Kirpparitavaraa ja omenoita, omenoita

Muutama päivä on kulunut kaappeja raivatessa, sillä kävin varaamassa viikoksi kirpparipöydän ja huomenna sinne voi ennen sulkemista viedä tavarat. Hiukan jo ehdin miettiä, olinko sittenkin liian kärsimätön, josko tavaraa ei yhteen pöydälliseen riittäisikään. Ei huolta, kamaa kertyi neljä isoa Ikea-kassillista. Käsittämätöntä, mitä ihminen säilöö varastoihinsa. Kaikki on muka merkityksellistä, täynnä muistoja tai muuten vaan "käytän-tätä-jonain-päivänä" -tavaraa. Vaatteita minulta ei nykyisin enää tule niin paljon, sillä olen alkanut harkita ostoksiani paremmin. Jos en heti tarvitsemaani löydä, en myöskään osta sellaista, joka kelpaa paremman puutteessa. Ne sellaiset ostokset tuppaavat joka tapauksessa jäämään kaappiin roikkumaan ja niihin käytetyn rahan voisi kuluttaa viisaamminkin - tai olla kuluttamatta laisinkaan. Sen sijaan löysin yllättävän määrän rihkamakoruja, erilaisia hiuskiinnikkeitä, koriste-esineitä ilman mitään tunnesidettä ja sukulaisten kaapeista kulkeutuneita astioita. Kellaristakin löysin kahvikuppeja ja aterimia, joita olen säästänyt ilman sen kummempaa tarkoitusta. Totaalisesti niiden olemassaolon jopa unohtaen. Tuppaan liiankin herkästi tallentamaan tavaroita, joihin on ihan pienen pienikin tunneside tai joiden kuvittelen joskus ehkä merkitsevän jotain. Olenpa säästänyt mm. aikanaan niin tutun pinkin Valintatalon muovikassin. Nyt se on ikuistettu valokuvaan ja saa siis mennä.
Suurin urakka kirpparimyynnissä on kyllä tavaroiden hinnoitteleminen. Jokaiseen kippoon ja kuppiin on kiinnitettävä lappu, jonka pitäisi niissä myös pysyä. Homma on nyt tehty ja huomenna lähtee kamat kirpparille.

Keskiviikkona kävin Espoon Ikeassa hakemassa yhden naulakon, äidille jättityynyn ja siihen tyynyliinoja. Äidin kun pitää leikkauksensa jälkeen nukkua jonkin aikaa selällään ja se on ehkä vähän helpompaa, kun voi nojata kunnollisen kokoiseen tyynyyn. Kauppaan mennessäni aurinko paistoi lämpimästi, tosin muutama tumma pilvi purjehti taivaanrannassa. Ikeassa oli tavarat sijoitettu taas uusiin asemiin ja huomaamattani aikaa kului jäädessäni näpräämään yhtä jos toistakin huonekalua ja tavaraa. Tavarat maksettuani lähdin kohti ulko-ovia ja totesin ulkona satavan aivan kaatamalla. Jäin siis hetkeksi odottamaan, josko sade taukoaisi, mutta kissan viikset, se vain yltyi. Lopulta lähdin kävelemään katoksen suojassa, jotta edes osan matkasta pääsisin kastumatta. Rankkasateesta huolimatta ilma oli varsin lämmin, eikä kastuminen saanut minua huonolle tuulelle. Päin vastoin, alkoi naurattaa nähdessäni varisten ja naakkojen kokoontuvan katokseen sadetta pitämään. Nauru kyllä hyytyi, kun kotiin päästyäni huomasin hukanneeni tyynyliinapakkauksen. Tietenkin vasta maksamisen jälkeen.

Kirpparitavaroita tänään hinnoitellessani Ukkokulta laittoi ruokaa ja pyysi minua tekemään salaatin. Sanoin, etten oikein ehtisi ja ehdotin, että hän tekisi sen puolestani. No, eipä tällaiselle salaatille voi ainakaan nenäänsä nyrpistää. Sen verran hyväntuulisen salaatin Ukkokulta oli lohimedaljongien ja perunamuussin seuraksi väsännyt. 

Pihalle en ole tällä viikolla ehtinyt kunnolla laisinkaan. Aamuisin käyn keräämässä pudonneet omenat ja joinain iltoina olen tehnyt pikaisen tarkastuksen, mutta siihen se sitten jääkin. Kovasti tuuli on tuonut lehtiä puista, mutta edelleen näyttää aika vihreältä. Kylillä kulkiessani olen nähnyt jo upeasti värittyneitä vaahteroita, mutta meidän vaahteramme ovat edelleen täysin vihreitä. Aronioissakin on vasta muutamia punertavia lehtiä.

Viherpeukaloista tilaamani sipulit ovat saapuneet postiin, mutten eilen ehtinyt niitä hakea. Meidän posti on asiamiesposti, joten sinne voin toki mennä huomennakin, ehkä menenkin kirpparimatkalla. Päässäni pyörii jokunen idea sipulien istutuksesta, mutta ehkä niitä ajatuksia pitää vielä jalostaa. Sipulitilauksesta on jo niin pitkä aika, etten enää sataprosenttisesti muista, mitä ylipäätään taas keksin ahnehtia.

Huomenna aion taas tehdä omenasosetta. Omiin varastoihin ei totisesti enää mitään mahdu, mutta Tytär lupasi vähän ottaa. Ehkä pojallekin jokunen rasia pakastimeen mahtuu. Omenoita on tullut naposteltua niin paljon, ettei paremmasta väliä. Ovat kyllä ihan mahdottoman hyviä.

Ukkokulta siivosi tietokoneeni ja asetukset ovat nyt hieman omituisia. Tavallisesti tänne bloggeriin kirjautuessani näen seuraamieni blogien uusimmat jutut. Nyt ohjelma ilmoitti, etten seuraa yhtään blogia. Joskus nämä tietokoneet kuvittelevat olevansa älykkäämpiä ja tietävämpiä kuin me ihmiset. Tiedän kyllä seuraavani useitakin blogeja, mutta en nyt alkanut kinaamaan koneeni kanssa. Sen tuo erimielisyys koneen kanssa kuitenkin aiheutti, etten tänään päässyt kommentoimaan muiden blogeja. Ehkä kone oli sittenkin älykäs, jospa se tajusi, että päiväni ovat olleet liian kiireisiä ja niin se järjesti minulle vähän vapaata. Jonka aion lähteä ihan nyt heti käyttämään.

Mukavaa lauantai-iltaa siis kaikille blogiystävilleni!.