on myös hyväkäytöksinen tyttö, eikä häntä tosiaankaan tarvitse missään tilanteessa hävetä. Kun omat lapset ovat jo aikuisia, on mukava päästä välillä lapsen maailmaan pikkuveljen Siiri-tytön kanssa.

Karviaiset kypsyvät sateista huolimatta

Kesäkuu on lopuillaan, mutta onneksi ei kesä. Tähän saakka ei ole kovin kesäistä ollut, jos toiveena on lämpö tai peräti helle. Aamuisin on ollut koleaa ja vettä on satanut kyllästymiseen saakka. Eikä mitään pientä tihkusadetta vaan kaatosateita, jotka ovat hakanneet kasveja maahan ja kuljettaneet kivituhkaa käytäviltä ties minne. Kun aurinko vihdoin pilvien takaa näyttäytyy, ulkosalla oloa rajoittaa hyttysten hyökkäykset ja verenhimoinen ininä ympärillä. Jollei sataisi, sää kyllä kelpaisi. Suomalainen kesäsää lienee yleisimmillään aurinkoisen ja pilvisen vaihtelua jossain 15 ja 20 lämpöasteen välissä. Kolme edellistä kesää ovat olleet todella lämpimiä sisältäen pitkiä hellejaksoja. Niihin on ehtinyt mukavasti tottua ja nyt sitten tuntuu epänormaalin kylmältä.

Ahomansikoita kunnostusta odottavassa Vasemmassa rinteessä

Viikko hurahti kiireessä, eikä ilman kommelluksia. Alkuviikosta käväisin taiteilijaystäväni luona hakemassa hänen minulle tekemän mekon. Ihastelin mekkoa ja samalla peruutin huomaamattani maalaustelineeseen, jossa oli parhaillaan työstettävänä uusi maalaus. Ylläni oli valkoinen farkkuhame ja ystäväni kiljaistua huomasin saaneeni mustaa öljyväriä hameeseen. Äkkiä hame pois päältä ja putsaamaan sitä bensalla. Onneksi olin tullut noutamaan uutta mekkoa, jonka sainkin sitten heti käyttöön. Farkkuhameeseen hierottiin vielä sappisaippuaa ja sitten muovikassiin kotona pesukoneeseen laitettavaksi. Eteisessä juttelimme vielä ennen lähtöä niitä näitä ja kuinka ollakaan, toinen ystäväni perhoskoirista mutusteli kengästäni kukkakoristeen jättäen jäljelle pienen rautalangan pätkän. Ystäväni löysi kukkakoristeen toisen osan ja liimasi sen paikalleen, mutta toista osaa emme onnistuneet löytämään. Olisiko Joy-koira sittenkin niellyt sen? Täytyy sanoa, että vahingoista huolimatta meitä nauratti hillittömästi. Sanoin ystävälleni, että nyt on äkkiä lähdettävä kotiin, kun päällä on vielä jotain ehjää. Kotona laitoin farkkuhameen valkopyykkiin ja tahra lähti lähes kokonaan. Jäljelle jäänyt väri on hyvin haalea ja varmasti haalistuu näkymättömiin.

Raparperinlehdestä ja betonista tekemäni lintujen juoma-allas pääsi Kiemurapenkkiin

Kiemurapenkki

Siirin kanssa touhuaminen ja jalkapallon EM-kisat veivät kyllä tällä viikolla mehut meikäläisestä. Puutarhaan en ole juurikaan ehtinyt, osittain myös sateen vuoksi. Perjantaina paistoi aurinko ja heti aamusta lähdin leikkaamaan pitkäksi venähtänyttä nurmikkoa. Kukkapenkkien ympärillä oli nyt helppo kuljettaa ruohonleikkuria; nurmikon reunasta tuli siisti, eikä kukkia tarvinnut varoa. Reunukset näyttävät kenties hurjan leveiltä, mutta nurmikko ei ole vielä asettautunut ja hiekkaa on hiukan myös nurmen puolella.

Ruusukivipenkki

Puutarhaa eilen illalla kiertäessäni tein tietenkin kaikenlaisia huomioita. Kirvoja on ruusujen lisäksi monissa muissakin kasveissa, runsaasti. Niiden häätäminen taitaa olla turhan iso homma. Seuraan tilannetta. Kiersin nyppimässä isompia rikkaruohoja ja leikkasin sieltä täältä oksia ja kuivuneita kukintoja.  Ilmeisesti kosteus on avittanut kasveja venymään pituutta ja kaatosateet ovat sitten kaataneet niitä kumolleen eli tuettavaa löytyy enemmänkin.

Kesäkukat ovat selvästi kärsineet kosteudesta ja koleudesta. Eivät kuki yhtä runsaasti ja ovat kasvaneet hitaasti. Siis toiveena lämpöä ja aurinkoa kaikille kukille. 

Rajamäntypenkki alkaa hissukseen täyttyä

Kesäkukkavalintaani en tänä kesänä ole erityisen tyytyväinen. Suunnittelu kannattaa ja sen taas unohdin päästyäni kaikkien ihanien kesäkukkataimien äärelle. Plantagenin kirjavalehtinen Muratti on ollut alusta lähtien hiukan kärsineen näköinen ja sininen Verbena kasvaa tiiviinä, mutta ei laisinkaan “putoa” ruukusta. Petunia on yleensä varma valinta, mutta miten meninkin ostamaan sellaisen punaisen, joka ei ainakaan nyt sykähdytä mitenkään. Keittiön ikkunalla oleviin laatikoihin pitäisi jatkossa hankkia korkeampia kasveja, sillä maassa olevat perennat peittävät kesäkukat kokonaan. Ja sisäänkäynnin isoihin ruukkuihin laittamani Timanttituijat näyttävät huolestuttavan kuolleilta. Olisi pitänyt muistaa, ettei kannata kaupasta ostaa kasveja, joiden multa on kokonaan kuiva. Vaikka annoin tuijien imeä juuripaakkuunsa vettä kunnolla ennen istutusta, oli nähtävästi niidet juuret jo vahingoittuneet. Harmi.

Keittiön ikkunan alla vihertää

Onneksi olen malttanut tuon Vasemman rinteen kanssa sillä vähitellen alkaa hahmottua, miten sen kunnostuksessa kannattaa edetä. Nivon rinnehomman nurmikon pienennysprojektiin eli ainakin Elokuunasterit siirtyvät uuteen kukkapenkkiin, jonka aion väsätä Kiemurapenkin ja Ruusukivipenkin väliin. Ehkä siitä tulee pyöreä tai ovaali. Sen ympäri täytyy kuitenkin päästä kulkemaan. Alkaa jo hissukseen hahmottumaan - jopa niin, että tekisi heti mieli lähteä multaa kärräämään. 

Löytöretket puutarhassa ovat aina mukavia. Istutin Kiemurapenkkiin heti sen valmistuessa anopilta saadun pienen pienen Siperian keltaruusun taimen, joka sitten näytti tyystin kadonneen. Kun viikko sitten kaivoin töyhtöangervon pois Kiemurapenkistä ja laitoin tuen Lehtosinilatvalle, löysin pienen ruusupensaan. Lehtosinilatvan lehdet ovat hiukan ruusunlehtien kaltaiset ja siksikin keltaruusu oli piiloutunut katseilta. Nyt sillä pitäisi olla tilaa ympärillään, joten toivotaan lapsen kasvavan.

Tässä taannoin surin kadonneita Sormustinkukkia. Ilokseni olen nyt löytänyt useammankin nupuillaan olevan kukan. Oikealla olevan kuvan yksilö löytyi metsän laidasta, jonne se näyttää karanneen, lepän alle ja myös toisen karkulaisen eli Töyhtöangervon viereen. Sormustinkukkia löytyy nyt myös kukkapenkeistä ja alapihalle johtavien portaiden väleistä. Portaikosta kaivoin kukat pois ja siirsin ne kukkapenkkiin. Mukavaa, ettei Sormustinkukka sittenkään jättänyt minua. Useimmat yksilöt saavat siis kasvaa valitsemallaan paikalla lukuunottamatta noita portaikkoon eksyneitä. Pedanttiselle luonteelleni tekee hyvää myöntyä näihin luonnon valintoihin ja hyväksyä kasvien omavaltaisuus.

Juuso vahtii kasvilavoja

Pehmoinen karvakaverini Juuso on keksinyt uuden päivälepopaikan. Se tykkää köllötellä kasvilavojen käytäville laitetun oksashakkeen päällä. Aiemmin Juuso nukkui hakekasassa, mutta näköjään tässä on mukavampi paikka. Välillä kissa on selällään tassut kohti taivasta, mutta tänään sen eloa haittasi navakka tuuli.

Kiemurapenkissä kukkii parhaillaan tämä pieni sipulikukka. Korkeus noin 10-13 cm. En kuolemaksenikaan muista kukan nimeä, vaikka ihan itse sen syksyllä istutin. Alla on samanlaisen kukan nuppu, mutta syntyykö sieltä keltainen kukinto? Kuka tunnistaa kukan?

Nuppu täynnä tavaraa

 KUKKIVA MAA

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeata kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja tuoksua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina,

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa, auringosta hourien -

huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!

On paistanut aurinko, 

taivaan suuri ja polttava rakkaus,

suoraan kukkasydämiin,

olemusten värisevään pohjaan asti.

- Katri Vala -

Juhannuksen jälkeenkin on elämää

Juhannus tuli ja meni. Ukkokullan ja Pojan kanssa nautittiin aurinkoisesta ja lämpimästä säästä pihapöydän ääressä herkutellen; täytettyjä lettuja, tomaatti-mozzarellasalaattia, viiniä ja jälkiruoaksi mansikkakakkua ja kahvia. Istuttiin ja turistiin, kunnes aurinko siirtyi yläpihalta ja hyttysten hyökkäys käynnistyi verenhimoisena. Tytär tuli käymään ja toi tullessaan Vävykokelaan lähettämän kukka-amppelin. Vävykokelas tietää, mistä naiset tykkää. Kukilla pääsee ainakin minun sydämeeni.

Juhannuspäivä ei enää ollut erityisen lämmin, mutta pilvipouta kutsui pihalle. Päätin ryhtyä parantamaan Kiemurapenkin reunuksia keräämällä ruohonleikkurin kulkua haittaavat kivet pois. Kaivoin reunusta leveämmäksi ja laitoin lisää maanrakennuskangasta, sillä nurmikko oli alkanut uhkaavasti lähestyä kukkapenkkiäni. Poikakin tuli avuksi, mutta homma keskeytyi sateen alkamiseen. Ja sitä sadetta sitten riittikin aina nukkumaanmenoon saakka. Kenties sen jälkeenkin, vaan minä olin jo mennyt unten maille.

 Ostin kirjakerhosta pari kirjaa: "Murkkuja ja mehiläisiä, metsienpikkueläimiä" ja "Amiraali ja neitoperho" -kirjat. Ensimmäisen kirjan avulla saatoin tunnistaa mm. tämän otuksen Kuparikuoriaiseksi. Luultavasti se napostelee tässä Lehtosinilatvan lehtiä. Kuparikuoriaiset ovat hyviä lentäjiä ja niitä esiintyy Suomessa Lappiin asti.

Kuvat kirjoissa on hyvät, mutta selitystekstit olisivat voineet olla kattavampia. Netistä tietenkin nykyisin kaiken löytää, mutta ihan kiva tällainen kirjakin välillä on.

Myös sunnuntaiksi oli luvattu sadetta. Koska sade ei ollut vielä aamupäivällä alkanut, lähdin päättämään edellisen päivän kukkapenkkireunus -hommani loppuun. Kärräsin kivituhkaa maanrakennuskankaan päälle ja tiivistin sitä vielä tallomalla. Ehkä nurmikko nyt vähän aikaa pysyy omalla sarallaan ja myös nurmikonleikkuu onnistuu helpommin, kun ei tarvitse pelätä terän osuvan kiviin. Kasvimaan ja Kiemurapenkin välillä on ollut kapea kannas, jossa nurmikko ei juurikaan ole viihtynyt. Kun kerran lapion käsiinsä ottaa, on paras kaivaa samantien kaikki rästityöt. Kannas sai lähteä ja sen tilalle tuli pieni kivipolku eli maanrakennuskankaan päälle laitoin kivituhkaa ja samaisen kivituhkan avulla tiivistin paikalle kiviä. Näin sain siistin ja kestävän kulkuväylän niin kottikärryille kuin muillekin kulkijoille. Tarkoitus oli jatkaa pihassa puuhailua, mutta yllätys yllätys - alkoi satamaan.

Tänään maanantaina, juhannuksen jälkeen, alkoi päivä edeltävien päivien tapaan, pilvipoutaisena. Siis rönttävaatteet päälle ja pihalle. Ohjelmassa oli Ruusukivipenkin reunuksen restaurointi samaan tapaan kuin aiemmin Kiemurapenkin. Nyt en poistanut kaikkia kiviä reunuksesta, koska ne toimivat hyvänä täytteenä ja vähensivät kivituhkan tarvetta. Kivituhkasäkin pohja nimittäin alkoi jo huolestuttavasti näkyä. Kaivaminen, kärrääminen ja kivituhkan tiivistäminen sujui jo rutiinilla, eikä aikaakaan, kun kukkapenkin reunus oli korjattu. Kun nyt kerran työvälineiden kanssa alapihalla olin, kaivoin Kiemurapenkistä Töyhtäangervon pois. Se kasvaa liian korkeaksi ja leveäksi, eikä siten oikein sovi muiden kukkien seuraan. Siirsin sen uusimpaan kukkapenkkiin Rajamännyn luo. Siellä sillä on tilaa kasvaa. 

Alkoi pahasti näyttää siltä, että kohta sataisi. Ukkokulta oli lähtenyt rantaan venettä kauppaamaan ja hänen kurpitsansa olivat edelleen terassilla istutusruukuissa. Kenties hän olisi itse halunnut ne laittaa multaan, mutta ressukat suorastaan huusivat tilaa kasvamiseen. Helpotin niiden oloa ja laitoin kasvimaan multaan kaksi jättikurpitsaa ja kolme kesäkurpitsaa. Niiden ympärille toin oksahaketta, kun ruohosilppuakaan ei ollut. Tuskin ehdin saada istutustehtävää loppuun, kun taivaalta jo putoili raskaita vesipisaroita. Juuso oli istunut kasvimaan reunalla seuraamassa puuhailujani ja se lähti viisaasti metsän laitaan suojaa etsimään. 

Sateessa ei ole kiva tehdä pihatöitä, mutta kodin siivous sujuu erinomaisesti säässä kuin säässä. Tosin mattoja ei voi jättää ulos tuulettumaan, mutta niitä ei näin kesäaikaan meillä montaa edes ole. Rästymatot ovat rullalla odottamassa pesua ja pari jo pestyä saavat olla varastossa syksyyn saakka. Imuri esiin kaapista ja kierrokselle.

Imuroinnin jälkeen piti mennä myös suihkuun huuhtomaan pihamaan pölyt ja sisäsiivouksen hiet, vaan eipä tullut vettä. Lähikadulla oli vesiputki hajonnut ja sen korjaaminen vaikutti myös meidän vedensaantiimme. Kipaisin hakemaan Juuson sisälle, eikä se pitkään aikaillutkaan kiskoessaan minua flexin perässä kiireen vilkkaa terassia kohti. Ulkona satoi ja tuuli kuin syysmyrskyllä ikään. Netissä mainittiin, että Ruotsissa oli kehotettu kansalaisia pysymään sisällä rankkasateiden ja kovan tuulen vuoksi. Meille sama sää tulee kuulemma vähän vaisumpana. Toivottavasti paljon vaisumpana, sillä jo tämäkin kaatosade täyttää kaikki paikat vedellä.

Syötyään ja karvansa kuivaksi putsattuaan, Juuso hyppäsi nojatuoliin ja otti mukavan asennon vaipuakseen kissan uneen. Meidän karvakasamme on jälleen vaihtanut unipaikkaansa. Pitkään se nukkui perähuoneen sängyllä, mutta nyt lempipaikka näyttää olevan olohuoneen nojatuoli. Laitoin tuolille huovan, jonka siivoaminen on huomattavasti helpompaa kuin tuolinpäällisen hinkkaaminen imurilla. Kissan karva tuppaa jämähtämään kankaaseen kiinni ja lisäksi Juuso tuo kaikenlaista roskaa tullessaan pyöriessään pihalla milloin missäkin.

Ylihuomenna on teatterireissu pikkuveljen Siiri-tytön kanssa Suomenlinnaan, Ryhmäteatterin Peter Pania katsomaan. Luvassa on jälleen vesisadetta, mikä hiukan harmittaa. Onneksi Hyvän toivon linnakkeessa sijaitseva kesäteatteri on nykyisin katettu, joten sade ei kastele, joskin hiukan kostean koleaa siellä saattaa olla. Puetaan siis lämmintä päälle. Esitys on sallittu yli 7-vuotiaille ja toivoisin vanhempien myös harkitsevan, onko oma piltti kyllin kypsä katsomaan iltasella esitystä häiritsemättä liikaa muita katsojia. Viime vuonna olimme Siirin kanssa katsomassa samaisessa paikassa Ronja Ryövärintytärtä ja valitettavasti silloin oli katsomossa lapsia, jotka ei millään jaksaneet seurata näytelmää vaan touhusivat omiaan häiriten muiden teatterikokemusta. Pitääpä muistaa ottaa jotain juotavaa ja pikkupurtavaa mukaan väliajaksi. Linnakkeen kupeessa sijaitsevaan myyntikojuun joutuu aina jonottamaan kaljanjanoisten joukossa, jolloin aikaa mahdollisten ostosten syömiseen jää todella vähän. Joka kerran mietin myös, tarvitseeko koko perheen esityksen väliajalla katsojille myydä alkoholijuomia?

Poika oli kuvannut oheisen mainostaulun ihan minua varten. Tuo mainostettu vekotin kun sattuu olemaan eräs mielityökaluistani. Harvinaisen toimiva ja tehokas keksintö. 

No, niin, tässä välissä kävin suihkussa ja laitoin pesukoneen pyörimään. Vettä kun taas tulee. Niin hanasta kuin taivaaltakin. Hanaa voi sentään säädellä, mutta tuota taivasta ei. Sataa sananmukaisesti kaatamalla. Tämä asia on nyt käännettävä positiiviseksi, eli eipä tarvitse kastella sen paremmin kukkia kuin kasvilavojakaan. Ja lisäksi voi hyvällä omallatunnolla istua tietokoneen ääressä päivittämässä blogia!

Tahtoisin olla kuin sammal tai jäkälä

pehmeä, keveä kissankäpälä.

Aamusta iltaan istuisin tässä,

auringon loistaessa lämpimässä.

Aaltoja katsoisin niin kuin taulua,

kuulisin tuulen lempeää laulua.

Varpaita uittaisin rantavedessä

iloiten: kesä on edessä.

Anna-Mari Kaskinen: Ruohonkorren keveyttä. Sanoja puutarhan keveydestä. Kirjapaja

PS.  Makuuhuoneen ikkunamme on näin kesällä yötä päivää auki ja yöllä heräsin satakielen lauluun. Ihmettelin, onko se todella satakieli ja kuinka se yöllä laulaa. Kelloa en katsonut, joten kenties oli jo aamu. Tai kenties kaikki olikin unta.

Kesäpäivänseisauksessa

Mihin nämä päivät oikein menevät? Koko ajan olen liikkeessä johonkin suuntaan ja silti tuntuu, etten saisi mitään aikaan. Tai saanhan minä kaikenlaista, mutta en tahdo millään ehtiä puutarhaan ja sinne kovasti kaipaan. Sää on ollut aurinkoista ja lämmintä, joten sen puolesta ulkoiluun ei ole ollut estettä. Tiistaina olin jälleen äidin kanssa sairaalassa ja keskiviikkona juhlittiin pojan tuplakandipapereita. Entä sitten tänään torstaina. Aamulla ruokakauppaan miljoonan muun juhannusostoksiaan tekevän joukkoon. Kotiin palattuani ja ruoat kaappiin laitettuani ehdin vihdoin leikkaamaan nurmikon ja lakaisemaan terassin. Ai niin, sainhan sentään eilisiltana nypittyä rikkaruohot ja kuivuneet korret yhdestä kukkapenkistä. Enempään ei kroppa taipunut, sillä hyttyset pyörivät liian innokkaasti ympärilläni ja purivat niin vietävästi.

Tämän aatonaaton iltapäivä kului juhannusruokien valmistelussa. Keskikesän juhlassa maistuu mansikkakakku. Ei vain sielu antanut periksi maksaa kotimaisista mansikoista 7 euroa litralta. Varsinkin kun tarvitsin useamman litran. Niinpä sitten ostin vihannesmyyjältä belgialaisia mansikoita. Eivät tosiaan maistuneet oikeilta mansikoilta, mutta kelpaavat tähän rahapulaan. Löysin viikko sitten maukkaan raparperipiirakkaohjeen ja sitä käyttämällä tein pellillisen piirasta oman maan raparpereista. Piirakka on pehmeää, täyteläistä, käy vaikka leivoksesta (ohje alempana).

Aattona syödään myös suolaisia ja makeita crepesejä, joten paistoin läjän isoja lettuja ja tein makeaksi täytteeksi mansikkarahkaa. Ruoka onkin miltei pulkassa. Uudet perunat kattilaan, liha grilliin ja höysteeksi tomaatti-mozzarella -salaattia.

MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA

Muruseos

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

250 g voisulaa

 
Pohjataikina

n. 2/3 dl muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

 
Täyte

1 l raparperipaloja

2 tölkkiä rahkaa (á 250 g)

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

 
Pinnalle

n. 1/3 muruseoksesta

Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitellylle uunipannulle.

Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperi- tai omenapaloja, myös marjat kuten mustikka, puolukka, karviaiset tai herukat käyvät.

Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakka 175 asteessa n. 45 min.

Puutarhassa on alkamassa ruusupensaiden kausi. Juhannusruusussa on melkoisen paljon nuppuja, joista osa on jo auennut. Metsäruusu, jota aiemmin olen sanonut Mökinruusuksi (ruusukirjan mukaan Mökinruusu on kerrottu), kukkii parhaimmillaan ja ihanasti tuoksuen. Poppius-ruusu, Hansa-ruusu ja Sammal-ruusu ovat nupulla ja Punalehti-ruusu on avannut ensimmäiset kukkansa. 

Kuka tästä kulki ja terälehtiä hiekalle heitti? Eräs karvainen kotikissa kiirehti emäntänsä perään flexin naru unikoita viistäen

Mikäs on mirrin auringossa keinutella ja unessa unelmoida

Kaikki, joilla on lemmikki tai on joskus ollut, tietävät, miten raivostuttavaa välillä on korjata lemmikin sotkuja. Mutta yhtä nopeasti kuin kiukku tulee, se myös menee. Lemmikki on kuin pieni lapsi, jolle ei voi olla vihainen. Fiksu ihminen ymmärtää, että eläin on eläin ja sillä on eläimen tavat ja tarpeet. Koirista ja kissoista on tullut monille elintason jatkeita. Koirille puetaan merkkivaatteita ja kissoille ostetaan pinkin värisiä prinsessapetejä. Itse kukin saa rahansa hassata mihin haluaa, mutta ehkä ihminen eläintä pukiessaan täyttää jotain tunnistamatonta tarvetta niillä keinoilla, joita hänellä juuri silloin on käytettävissään. Lemmikistä on seuraa ja parhaimmillaan se tuottaa valtavasti mielihyvää. Lemmikki voi helpottaa yksinäisyyttä puhumattakaan monista muista hyödyllisistä arvoista. Usein Juusoa silittäessäni ihmettelen sen karvan sileyttä ja pehmeyttä, sen jalkojen luiden siroutta ja selän jäntevyyttä. Ja joka kerran kissaani rapsuttaessani iloitsen siitä, miten se on minuun kiintynyt ja miten hienoa on, että minulla on mahdollisuus pitää lemmikkiä. Juuri tätä ihanaa Juuso-kissaa.

Kesäpäivänseisauksen kunniaksi tein puutarhakierroksen vielä iltakymmeneltä. Aurinko paistoi taivaanrannassa ja linnut sirkuttivat. Metsäkyyhkykin huhuili pitkästä aikaa ja mustarastas luritti yksinäisen sävelmänsä. T-paidalla tarkeni hyvin ja lintuja lukuunottamatta oli aika hiljaista. Monet ovat lähteneet mökeilleen ja kuka ties minne. Ulkona tuoksui hyvältä, kesältä.

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson -

Aurinkoista ja lämmintä juhannusta kaikille blogiystävilleni!

Kiva päivä pihamaalla

 Mikä ruusu? Mökinruusuko? Voimakas tuoksu, korkeus n. 2 m, siirretty autiotontin ojanvarresta.

Olipa kiva päivä. Työteliäs, mutta kiva. Sunnuntaisen kaatosateen jälkeen maanantaiaamuna aurinko paistoi ja päivästä tuli kesäisen lämmin. Tuuli sen verran, etteivät hyttyset päässeet liikaa kiusaamaan.

Akileijat kriikunapuun alla.

Ukkokulta lähti rantaan räpeltämään veneen moottorin kanssa saadakseen paatin myyntikuntoon. Veneen sijainti 50 km:n päässä on osoittautunut liian kaukaiseksi, ja viime vuosina veneen käyttö on jäänyt vähäiseksi. 

Ukkokullan startatessa pihasta hain hanskat ja ryhdyin putsaamaan betonikulhoista raparperinlehteä pois. Vein ne alapihalle aurinkoon kuivumaan. Aurinko lämmitti jo melkoisesti, mutta koska olin laittanut verkkarit päälle päätin samantien käydä trimmaamassa ojat. Hikistä hommaahan se oli ja trimmerin esiin kaivettuani keksin sille kyllä muutakin käyttöä. Kohennusta odottava vasen rinne kasvoi jo pitkää heinää ja jotta se ei enää enempää siementäisi, trimmasin heinän ja siinä ohessa myös puna-apilat. Rinne ei todellakaan ole nyt kaunis ilmestys ja onkin vain ajasta ja inspiraatiosta kiinni, koska isken sen kimppuun lapioni kanssa.

"Raparperinlehtikulhot" odottamassa viimeistelyä.

Vasen rinne odottaa inspiraatiota

Iltapäivällä totesin syreenien kukinnan olevan loppusuoralla ja päätin karsia vanhimpia runkoja ja korkeimpia latvoja pois. Netistä löytyi syreenien leikkaamiselle monenlaisia ohjeita. Jonkun mukaan niitä ei pidä laisinkaan leikata, jonkun toisen mielestä syreenit kestävät ihan tapille leikkaamista. Päädyin siis keskitiehen, kuten olen tehnyt aiemminkin. Sahasin kustakin puuryhmästä sen vanhimman rungon ja joistakin tosiaan myös korkeimmat latvat. Viime vuonna samaan aikaan tehty operaatio lisäsi selvästi uusien vesojen kasvua, joka oli tavoitteenikin. En tykkää pitkistä syreenirungoista, joiden latvassa keikkuu lehtiä. Sinne ne kukatkin ovat viime vuosina tulleet. 10 vuotta sitten syreenit kukkivat katseen korkeudella. Ovat siis venähtäneet aika lailla. 

Karsitut syreenit odottamassa pilkkomista ja haketusta.

Taivaalla seilasi muutama pilvipallero ja aurinko loimotti lämpimänä. Piti välillä kipaista vaihtamassa verkkarit shortseihin. Samalla lensi sukat pyykkikoriin. Viisasta olisi ollut laittaa uudet sukat jalkaan, sillä illalla varpaat olivat taas mustaakin mustemmat. 

Siperiankurjenmiekat sinisessä tanassa

Ruokataukoa lukuunottamatta päivä kului pihamaalla puuhaten. Aika hurahti nopeasti ja isojen hommien ohessa tuli nypittyä sieltä täältä ja haravaakin vähän heiluttelin. Iltakuuden jälkeen vihdoin vein haravat ja oksasakset kellariin ja lähdin suihkuun. Selkä tuntui jäykältä ja oikeassa ranteessa kutisi nokkosen polte, mutta mieli oli hyvä. Totesin, että yksi sadepäivä lötköttelyn merkeissä riittää kyllä minulle ja siinä ajassa kertyy sopivasti energiaa käytettäväksi puutarhan raskaisiin tehtäviin. Parempi olisi tietysti tehdä muutama homma päivittäin, eikä raataa itseään raihnaaksi kertaheitolla.

Bermudan kolmio

Illalla piti vielä kiertää tontti kameran kanssa ja napsia otoksia eri kohteista. Etupihalla kukkapenkin reunoille on istutettu kuunliljoja. Sattumalta tähän Bermudan kolmioon on tavallisten kuunliljojen ohessa tullut yksi vähän isompi malli, ei minusta kuitenkaan jättikuunlilja. Taustalla on marjakuusi, jonka piti olla kartiomainen, ei maljamainen. No, hyvin on marjakuusi paikallaan viihtynyt ja kasvanut isoksi. Näin lumettomaan aikaan se on kaunis, mutta talvella painava lumi tuppaa painamaan kaikki oksat maahan ja usein suuri osa oksista on pitkälle kevääseen lumihangessa.

Värililjat on aikanaan istutettu kuunliljojen taakse, mutta jälleen jokin sattuma mikä lie on vyöryttänyt ne keskelle kuunliljaa. Joka kesä suunnittelen kaivavani niin kuunliljan kuin värililjatkin ylös ja siirtäväni ne erilleen, mutta aina se on jäänyt. Sulassa sovussa kasvit ovat keskenään, jonka vuoksi en kenties ole sitten kuitenkaan niitä erottanut toisistaan.

Kivipolku

Kivipolku päättyy lintujen juoma-altaalle. Polun alkuperäinen tarkoitus oli helpottaa kukkapenkkien hoitoa ja niinhän se on tehnytkin. Vasemmalla olevat pionit ovat tänä kesänä kasvaneet hurjasti pituutta. Laitoin niihin jo pari viikkoa sitten tuet, eikä eilinen kaatosade onneksi hakannut pionejani maahan. Nuput ovat jo pinkeinä ja vain odottavat sopivaa hetkeä auetakseen.

Viime kesänä tuon lintualtaan takana olevissa aroniapensaissa kasvoi komeita Sormustinkukkia. Nyt niistä ei ole jälkeäkään - missään. Monta vuotta sormustinkukat ovat seilanneet puutarhassani, joten hiukan on haikea mieli, jos ne nyt ovat päättäneet lähteä muille maille. Millä keinolla sormustinkukat saisi pysymään edes omassa puutarhassa, vaikka eivät kukkapenkissä pysyisikään? 

Juuso viihtyi kanssani pihamaalla, ei kuitenkaan tapansa mukaan heinikossa nukkumassa. Ehkä siellä oli vielä liian kosteaa eilisen sateen jäljiltä.Kissa torkkui Vuorenkilpien alla, mutta tuli välillä katsomaan hommiani ja kierittelemään hiekassa. Kävipä ottamassa päikkärit keinussakin, mutta ponkaisi heti sieltä pois saatuani kameran käsiini. Ei siis mikään linssilude-kissa.

Juuson valvova silmä kurkkii Mamman touhuja.

Päivä on taas pulkassa. Ei muuta kuin suihkuun työpäivän päätteeksi ja puhtaat rasvatut jalat puuvillasukkiin. Muutama sivu dekkaria ja unta pollaan.

Juhannusviikko alkamassa

Kulunut viikko on mennyt omaishoitotehtävissä ja 10-vuotiaan Siirin seuraneitinä. Puutarhassa on käyty lähinnä leikkimässä barbeilla nurmikolle levitetyn huovan päällä ja askartelemassa kortteja pihapöydän ääressä. Sään puolesta päivät ovat olleet ulkoilukelpoisia; aurinko on enimmäkseen paistanut, eikä sade ole häirinnyt. Sen sijaan hyttyset ovat kiusana heti, kun vähänkin pidempään ulkosalla liikkuu. 

Kun barbit olivat tarpeeksi vaihtaneet vaatteita ja seurustelleet toistensa kanssa olikin aika siirtyä perähuoneen lattialle kasaamaan legotaloja. 10-vuotiasta ei sentään iltakahdeksalta laiteta nukkumaan ja niin sitten valojen sammuttaminen tuppasi lykkääntymään ilta toisensa jälkeen puoliyöhän. Muutaman päivän leikkiputkesta väsyneenä en ole vielä pahemmin jaksanut puutarhaan paneutua. Nämä tämän päivän lapset tuntuvat vaativan aikuiselta aktiivista läsnäoloa tauotta. Pitää pelata ja touhuta ja järjestää tekemistä. Mutta mukavaa oli siinä ohessa jutella maailman menosta ja tutustua alakouluikäisen tyttölapsen ajatuksiin.

Pari päivää oli hyvin kesäistä, eilen lähes helteistä, mutta tänään sitten sataakin kaatamalla. Nurmikko kasvaa kohinalla ja se vaatii leikkaamista vähintäänkin kerran viikossa. Puutarha on täynnä kukkivia tai nupuillaan olevia kasveja. Pensasruusuista Mökinruusu on jo avannut ensimmäiset kukkansa ja Juhannusruusu on viittä vaille -tilanteessa. Pohjantähtikin on saanut aikaan muutaman nupun, mutta mikä lie -pistiäinen ehti kyllä sitä vahingoittaa kovasti. Leikkasin toukkien ruttaamia lehtiä ja suihkutin mäntysuopaliuoksella. Kirvoja on niin ruusuissa kuin omenapuissakin runsaasti.

Unikot availevat pallukkaisia nuppujaan ja Siperiankurjenmiekat kukkivat täyttä päivää. Myös Kurjenpolvet ovat aloittamassa kukintaansa. Koivuangervossa ja Aronioissa on kukkia valtavasti. Ylipäätään tuntuu, että useimpien kasvien kukinta on tänä vuonna todella runsasta.  

Alkuviikosta valoin betonista neljä raparperinlehtikulhoa muovin alle muhimaan. Eilen otin ne muovin alta ja hyvin olivat onnistuneet. En kuitenkaan ehtinyt putsata rapskunlehteä pois ja se oli tarkoitus tehdä tänään. Tuonne kaatosateeseen en aio kuitenkaan mennä, joten sade huuhtokoon kulhoja vielä jonkin aikaa. 

Huomasin, että aina kun olen poissa puutarhan parista useamman päivän, luonto pyrkii ottamaan omansa ja rikkaruohot kurkottavat päätään. Tekemistä taas riittää yllinkyllin; tukemista, nyhtämistä, rankkasateen jälkien siivoamista. 

Nurmikkoa leikatessani totesin, että perennapenkkien reunoille asettamani kivet on otettava pois ja korvattava kivituhkalla. Leikkurin pyörä ei kulje kunnolla kivien päällä, vaan siirtelee niitä sinne tänne. Kiville riittää kyllä käyttöä muuallakin ja onneksi tilasin lisää kivituhkaa. Nyt vain sitä kärräämään. 

Suurempi työmaa odottaa vasemmassa rinteessä. Kuvittelin, että jaksaisin sietää heinittynyttä näkymää syksyyn saakka, mutta niin ei taida käydä. Illalla pojan kanssa puutarhaa kiertäessäni mieleen hahmottui muutamia ideoita, joista saattaa olla hyötyä rinteen parantamisessa. Taitaa olla jälleen vuorossa nurmikon pienennysprojekti yhden kukkapenkin verran.

Sammalleimu, maksaruoho ja muut rinteessä säästettävät kasvit eivät jaksa taistella puna-apilan ja ruohon kanssa vaan jäävät selvästi alakynteen. Jostain on puutarhaamme levinnyt myös tulikukka, joka ei mielestäni ole niitä kauniimpia kasveja. Sen lehdet muistuttavat alkuvaiheessa hiukan sormustinkukan lehtiä ja siksi en ole heti arvannut riipiä niitä pois. 

Kasvilavoissakin on vihdoin elämää. Ukkokullan sipulit ovat kasvattaneet vartta ja harso piti ottaa pois. Minun laatikossani kehäkukka on itänyt, mutta persiljasta tai tillistä ei vielä ole havaintoja. Ei kyllä pahemmin rikkaruohojakaan, joten kitkemistä ei siis sillä saralla ole ainakaan vielä tiedossa.

Sateisen päivän voi käyttää monella tavoin ja minä päätin imuroida. Auringon paisteessa on mukava lähteä pihamaalle, joten kodin siivous näin kesäaikaan saattaa ajoittain olla hiukan suurpiirteistä. Juuso meni aamulla pihalle, eikä halunnut tulla sisälle sateen alkaessa. Metsikön isojen puiden katveessa voi aika pitkään pysytellä kuivana ja sinne Juusokin oli suunnistanut. Sade kuitenkin tuli aina vain rankemmaksi ja saatuani siivoushommat päätökseen, kipaisin sateenvarjon kanssa katsomaan, josko kissa haluaisi jo tulla sisälle. Ehdin tuskin Juuson nimeä henkäistä, kun kissa pinkaisi kohti terassin ovea. Flexi kirposi kädestäni ja sinkoutui maata pitkin kolisten Juuson perässä tarttuen vihdoin terassin reunaan. Juuso oli jo sisällä ja ravisteli itsestään suurimmat sadepisarat pitkin takkahuoneen lattiaa. Sitten se kiersi ruokakupin kautta olohuoneeseen ja paneutui nojatuoliin nukkumaan.