Kiva päivä pihamaalla

 Mikä ruusu? Mökinruusuko? Voimakas tuoksu, korkeus n. 2 m, siirretty autiotontin ojanvarresta.

Olipa kiva päivä. Työteliäs, mutta kiva. Sunnuntaisen kaatosateen jälkeen maanantaiaamuna aurinko paistoi ja päivästä tuli kesäisen lämmin. Tuuli sen verran, etteivät hyttyset päässeet liikaa kiusaamaan.

Akileijat kriikunapuun alla.

Ukkokulta lähti rantaan räpeltämään veneen moottorin kanssa saadakseen paatin myyntikuntoon. Veneen sijainti 50 km:n päässä on osoittautunut liian kaukaiseksi, ja viime vuosina veneen käyttö on jäänyt vähäiseksi. 

Ukkokullan startatessa pihasta hain hanskat ja ryhdyin putsaamaan betonikulhoista raparperinlehteä pois. Vein ne alapihalle aurinkoon kuivumaan. Aurinko lämmitti jo melkoisesti, mutta koska olin laittanut verkkarit päälle päätin samantien käydä trimmaamassa ojat. Hikistä hommaahan se oli ja trimmerin esiin kaivettuani keksin sille kyllä muutakin käyttöä. Kohennusta odottava vasen rinne kasvoi jo pitkää heinää ja jotta se ei enää enempää siementäisi, trimmasin heinän ja siinä ohessa myös puna-apilat. Rinne ei todellakaan ole nyt kaunis ilmestys ja onkin vain ajasta ja inspiraatiosta kiinni, koska isken sen kimppuun lapioni kanssa.

"Raparperinlehtikulhot" odottamassa viimeistelyä.

Vasen rinne odottaa inspiraatiota

Iltapäivällä totesin syreenien kukinnan olevan loppusuoralla ja päätin karsia vanhimpia runkoja ja korkeimpia latvoja pois. Netistä löytyi syreenien leikkaamiselle monenlaisia ohjeita. Jonkun mukaan niitä ei pidä laisinkaan leikata, jonkun toisen mielestä syreenit kestävät ihan tapille leikkaamista. Päädyin siis keskitiehen, kuten olen tehnyt aiemminkin. Sahasin kustakin puuryhmästä sen vanhimman rungon ja joistakin tosiaan myös korkeimmat latvat. Viime vuonna samaan aikaan tehty operaatio lisäsi selvästi uusien vesojen kasvua, joka oli tavoitteenikin. En tykkää pitkistä syreenirungoista, joiden latvassa keikkuu lehtiä. Sinne ne kukatkin ovat viime vuosina tulleet. 10 vuotta sitten syreenit kukkivat katseen korkeudella. Ovat siis venähtäneet aika lailla. 

Karsitut syreenit odottamassa pilkkomista ja haketusta.

Taivaalla seilasi muutama pilvipallero ja aurinko loimotti lämpimänä. Piti välillä kipaista vaihtamassa verkkarit shortseihin. Samalla lensi sukat pyykkikoriin. Viisasta olisi ollut laittaa uudet sukat jalkaan, sillä illalla varpaat olivat taas mustaakin mustemmat. 

Siperiankurjenmiekat sinisessä tanassa

Ruokataukoa lukuunottamatta päivä kului pihamaalla puuhaten. Aika hurahti nopeasti ja isojen hommien ohessa tuli nypittyä sieltä täältä ja haravaakin vähän heiluttelin. Iltakuuden jälkeen vihdoin vein haravat ja oksasakset kellariin ja lähdin suihkuun. Selkä tuntui jäykältä ja oikeassa ranteessa kutisi nokkosen polte, mutta mieli oli hyvä. Totesin, että yksi sadepäivä lötköttelyn merkeissä riittää kyllä minulle ja siinä ajassa kertyy sopivasti energiaa käytettäväksi puutarhan raskaisiin tehtäviin. Parempi olisi tietysti tehdä muutama homma päivittäin, eikä raataa itseään raihnaaksi kertaheitolla.

Bermudan kolmio

Illalla piti vielä kiertää tontti kameran kanssa ja napsia otoksia eri kohteista. Etupihalla kukkapenkin reunoille on istutettu kuunliljoja. Sattumalta tähän Bermudan kolmioon on tavallisten kuunliljojen ohessa tullut yksi vähän isompi malli, ei minusta kuitenkaan jättikuunlilja. Taustalla on marjakuusi, jonka piti olla kartiomainen, ei maljamainen. No, hyvin on marjakuusi paikallaan viihtynyt ja kasvanut isoksi. Näin lumettomaan aikaan se on kaunis, mutta talvella painava lumi tuppaa painamaan kaikki oksat maahan ja usein suuri osa oksista on pitkälle kevääseen lumihangessa.

Värililjat on aikanaan istutettu kuunliljojen taakse, mutta jälleen jokin sattuma mikä lie on vyöryttänyt ne keskelle kuunliljaa. Joka kesä suunnittelen kaivavani niin kuunliljan kuin värililjatkin ylös ja siirtäväni ne erilleen, mutta aina se on jäänyt. Sulassa sovussa kasvit ovat keskenään, jonka vuoksi en kenties ole sitten kuitenkaan niitä erottanut toisistaan.

Kivipolku

Kivipolku päättyy lintujen juoma-altaalle. Polun alkuperäinen tarkoitus oli helpottaa kukkapenkkien hoitoa ja niinhän se on tehnytkin. Vasemmalla olevat pionit ovat tänä kesänä kasvaneet hurjasti pituutta. Laitoin niihin jo pari viikkoa sitten tuet, eikä eilinen kaatosade onneksi hakannut pionejani maahan. Nuput ovat jo pinkeinä ja vain odottavat sopivaa hetkeä auetakseen.

Viime kesänä tuon lintualtaan takana olevissa aroniapensaissa kasvoi komeita Sormustinkukkia. Nyt niistä ei ole jälkeäkään - missään. Monta vuotta sormustinkukat ovat seilanneet puutarhassani, joten hiukan on haikea mieli, jos ne nyt ovat päättäneet lähteä muille maille. Millä keinolla sormustinkukat saisi pysymään edes omassa puutarhassa, vaikka eivät kukkapenkissä pysyisikään? 

Juuso viihtyi kanssani pihamaalla, ei kuitenkaan tapansa mukaan heinikossa nukkumassa. Ehkä siellä oli vielä liian kosteaa eilisen sateen jäljiltä.Kissa torkkui Vuorenkilpien alla, mutta tuli välillä katsomaan hommiani ja kierittelemään hiekassa. Kävipä ottamassa päikkärit keinussakin, mutta ponkaisi heti sieltä pois saatuani kameran käsiini. Ei siis mikään linssilude-kissa.

Juuson valvova silmä kurkkii Mamman touhuja.

Päivä on taas pulkassa. Ei muuta kuin suihkuun työpäivän päätteeksi ja puhtaat rasvatut jalat puuvillasukkiin. Muutama sivu dekkaria ja unta pollaan.