Metsän tyttö tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...

Vastaistutettu kuusiaita kulkee kasvimaan sivuitse ja jatkuu kasvimaan ja omenapuiden takana.

Meistä tuli eilen metsänomistajia. Istutin nimittäin 60 metsäkuusen tainta tulevaksi aidaksi. Sen sijaan, että olisin kaivanut kuopat lapiolla, käytin tehtävään puutarhakairaa 15 cm:n terällä. Joissakin paikoissa kaira upposi maahan kuin voihin, mutta joitakin reikiä sai vääntää ja kääntää täydellä voimalla. Lapiolla kaivuhomma olisi ilmiselvästi käynyt nopeammin, mutta kairalla se oli jotenkin siistimpää. Kairaamisen tuotoksena oli sopivan kokoinen reikä ja siitä noussutta multaa. Kun kaikki 60 reikää oli kairattu, vuorossa olikin sitten taimien istutus, joka hoitui nopeasti. Ukkokulta totesi, että kyllä kiinalaisten jalkapohjia kutitti, kun minä kairasin niin pitkään.

Kuusi-vauva (Picea ables)

Matka 30 senttisestä taimesta kunnon kuusiaidaksi vienee vuosikausia. Aktivoiduimme näkö- ja tuulisuojan saamiseksi vasta, kun kunta sai vihdoin valmiiksi suunnitelmansa pallokentän ja sinne johtavan kävelyreitin rakentamiseksi. Pusikoitunut pallokenttä kunnostetaan tonttimme päädyssä olevalle alueelle. Siitä pitäisi tulla aidattu ja valaistu harrastuspaikka lähiseudun asukkaille. Tonttimme toisella sivulla olevaan puistometsään rakennetaan hiekkapintainen ja valaistu kävelyreitti tuolle pallokentälle. Hyvää suunnitelmassa meidän kannaltamme on se, että kunnan puistoalueelta kaadetaan pahasti ränsistyneet ja pystyyn lahonneet puut. Ne alkavat olla jo vaarallisia ja Hannunmyrsky katkaisikin sieltä jo yhden ison kuusen ja romahdutti huonokuntoisia leppiä. Huonoa on tietenkin se, että tonttiamme suojannut metsikkö poistuu ja läpikulku lisääntyy. Rakentamisen pitäisi alkaa lähivuosina, mutta sekin taitaa riippua kunnan rahatilanteesta. Olemme toki tienneet kunnan suunnitelmista jo vuosikausia, mutta eipä ole tullut konkreettisesti mietittyä, mitä se meille merkitsee.

Samassa Viherpeukaloiden tilauksessa kuusien kanssa tuli Tornionlaakson ruusu ja 5 kpl  Syysleimu Europaa. Niitä varten tein uuden kukkapenkin alapihalle, omenapuiden toiselle puolelle. Tällä kertaa en kaivanut nurmikkoa pois vaan peitin sen sanomalehdellä. Ruusua varten kaivoin tietenkin vähän syvemmän kuopan ja kukille kairasin reiät. Päälle laitoin tuoretta multaa. Lisänä penkkiin siirsin toisaalta yhden Töyhtöangervon, Akileijaa, Suikeroalpia ja Taponlehteä. Tarkoitus oli kehystää penkki suodatinkankaalla, kivillä ja kivituhkalla, mutta juuri siinä vaiheessa alkoi sade. Olinkin jo jonkin aikaa katsellut taivaan pilvistymistä. Illaksi luvattiin vesisadetta, joten kaivuhommat piti saada loppuun.  Vaikka puutarhahommat jäivät vähän kesken, sade tuli sopivaan aikaan. Nyt ei tarvitse kastella juuri istutettuja taimia niin paljon.

Istutussessio kesti useamman tunnin. Toki kävin välillä syömässä Ukkokullan valmistamaa ruokaa. Palasin takaisin puuhaan, jotta saisin päivän hommat tehtyä. Tykkään tehdä jonkun urakan alusta loppuun samalla kertaa ja mennä sitten sen jälkeen suihkuun. 

Näin siis eilen. Tänään aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Vettä onkin tullut yön ja aamupäivän aikana todella rankasti. Alapihalla kävellessäni jalkojen alla litsahteli ylenmääräinen märkyys. Sinänsä sadepäivä ei harmita, sillä puutarha tarvitsee välillä vettä ja ihminen lepoa. Sainpa taas työhuonetta siivottua ja paikkoja järjesteltyä. Samalla Ukkokulta siivosi tietokonettani.

Sade on hakannut pensaat raparperin päälle

Tykkään erilaisista maanpeitekasveista, koska ne tuovat puutarhaan vihreyttä sellaisiinkin paikkoihin, joissa maa olisi muuten esimerkiksi mulloksella. Maanpeitekasvit säästävät vaivaa kasvaen aikaa myöten tiiviiksi matoiksi ja estäen siten rikkakasvien kasvun. Varjoisimmissa paikoissa meillä menestyy hyvin Taponlehti ja Pikkutalvio. Kevätkaihonkukka on osoittautunut erinomaiseksi ja se on levinnyt hyvin moniin paikkoihin puutarhassani. Myös Taponlehti tuntuu viihtyvän myös puolivarjossa ja yllättäen minulla on sitä aivan aurinkoisissakin paikoissa. Jonkin verran meillä on myös Maahumalaa, jota näyttää löytyvän ihan luontaisesti meidän nurmikolta. Tapaan laittaa sitä keväisin joihinkin kesäkukka-asetelmiin ja sehän kasvaa mittaa uskomattomasti syksyyn mennessä. Tämän hetken "maanpäällystysprojekti" on talon toisessa päässä, jota varjostaa isot puut. Siellä on jo nyt pari rhodoa, joista toinen hyvin pieni. Sinne istutin viime kesänä maanpeitteeksi Rönsyansikkaa ja Rönsytiarellaa, joista ansikka on lähtenyt hyvin leviämään.

Poistin aikoinaan tältä talon ja tien väliseltä alueelta nurmikon. Ensin pala palalta istuttamieni pensaiden ja perennojen tieltä ja lopulta ihan kokonaan kun jäljellä oli olematon pläntti, jota oli turhauttavaa ajaa leikkurilla. Paikka on hieman varjoisa ja tyrkkäsin sinne kokeeksi Pikkutalviota. Myöhemmin sinne on jostain tarttunut myös Taponlehteä. Koska tällaisia isoja alueita on hankala hoitaa tallomatta kasveja, tein alueelle polun ja paikka sai nimen Pikkupuutarha. Se on edelleen eräänlainen kokeilupaikka, mutta vähitellen löytää muotonsa ja kasvinsa. Tarkoitus oli jossain vaiheessa keksiä sopivia pensaita tai perennoja tähän kulkuväylän reunaan, mutta hyviä ideoita odotellessa maanpeitekasvit valtasivat paikan. Tällä hetkellä näin saa olla. Paikka näyttää rehevältä ja vihreältä koko kesän.

Samaisen alueen toinen pääty on ollut pitkään hieman ongelmallinen, koska kesän myötä Syyshortensia lehteen päästyään varjostaa muita kasveja. Takana oikealla on isoksi kasvanut marjakuusi ja sen vieressä Norjanangervoa, välissä vuorimänty. Angervon takana kulkee yksi Pikkupuutarhan poluista vierellään Kriikuna. Näiden kaikkien takana on tien vierelle muutama vuosi sitten istutettu tuija-aita (ei vielä näy tähän kohtaan) sekä vanha mänty ja jostain sinne yllättäen kasvanut sireeni. Olen antanut ahomansikan levitä aluskasviksi Syreenihortensian alle, koska se näyttää siellä menestyvän. Vasemmanpuoleisen syyshortensian naposteli toissa talvena myyrä tai pupujussi maantasalle. Viime kesänä se sieltä nousi ja kukkikin, mutta on vielä aika hontelo. Tässä kuvassa kaikki näyttää sekavalta, mutta niin ei todellisuudessa ole. Aluetta reunustaa Kuunliljat, joiden takana kuvassa näkyvä Lehtosinilatva ja tulppaanit sekä liljat kasvavat. Alulla ovat myös Ritarinkannukset ja Purppurapunalatva, joka kerää loppukesästä perhoset kukkiinsa.

Puutarhaportti 2.5.2012

Puutarhaportti 2.6.2012

Näkymä puutarhaportista, yläpihalta alapihalle näin kesäkuun alussa. Aika vehreältä jo näyttää. Vertailun vuoksi alaoikealla sama näkymä tasan kuukausi sitten. Tämän jälkeen Ukkokulta laittoi porttiin nuo yläosan poikkipuut, jotka viime kesänä jäivät laittamatta. Minun piti petsata poikkipuiden päät, mutta toistaiseksi se on tekemättä ja näyttää pahasti siltä, että tältä erää homma jää. Humala nimittäin kasvaa sellaista vauhtia, etten ehdi sutineni paikalle.

Peipponen laulaa ulkosalla ihanasti ja tuulikin taitaa olla laantunut. Vähään aikaan ei ole satanut, mutta pilviseltä yhä näyttää. Jos huomenna ei sada, meikäläinen lähtee taas puutarhahommiin. Johan sitä kaipaakin, kun yksi päivä on näin kulunut sisätehtävissä.