Sivut

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kyllä auringonpaiste tuntuu hyvältä



Alituisten sateiden ja omaishoitopäivien vuoksi puutarha on jäänyt totisesti toiselle sijalle, ellei sitten peräti kolmannelle. Jonkun kerran olen kaihoisasti katsonut ikkunasta ja todennut, että tuonne pitäisi ehtiä... Puutarhasta ei montaa päivää poissa tarvitse olla, kun jo ruoho rehottaa ja rikkaruohot valtaavat uusia alueita. Toisaalta melko nopeasti paikat saa kuntoon, jos pihalla vallitsee jonkinlainen perusjärjestys. Sama pätee tietenkin myös kodin sisätiloihin.

Vasemman rinteen kunnostusprojekti on odotellut jatkoa viikon ja eilen sitten pääsin sen kimppuun heti aamusta. Aurinko paistoi likimain siniseltä taivaalta ja shortseissakin tuli kuuma kaivella ja kärrätä. Rinteessä odotti vanha räsymatto ja osin myös maanrakennuskangas. Levitin lopun kankaan ja seuraavaksi kaivoin rinnettä ja nurmea erottamaan vyöhykkeen, jonka rotin nurmikosta ja rinteestä suodatinkankaalla, täytin pikkukivillä ja kivituhkalla. Tämän jälkeen istutin Sammalleimua, Sulkaneilikkaa ja Maksaruohoa pieninä tuppaina. Leikkasin suodatinkankaaseen pienen viillon, jonne laitoin istutettavan kasvin ja sen jälkeen painoin vielä multaa sen ympärille. Rinteen alareunaan oli laitettava tuki kivistä, jotta multa pysyy rinteessä, kunnes kasvien juuret sitovat sen. Rinteen portaiden vierustaan istutin kiviä kivituhkaan. Laitan sinne Mehitähteä ja sammalkasvia pieniin multataskuihin - kunhan kerkiän. Aroniapensaiden alle laitoin kostutettua sanomalehteä ja sen päälle levitin oksahaketta. Lopuksi siivosin roskat ja haravoin nurmikon sekä korjasin pois työkalut. Vielä riittää viimeistelyhommia ja sen jälkeen täytyy seurata, lähtevätkö kasvit kasvamaan ja ihan varmasti myös joudun rikkaruohoja nyppimään. Aina niitä nousee ihan uusiinkin penkkeihin. Yritin seuloa vanhaa multaa, mutta se oli toivotonta liian pienisilmäisen verkon vuoksi. Niinpä pyrin nyppimään pois kaikki silmin nähtävissä olevat juurenpalaset ja mielestäni epämääräiset kokkareet.

Kaivaminen, kärrääminen ja kivien siirtely on hikistä puuhaa kesäauringon paisteessa. Äkäiset paarmat hyökkäsivät hikiseen ihoon ja niitä sitten lätkin multaisilla hanskoilla. Olin siis yltä päältä multainen ja tuntui hyvältä mennä viileään suihkuun sananmukaisesti huuhtomaan pölyt pois.

Alkuillasta oli tarkoitus tehdä tutkimuskierros pihalla ja puutarhassa. Hetken jouduin kierrostani siirtämään, sillä yllätys, yllätys: taivaalle oli ilmestynyt musta pilvi, jonka tietenkin piti roiskaista sadekuuro maahan. Onneksi sade ei kestänyt kauaa ja saatoin tehdä tilannekartoituksen puutarhani jamasta. Tietenkin kameran kanssa. Ihan alkuun piti kuitenkin etsiä kissa. Sen flexi sojotti talon seinustalle, mutta Juusoa ei näkynyt missään. Ajattelin sen sotkeutuneen flexinsä kanssa, kuten aina joskus tapahtuu. Kissa oli naamioitunut talon harmaaseen sokkeliin Köynnöshortensian juurelle. Ilmeisesti se oli mennyt sadekuurolta suojaan ja todennut paikan olevan niin viihtyisä, ettei sillä ollut mitään kiirettä pois.
Juuso on tykännyt kovasti näistä muutamista aurinkoisista päivistä. Sen on malttanut käydä sisällä vain kiireesti syömässä ja palannut takaisin pihalle. Kun se vihdoin iltasella tulee sisälle, se syö ruoka-annoksensa nopeasti ja tassuttelee olohuoneen pöydän alle iltapesulle. Kun minä lähden yhdentoista jälkeen kohti omaa sänkyä, kissa herää koiranunestaan ja sipsuttaa arvokkaasti viereeni. Selittää vielä tullessaan, että olisi emäntä saanut vähän aiemmin jo sänkyynsä kömpiä, jotta kissa olisi saanut rapsuttavaa seuraa. Muutamana aamuna ollaan herätty yhtä aikaa kissan kanssa, mutta useimmiten se kyllä on jossain vaiheessa siirtynyt olohuoneen nojatuoliin.

Juuson sadesuoja Köynnöshortensian lomassa

Malvan vierelle on tupsahtanut suurikukkainen ruusu. Mistä se on tullut? Ei kyllä aavistustakaan, sellaista en ole koskaan itse ostanut tai saanut. Kaunis se on ja hyvin tanakka. Toinen, joskin vähän pienempi yllätys, on Valkoisen Särkyneen sydämen löytyminen. Ostin sen puutarhamessuilta ja kevätkiireissä istutin jonnekin, vaan en laisinkaan muistanut, minne. Tapani on kirjata kasvien istutuspaikat, mutta tänä keväänä muutaman kasvin osalta tämä jäi tekemättä ja sitä olen myöhemmin kovasti harmitellut. Hyvä, että särkynyt sydän löytyi ja se saa olla toistaiseksi paikoillaan. Jossain vaiheessa sille on etsittävä parempi paikka kasvaa.
Kehäkukka kuuluu kesään, yleensä kasvimaalle, mutta tällä kertaa ruukussa.


Ruukkuun kylvämäni Kehäkukat ja Kurkkuyrtit ovat aloittaneet kukintansa. Värililjojen turvonneet nuput aukeavat vähitellen. Aikoihin en ole uusia liljoja istuttanut ja yhä edelleen näyttää kukkivan lähinnä keltaiset ja oranssit lajikkeet. Yläpihan kivipolun vierellä kukkii Myskimalva horjuen. Sen varsi on kiero jos johonkin suuntaan ja pystyssä se taitaa pysyä lähinnä muihin kukkiin tukeutumalla.
Tornionlaaksonruusukin kukkii pienin kerrotuin kukin. Pieniä ovat sen kukat, mutta pieni on vielä pensaskin. Elämänlanka on uhkaavasti lähestymässä Tornionlaaksonruusua. Se on ihan nätti valkoisine kukkineen, kunhan ei tukehduta perennojani. Ohjasin elämänlangan kasvamaan tuoksuvatukkoon, jossa se on ennenkin majaillut.

Tornionlaaksonruusu
Kurkkuyrtti kelpaa vaikka syötäväksieksti

Kadonneeksi luulemani valkoinen Särkynyt sydän löytyi

Niska ja hartiat ovat nyt niin jumissa, ettei tästä kirjoittamisesta tule yhtään mitään. Täytynee siirtyä Ukkokullan seuraksi viettämään lokoisaa perjantai-iltaa.



Aurinkoista viikonloppua
kaikille puutarhureille!

2 kommenttia:

  1. Mahtavan suojaisa piilopaikka Juusolla. SUlla kasvaa kaikenmoista kaunista ja lisää on tulossa. Tuo kivien ja maan siirtely on kyllä hyvää kuntoliikuntaa, ei kuntosaleja juuri tarvita mutta rentoutumista kylläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, puutarhurin homma ei välttämättä ole mitään kevyttä puuhaa. Se kyllä käy kuntokoulusta. Parasta minusta on se hyvä mieli ja onnistumisen tunne, kun saa jonkun ison urakan valmiiksi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!