Sivut

tiistai 13. marraskuuta 2012

Talipötköstä joulukorttiaskarteluun


Onpa ollut viime aikoina sähellystä jos jonkinlaista. Äiti on edelleen sairaalassa ja voi kohtalaisen hyvin. Kävimme häntä eilen isän kanssa katsomassa. Toki toipuminen tulee viemään kuukausia, sillä jo pelkästään rintalastan luutuminen ottaa oman aikansa. Lääkäri totesi äidille ennen leikkausta, että elinaikaa on ilman leikkausta kaksi vuotta ja leikkauksen jälkeen vähintään 15 vuotta. Se on paljon kahdeksankymppiselle. Kunpa äiti jaksaisi kuntouttaa itseään kotiin päästyään; sydänleikkauksen läpikäyneillä kun on vaara masentua. Vanhempien asioiden hoitaminen on sen verran vienyt aikaa ja tarmoa omilta hommilta, että enimmäkseen luultavasti pyörin turhan panttina. Eilen sentään sain vihdoin aloitettua joulukorttien väsäämisen. Mieleistä mallia en keksinyt enkä mistään löytänyt, mutta mennään paremman puutteessa vanhoilla ideoilla.


Harvemmin tulee iloittua yksinkertaisista asioista, mutta tänään totesin tyytyväisenä, kuinka hyvä on omistaa iso työpöytä - puhumattakaan kokonaisesta työhuoneesta. Taloa rakentaessamme isäni ehdotti yhden varaston liittämistä itse asuntoon väliovella. Meille kun rakennettiin yllättäen talon kokoinen kellari, koska taloa piti nostaa tien pinnan tasoon aiottua enemmän. Kellarin myötä asuntoon liitetylle varastolle ei enää ollutkaan entisenlaista tarvetta ja välioven rakentamisella ja ikkunan suurentamisella pienestä huoneesta tuli erinomainen työhuone talon toiseen päähän. Ihan alussa pikkuhuone taisi toimia vierashuoneena. Ukkokulta myös väittää tämän huoneen olleen aluksi hänen työhuoneensa ja minä olen sen häneltä "varastanut". Voi hyvinkin olla, että näin on käynyt. Minulle tällä huoneella on ollut varmasti kaikkein eniten käyttöä ja tarvetta. Täällä on tietokoneeni, askarteluni, ompelukoneeni ja tietokoneeni sekä hyllyt kaikenmaailman arkistomapeille, joihin tuppaan tarvittavia ja tarpeettomia papereita säilömään. Parasta on, että oven voi sulkea, ellei ehdi tai halua siivota pöytää. Toisinaan haaveilen ovellisista kaapeista ja tyylikkäämmästä pöydästä, mutta sitten totean, ettei tämä ole mikään sisustusnurkkaus vaan työhuone, jossa teen monenlaista työtä.


Juttelin tuossa hetki sitten pikkuveljeni kanssa silittämisestä. Hän kun hoitaa heidän perheessään silitystouhut. Tuumasin, että silittäminen on ihan mukavaa, jos on aikaa, eikä mitään erityistä vaivaa. Viimeksi pöytäliinaa silittäessäni silitysrauta suihkaisi höyryn mukana ruskeita tahroja vaalealle liinalle niin näkyvälle paikalle, että liina oli laitettava pyykkiin. Hieman harmitti. Silitysrauta pääsi tietenkin puhdistusoperaatioon ja laitoin vesisäiliöön kalkinpoistajaa. Lisäksi putsasin raudan pohjan erityisaineella, jota olen joskus hankkinut. Hyvä tuli, mutta nyt hirvittää ryhtyä uuteen silityssessioon, josko sieltä tuleekin taas samanlaista mönjää.

Ukkokullan kanssa käymme usein keskustelua, jonka aiheena on kankainen pöytäliina/kerniliina. Ehkä eniten pidän pöydästä täysin ilman liinaa, mutta toisinaan innostun käyttämään kankaisia liinoja. Kankaalla on helppo luoda väriä ja lämpöä keittiöön. Vaan auta armias! Kankainen liina suorastaan vetää puoleensa kaatuvia kahvikuppeja ja putoavia voileipiä. Salaattikastikkeen roiskuttamisesta en suinkaan voi moittia muita sen enempää kuin itseänikään. Ei ole kerta ensimmäinen kun olen avannut pöytäliina-pesuun -projektin suttaamalla omilla eväilläni puhtaan liinan. Kernit ovat tänä päivänä kauniita ja käytännöllisiä. On sellaisia, joita voi pestä koneessa ja silittääkin. Joista tahra lähtee pyyhkäisemällä. Mutta kun kankainen tuntuu niin paljon mukavammalta. Niinpä sitten innostun säästämään kangasliinaa ja laitan sen päälle tabletit. Ainakin oman porukan läsnäollessa. Vähän samaan tyyliin kuin englantilaiset laittavat kokolattiamaton päälle toisen maton. Ehkä säästääkseen alempana olevaa materiaalia, ehkä lisätäkseen lämmön tunnetta, ehkä kuitenkin vähentääkseen omaa työtaakkaa.


Tänään on ollut monin tavoin hyödyllinen päivä. Hartioita toki särkee tietokoneen ääressä istuminen, mutta uusia asioita on tullut opittua useita. Löysin Picasasta kätevän keinon pienentää kuvia niin, etteivät ne turhaan vie tilaa ja latautuminenkin on ihan toista luokkaa pienennyksen jälkeen. Tästä hyödyllisestä taidosta saan kiittää niitä ahkeria bloggaajia, jotka jaksavat opastaa myös muita ihmisiä. Ehkä voin jossain vaiheessa puolestani tehdä palveluksen ja helpottaa jonkun taivalta täällä tietotekniikan ihmemaassa.

Ulkona on ollut aurinkoisen kaunis pikkupakkassää. Täytin linnunruoka-automaatit ja vein uuden talipötkön leikkimökin päätyyn, syreeniin. Löysin eräästä kaupasta juuttinarurullan ja illalla virkkasin toisen verkkopussin talipötkölle. Linnut kyllä syövän hurjan paljon siemeniä, mutta onpa niitä tinttejä kiva katsella. Tultuani takaisin sisälle, talipötkylään oli ilmestynyt tikka ruokailemaan, mutta enpä ehtinyt kameran kanssa ajoissa kuvaamaan. Onneksi jäi kiva muistijälki.

19 kommenttia:

  1. Oma työhuone on ihan ehdoton asia. Anoa huono puoli siinä on, että sen sotkemisesta ei voi syytää kuin itseään :) Miten sen siivoaminen onkin niin vaikea aihe!

    Talipötkön verkko on näppärä. Onko se virkattu ketjusilmukoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappasin helppotekoisen talipötköverkon ohjeen Suvikummun Marjan blogista eli tässä linkki ohjeeseen
      http://risusydan.blogspot.fi/2012/10/juuttinarusta-virkattu-verkko-lintujen.html

      Poista
  2. Minäkin niin kaipaisin välillä omaa huonetta jonne pääsisin rankan työpäivän ja kotitöiden jälkeen edes hetkeksi vetäytymään ihan omaan rauhaan,mutta joudun odottamaan sitä aikaa kyllä siihen asti,kun toinen lapsista lähtee omilleen.
    Miehellä kyllä on oma askarteluhuone ja vielä autotallikin käytössä:mrrrrrr!!

    Upean näköisiä nuo kanervat,kun niitä on noin monta tuossa laatikossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän teet käsilläsi vaikka mitä, joten ilman muuta tarvitsisit työhuoneen. Ehkä sinun pitää hissukseen hivuttautua tavaroinesi sinne miehen askarteluhuoneeseen...
      Siksi noita kanervia kuvasinkin, kun niissä on väri säilynyt hyvin. Toisin on porttiruukuissa, jotka ovat kummasti ruskettuneet. Ehkä ovat saaneet liikaa vettä!

      Poista
  3. Kyllä se ois ihana sellanen oma huone, jossa sais olla ompelukset yms rauhassa. Ja tarpeeksi iso pöytä, huoh. Ei voi kun odotella sellaista aikaa...
    Mulla on usein värikäs kangasliina ja muovitabletit. On sellaista kangasta ettei haittaa jos likaantuu. Alla sit muoviliina, jotta pöytä ei kastu jos jotain kaatuu. Ei tarvi pyyhkiä pöytää, kun ottaa vaan ja ravistelee ulkona murut pois.

    Virkattu on täälläkin pussi linnunruoka pötkylle :) Katselin sellaista jo tänään, mut en vielä ostanut. Aattelin laittaa vasta kun pakkasia tulee enmmän, tai jos huomenna ostaskin sen jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ripustanut peräti kolme pötkylää ympäri taloa ja kohta saan ostaa uudet, kun edelliset on syöty. Olisikohan kannattanut odottaa pakkasiin. Toisaalta olen kyllä kovasti iloinnut lintujen katselemisesta.

      Poista
  4. Toivottavasti äitisi toipuu hyvin. Lintuja on mukava seurata ja usein lintulaudalla käy oravakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidin toipuminen on edennyt ihan mukavasti. Hän pääsee todennäköisesti perjantaina pois sairaalasta.
      Kaikenlaisia tipusia on käynyt ruokailemassa ja pieni oravanpoikanenkin välillä vierailee, eilen myös käpytikka.

      Poista
  5. Tikat rakastavat talipötköjä:)

    Toivon pikaista toipumista äidillesi.

    Minunkin äitini läpikävi alkukesästä ison ja vaativan leikkauksen, mutta kaikki sujui lopulta hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvin äidin toipuminen näyttää lähteneen. Loppuviikosta hän pääsee kotiin ja sitten onkin haastetta saada hänet pysymään poissa kotitöistä.

      Poista
  6. Kiva on olla oma työhuone.
    Nyt näyttää siellä olevan paljon talia linnuille.
    Mukavan näköinen verkko.
    Pikaista paranemista äidillesi ja myös voimia sinulle!♥

    VastaaPoista
  7. Kauniin näköiset nuo kanervat.Lintujen ruokkiminen on mukavaa, on kivaa niitä seurata,siellä käy niin paljon erilaisia lintuja ,orvia ,
    ja erlaisia tikkoja toivon parantumista äidillesi:)

    VastaaPoista
  8. Kiinnostaa kovasti tuo kuvan pienentäminen. Käytän itse paljon kuvia blogissani. Viime aikoina olen huomannut, että kuvat latautuvat kovin hitaasti, ainakin itselleni. Mistäkö mahtaisin löytää ohjeen/mitä pitää tehdä? Mahtaako pienentäminen toimia näppärästi myös Vuodatuksen blogeissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän pienentämiseen Picasaa, jonne bloggeria käyttävien kuvat tallentuvat.
      1. Valitsen kuvan/kuvat, jotka haluan pienentää ja klikkaan kuvaa (sen ympärille tulee sininen kehys).
      2. Sitten klikkaan sivun alalaidassa (suurin piirtein keskellä alalaitaa) VIE-painiketta.
      3. Silloin avautuu laatikko, jonka vasemmassa yläreunassa lukee "Vie kansioon".
      4. Tässä laatikossa voit valita kansion, johon pienennettävät kuvat tallentuvat.
      5. Laitan ruksin "Säilytä järjestys lisäämällä tiedostonimiin numerot" -laatikkoon, jolloin alkuperäiset kuvat säilyvät pienentämättöminä.
      6. Muuta kokoa, käytän 640 kuvapistettä (joku neuvoi ja se on osoittautunut hyväksi).
      7. Kuvanlaatu "Automaattinen"
      8. Lisää vesileima eli jos haluat kuvaasi vaikka copywriten tms.
      9. Ja sitten klikkaa VIE.
      Näin kuvat ovat pienentyneet valitsemaasi kansioon.

      Olen todennut tämän nopeaksi ja helpoksi tavaksi. Kuvat vievät huomattavasti vähemmän tilaa ja latautuvat nopeasti. Kokeile!

      Poista
    2. Wau, kiitoksia kovasti Betweenland! Kokeilen seuraavalla kerralla, miten onnistuu Vuodatukseen.

      Poista
  9. Olen miettinyt pääni puhki, keneltä sain vinkin kuvan pienentämisestä. Tänään selasin paparikasaa pöydälläni. Olin ottanut tuosta ohjeestasi kopion. Ja kas, sieltähän se löytyi kasan puolesta välistä. Onneksi tulosteessa oli nimesi.

    Olen urakalla lisäillyt blogiini Vuodatuksen kadottamia kuvia. En ole vielä puolessakaan välissä (kuvat ainakin vuosilta 2009 - 2010 ovat kadonneet). Työläintä on löytää oikeat kuvat, mutta yli 100 kuvaa olen jo löytänyt ja siirtänyt paikoilleen :)En ole toiminut ihan ohjeesi mukaan, koska tuo ohje oli kadoksissa. Olen kuitenkin pienentänyt huomattavasti picasasta siirtämiäni kuvia blogiini. Näyttää äkkiseltään, että kuvat avautuvat nopeammin.

    Seuraavan kerran urakkaan ryhtyessäni kokeilen osaanko toimia ohjeesi mukaan. Kiitokset vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallaton mummeli, hyvä, että olet saanut pienennettyä kuviasi. Kyllä ne latautuvat sen jälkeen paljon nopeammin. Nyttemmin olen miettinyt sopivan loogista nimeämistapaa kuville, jotta ne löytyisivät helpommin. Vuosiluvulla alkava päiväys lienee yksi hyvä vaihtoehto. Pienentäessäni omia kuviani, oli joitain kuvia todella vaikea löytää ja muutama jäi löytymättä tai löysin vasta jälkikäteen.
      Olen ryhtynyt keräämään eri blogeista tulostamiani ohjeita ja muita tärkeitä papereita omaan mappiinsa. Niin löydän ne helpommin myöhemmin tarvitessa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!